Maanantai 17.4.2017

Viime kuussa asennettu ja viime kuussa myös uudelleen johdotettu kaasuvaroitin ei pelannut vieläkään ihan niinkun piti. Ei mitään vaikeutta tai ongelmaa, mutta sen enempää sitä asentaessa kuin 'korjatessa' ei tullut ajateltua ihan viimisen päälle. Se että kytkentä ei vieläkään ollu tihan viisas, kävi ilmi kun todettiin että tavaratilan valot palavat aina kun laskee vettä hanasta (jos tavaratilan valot olivat omasta katkaisijastaan päällä). Samalla tietysti todettiin että kaasuvaroittimen merkkivalokin paloi vain kun lorotti vettä hanasta. No hetihän tietysti tajusin että ai nii eiku nii tietysti voi veitsi.

Ei muuta kun kerran vielä pojat. Jatkuva virta piti tietysti kiskoa jostain ihan muualta, ja sen saikin helposti siitä telkkarin alla olevasta virtapistokkeesta minkä aijemmin jo laitoin. Hetken mietin että millähän konstilla sitä nyt vetäisi yhen piuhan jotenkuten siististi, mutta onneks hiffasin että Motonetista saa Motonetin valmistamaa Motonet johdinkanavaa. Sitä löytyikin just prikulleen sopivan kokoisena ja sillä lopputuloksesta tulikin ihan kelvollinen.

Sitten ei ollutkaan enää oikein muuta kuin loppusiivous jäljellä, ainakaan näistä hommista mitä nyt itse viitin tehdä. Matot oli juuriharjattu jo aijemmin, joten lattia tartti vielä pestä. Tässä jos missä voi sanoa että 'kiva' siivota ku näkee kättensä jäljen. Ei ole ehkä ihan viimevuosina pesty.

Tekniikkapuolen kevätremonttejakin on ollut, oli vaan sellasia hommia etten viittiny alkaa ite tekemään niin vein työmaata lähellä olevaan Tonycariin Korialle. Ohjelmassa oli pakoputken vaihto, jakopään kopan laittaminen (jäi laittamatta silloin konetaistluissa kun ei oikein enää napannut), savutusmittaus, öljynvaihtoa ja jotain muita sekalaisia pikkuhommia.

En nyt oikein muistanu mikä pätkä siellä oli huonona niin tilasin sekä ton etuputken että ton takahärdellin. Oisin ottanu tossa kuvassa näkyvän 'caravan jatkonkin' mutta ei sitä enää saa niin mennään sitten ilman. Heti alkuunsa pajalta tulikin puhelu että vaihetaanks toi kattikin pois ku täs on tää suora putkikin mukana vai onks se vaa varalla. No enhän minä ollut edes katellut, saati sitten ajatellut että tän ikäsessä tiiselivehkeessä olisi katalysaattori. Päätettiin sitten jättää katti pois vaikkei siinä vikaa olekaan, ja laittaa suora rööri tilalle. Eipähän sitten ainakaan pömpelin sisukalut lähde irti ja aiheuta ongelmia, ja Isojen Poikien mukaanhan katti myös ahistaa moottorin hengitystä niin saatiin nyt sitten varmaan hitosti lisää potkuakin :-D Mitattaviin päästöihinhän katti ei tälläsissä vehkeissä haittaa joten ei varmaankaan tuu ongelmia. Ja luotan siihen että katsuri tämän luettuaan soittaakin mulle jos se haluaa ton sinne takasin :-P

Ton takasysteemin laitto ei sitten mennykään ihan tosta noin vaan, joten olikin ihan hyvä että vein ton pajalle laittoon. Tässä vehkeessä kun on toi likavesisäiliö tuolla auton keskivaiheilla niin pakoputkea on jouduttu jatkamaan jonkun verran että se mahtuu tonne, joten vähän jatkonhitsaushommiakin piti tehdä mutta valmis tuli.

Kaikenlaisten pikkusekalaisten juttujen lisäksi pyysin tsekkaamaan ton vararengastelineen tilanteen, että onko se ylipäätään käyttökelpoinen jos vararengastarvetta tulee vai pitääkö mun edelleen kuljetella vararengasta sängyn alla. Siinä sitten kävikin ilmi että vararengastelineen laskemiseksi pitäisi ruuvata jotain jostain yläpuolelta, tässä tapauksessa siis tietenkin sängyn alta/tavaratilasta. No se jätettiin tällä erää vaiheeseen ja kuljetan edelleen yhtä rengasta paksissa.

Savutusarvoksi taisi tulla 1.23 jos oikein muistan.

Appiukko väsäsi mittojen mukaan kätsän portaan oven eteen.

