15.9.2016
Maastoautoiltu ja telttailtu on nyt kuutisen vuotta ja luulen että se sortti meikäläiselle alkaa riittämään. Reissaaminen ja retkeily on kuitenkin ihan hip ja hop ja pop, joten jotain tartti kuitenkin keksiä. Muutaman kerran on tullut oltua matkan päällä vuokratulla asuntoautolla, ja sehän on ollutkin ihan nastaa. Nämä kerrat ovat olleet tietenkin lomilla, yleensä reilun viikon pätkiä ja tietenkin vain kerran vuodessa. Miksei sitä nyt useamminkin reissaisi, ihan vaikka vaan viikonloppumatkoja lähimaakunnissa. Joten ehkä siihen suuntaan?
Pee aahan tässä ollaan, joten mikään 50 tonnin lasikuitu-unelma ei oo mahollisuuksien rajoissa vaan budjetilla pitäisi pärjätä. Budjettiraktaisuhan olisi joku wanha vekotin, vaikka alla olevan kuvan mukainen kasikuutonen:
Noita on nettikaravaani täynnä, maksaa muutaman tonnin, on kaikki varusteet ja tilaa vaikka kuinka. Mut ehkei nyt kuitenkaan. Halvimmat seuraavan korimallin autotkin vielä jotenkuten menisivät budjettiin, alkavat vajaasta seittemästä tonnista.
Mutta ei toikaan sovi pirtaan. On tuon alkovinsa (tuo mollukka auton etuosassa) kanssa niin kovan luokan matkailuauto että menee turhan kauas mun suosikkiratkaisusta joka olisi jotain tällaista:
Eli tuollainen puolihuomaamaton pakukuoriin tehty olisi mieluisin, sillä voisi jäädä melkein mihin vain eikä kukaan kiinnittäisi mitään huomiota. Niitä saa ostaa vajaasta kymppitonnista alkaen, mutta suht järkeviä tilaratkaisuja alkaa olemaan vasta sen ikäisissä että hintalapun pari ekaa numeroa lähentelvät kolmeakymmentä. Eli ei käy.
Vaatimuslistahan oli siis jotakuinkin: peltikuori, lämmitys, ruokailupaikat kahdelle, makuupaikat kahdelle ilman että tarvii tehdä minkäänlaisia valmisteluja (esim rakentaa sänky ruokapöydästä), hella, tiskiallas, vessa jossa myös lavuaari ja vedet sekä kernaasti suihku.
Tällaistahan ei tässä hintaluokassa ole (eikä noita speksejä löydy niistä kymppitonnin tehdastekoisistakaan peltikuorista, yleensä jää kiinni tosta ainavalmiina olevasta makuuhuoneesta) joten eihän siinä muu auttanut kuin ruveta itse väsäämään. Koska toivomuslistalla oli kaikki noi kamat, matkailuautoksi katsastaminen vaatii autolta tietyt speksit, budjetti oli mikä oli ja ajokortissa ei ole C kirjainta, aihioksi suunnittelin sitten pitkää, täyskorkeaa etuvetotransitia väliltä 2001-2005. Aika monta iltaa ja yötä meni asioita funtsiessa ja lopulta sainkin kaikki toivomuslistan kohteet ängettyä autoon. Leveyden puolesta Transit on vähän nafti mutta suunnitelmien mukaan piti sopia.
Vaikka Transiteja on maa täynnä, justiin tähän projektiin sopivia ei ollut sillä hetkellä myynnissä kuin kolme (takavetoja enemmän mutta sisätilan korkeus ei riitä mulle eikä viranomaiselle) ja niistäkin vain yhdessä oli ilmastointi. Onneksi justiinsa kyseinen yksilö olikin ihan tossa naapurikaupungissa joten kävin aiheeseen tutustumassa. Koeajeltiin ja sen sellaista, ihan ok se pelasikin vaikka mittarissa oli jo päälle 400. Kauppa jäi kuitenkin siltä erää tekemättä koska ilmastointi ei toiminut (myyjä tiesi että aineet vaan on huvenneet, minä ostajana en tietenkään voinut siihen luottaa kun onhan näitä nähty) ja etenkin koska ei päästy hinnasta vielä ihan yhteisymmärrykseen. Sovittiin että mietitään asioita päissämme muutama hetki ja palataan asiaan tuonnempana.
No sitten tulikin eteen asia X jonka johdosta rojekti jouduttiin kuoppaamaan. Ihan hitusen otti pannuun, olin kuitenkin miettinyt valmiiksi palttiarallaa ihan kaiken. Lämmityslaitteen pakoputken läpiviennistä vesiputkien vetämisiin ja sisävalaistuksen lampputyyppeihin. Oli käyty Etolassa tutkimassa kontaktimuoveja pintoihin ja alan kaupoissa ihmettelemässä vasihanoja sun muita. Mutta se sitten siitä. Asioiden tiedettiin toki palautuvan ennalleen ennemmin tai myöhemmin, mutta kun noi kaikki ankarasti funtsitut asiatkin alkoivat jo haihtua päästä niin vähän jo kuoppasinkin idean omavalmisteesta ja koko matkailuautoiluhommastakin kun kuten sanottua, mitään tyydyttävää valmista ratkaisua budjetin puitteissa ei ole edes olemassa.
Joku kerta sitten äidyin tiedustelemaan yhdeltä korjaamolta että mikä mahtaa olla jutun juoni kun siellä pihalla oli jo muutaman kuukauden seissyt asuntoauto. Kone siitä oli rikki eikä sille juuri nyt oltu tekemässä mitään. IHAN LÄPÄLLÄ pyysin kysäisemään omistajalta että onko se myynnissä ja mihin hintaan. Nettikaravaanissa oli samanlaisia myynnissä 3kpl, hinnat 11, 14 ja 17 tuhatta. Vähän siitä päättelin että kallista saattaa olla, etenkin kun konevian laadusta ei ollut tietoa. Ajamalla se oli tulla mutta kolkottaa ja savuttaa ja ei kulje. Hintapyyntikin selvisi aikaa myöten, mutta se oli aivan pielessä verrattuna noihin myynnissä oleviin ehjiin autoihin. Ja yhtä pielessä se oli mun budjettiinkin verrattuna, etenkin kun enhän minä edes himoinnut oikeaa 'lasikuitukoppiasuntoautoa'.
Meni muutama viikko ja tuli uusi hintatieto, ja se alkoikin olemaan jo sitä luokkaa mitä konevikaisen hinta pitää ollakin. Niimpä sitä pitikin sitten käydä oikein tutkailemassa ja ihan komiahan se olikin. Käyntiinkin pantiin, ja kyllähän se melkoista meteliä pitikin. Vähän kun olisi vasaralla paukuttanut kiveen. Seuraavana päivänä appiukko seurueineenkin halusi käydä katsomassa ja jopa sieltä tuli puoltava lausunto, ja se on jo jotain se. Tästä muutama päivä eteenpäin ja vielä yksi violetti seteli hinnasta pois niin nyt sitä ollaan taas uuden rojektin edessä!