Onhan tuossa toi 1 askelma vakionakin, mutta koska ei olla ihan mitään kukkakeppejä niin toi 30cm askelkorkeus tekee vähän turhan eetvarttia polville aktiiviramppaamisessa niin siksi tällainen. Nyt on yksi porras enemmän ja väliä kakskytä senttiä joka on tosi hyvä parannus entiseen verrattuna. Ekassa reissussa huomattiin että toi toimii myös kätsänä jakkarana.

Alunperin oli tarkoitus että tota kuljetettaisi tavaratilassa, mutta onneks tuli siinä mittoja ottaessa hiffattua että pöydän allakin on joutotilaa niin otettiin mitat sitten sen mukaan että voi tarvittaessa säilöä siinäkin.

Jääkaapin lämpömittarikin tuli 'asennettua'.

Niinkun tuolla jo aijemmin kirjoittelinkin niin ei ole tähänastisten mittausten perusteella oikein kauhean kaksista luottoa tuon vehkeen tehokkuuteen joten siksi mittari. Ennen reissuun lähtöä viilensin kaapin verkkovirralla, matkaan lähtiessä vaihdoin sen tietysti kaasulle. Lukemat olivat ihan kelvolliset pienelläkin teholla, mutta kyllähän se niin on että kun kaupassa käy ja laittaa valmiiksi kylmien kamojen lisäksi Aimo Mällin huoneenlämmintä sihijuomaa jäähtymään niin lukemat ovat pitkälle iltaan asti aika kaukana kelvollisista jääkaappilukemista. Joka ei tietysti tullut yllätyksenä. Mutta näyttäisi siltä että sitten kun kaappi ja sisältö ovat kunnolla jäähtyneet niin ainakin näillä kevään +-0 keleillä säädön saa kääntää 1.5-2 ja lukemat pysyvät ihan hyvin kartalla. Edelleen jännityksellä odotetaan et miten käy kun aurinko paistaa ja lämmöt on kahenkympin toisella puolen. Ideana on ollu myös se maasturireissuista joutilaaksi jäänyt pieni kompurakaappi, sen voisi sovittaa tavaratilaan ja käyttää sitä sitten kamojen jäähdyttämiseen kun se on kuitenkin vähän toista luokkaa tehokkuudeltaan. Mut pidetään toistaiseksi idea-asteella.

Nyt kun kaikki mitä oli talven aikana suunniteltu tehtäväksi oli tehty, ja säätkin 'suosi' niin vietettiin pari päivää lähipuskissa koeajon merkeissä.

Kaikki pelasi, enempiä parantelu- tai remonttitarpeita ei esiintynyt.

Tuolla oli sitten jo vähän aikaa istua ja ihmetellä, mm. tonkia hanskalokeroa että mitähän sieltä löytyy. Se jonka kautta auto meille tuli, tiesi kertoa - kun mainitsin että joku vetonivel vähän vemputtaa - että tohon on vastikään vetoakselit vaihdettu, ja löytyi sitten kuittikin siitä remontista.

Ensin totesin että kappas vain, onkin 'meidän firman' akselit laitettu. Sitten panin merkille kilometrilukeman, eihän niillä ole ajettu kymppiäkään. Noin 8000km siinä vaiheessa kun me saatiin tämä ajokuntoon ja jo silloin joku vatkasi. Noihan on vaihdettu kesällä 2014, sitten tää on ollut X aikaa autoliikkeessä josta edellinen omistaja on ostanu tän keväällä 2015 ja keväällä 2016 hajosi sitten kone. Eli aikaa tosta remontista jo on mutta vähällä ajolla on mennyt pieleen.

Kun noi akselit nyt on meidän firman tavaraa, laitoin sitten yhdelle takuujampesterille vinkuvonkua että käviskö pieni laajennettu takuu kun ajokilometritkin on noin olemattomat ja niin poispäin ja 'takuuhakemus' menikin sitten läpi.

Tilasin ensin akselin vain oikealle puolelle koska siinä on ihan näkyvä vikakin, jo koneen vaihdon yhteydessä todettiin että sisemmästä nivelestä on kumi hajalla ja siitä sitten päätellään että oiskohan se nivel hajalla. Vaihto edessä ensiviikolla.

Lisää hanskalokeroa tonkiessani löytyi muutakin.

Tuohan on siis nettiauton printti siitä ilmoituksesta kun edellinen omistaja on tämän ostanut melkein tasan 2 vuotta sitten. Kauppahinta nyt ei varmaan ole ollut juuri pilkulleen tuo mikä ilmoituksessa lukee, mutta hintaluokka selviää. Melkeen nolottaa kun ajattelen hintaa millä me toi ostettiin, persnettoa näyttää tulleen pitkän matkaa toistakymppiä..

Pääsiäisenä olikin sitten neljän päivän vapaat, joten olikin aika koeponnistaa vehkeet jo ihan reissuksi luokitelvalla suunnitelmalla. Pitkään funtsittiin että käytäisi Kolilla, mutta muutamaa päivää ennen näytti siltä että pakkasta olisi tarjolla ehkä jopa kaksinumeroisia määriä joten jätettiin väliin. Päivällä toki lämpimämpää, mutta ihan niin kova luotto ei ollut että olisi lähdetty puskaparkkireissuun tollaseen säähän. Samalla sitten funtsittiin että olisi kiva ajella niitä seutuja sitten vähän muutenkin kun ei ole aijemmin tullut käytyä, ja nyt käytettävissä oleva neljä päivää (no, oikeastaan 3 koska MA klo 12 piti olla jo kotona velvollisuuksia hoitamassa) eivät siihen oikein riitä.

Päätettiin sitten aloittaa reissu tutusta, turvallisesta ja persoonallisesta valinnasta, Tuurista :-)

Torstaina työpäivän lomassa täyttelin vesisäiliön ja eikun matkaan.

En kehdannut ihan täydellä hyökillä laittaa, en ollut kiinnostunut tekemään enää yhtään remonttia. Enkä varsinkaan vesijärjestelmään.

Tykitettiin Kouvolasta Tuuriin, 330 kilsaa melkeimpä yhtä soittoa. Kerran pysähdyttiin täyttämään jääkaappi ja siinä se. Ei juurikaan yllättänyt että tälläsenä ajankohtana siellä oli lasikuitukoppi poikineen jo meitä vastassa.

Vähänhän tuo jänskätti kun ei olla oikein moiseen totuttu (vaikka sillon marraskuussa, vai milloin olikaan, vähän harjoiteltiinkin Lahdessa) mutta eipä siinä muuta kuin auto ruutuun ja perinteiset karavaanariharrastukset käyntiin.

Pakkaslukemat taisivat mennä iltaa kohti johonkin -7 paikkeille, ja lämmitimme koppia tietenkin myös lämpöpatterilla kaasun säästämiseksi. Tööt. Aloittelijan virhe.

Aamulla ei sitten keittiön hanasta tullut kylmää vettä, eikä lavuaari vetänyt. Vessa ja suihku toimivat. Eipä siinä montaakaan sekuntia mennyt kun tajusin mitä oli tapahtunut. Nythän on niin että vaikka tuo ei mikään talviauto olekaan, on auton lämmityslaitteesta vedetty ilmakanavat niin että vesisysteemitkin saavat osansa eivätkä jäädy. Nyt kun oli sitten lämmitetty koppia lämpöpatterilla niin lämppärin huonetermostaatti tuumasi että lämmintä piisaa, ei tarvii paljoa lämmitellä ja niimpä kävi sitten edellämainittu.

Kyllähän se hetken kismitti, mutta eipä muuta kuin tuumasta toimeen. Koska tiskipöydän alla olevassa kaapissa on sikkekylmä, aloitin remontin sieltä. Kaapista roskikset ohjaamoon ja lämpöpatteri kaappiin. Kaappi pidettiin auki, patteri pienellä teholla ja kaappi on myös aika suuri joten ei tässä mitään pääsiäiskokon vaaraa ollut. Ei siinä tainnut mennä puoltakaan tuntia kun kylmä vesikin rupesi jo vähän pelailemaan, toinen puoli tuntia niin sitä tuli jo ihan täysiä. Viemäristä kuului välillä plup, ja kun pari tuntia oli mennyt niin kaikki pelasi.

Vähän tietysti jänskätti että liekö nyt jotain mennyt hajalle jäätyessä, mutta ei viitteitä moisesta.

Oltiin suunniteltu olevamme Tuurissa koko Perjantai ja seuraava yö, ja näin tehtiinkin. Päivän mittaan autoja ja vaunuja puski aina vaan lisää, alkoi tuntumaan jo ihan sesongilta. Joskus alkuillasta saatiinkin sitten läheiseen ruutuun aika paljon keskivertokaravaanariporukasta poikkeava seurue. Muinaisen Volvon perässä tontille tuli muinainen asuntovaunu, ja kaikki kyllä huomasivat sen. Rupesi kuulumaan sellasta aikamoista vanhojen juoppojen rähinää ja meuhkaamista kun he rupesivat työntämään vaunua ruutuun kun kuljettaja ei ilmeisesti osannut peruuttaa. Kuului myös pamaus mikä kuulosti ihan renkaan puhkeamiselta ja kyllähän he sitä sitten sadattelivatkin. Sen mitä kehtasin suoraan kattoa niin ainakin kolme heidän neljän henkilön porukasta näyttivät sellaisilta mistä Iltapäivälehtien 'puukotus ryyppyillan päätteeksi' -otsikoissa kerrotaan. Lähellä oli vielä jonkun verran tyhjiä ruutuja, ja kun niihin joku aina tuli niin poistuivat pikaiseen sivummalle kun näkivät tämän rytmiryhmän. Ei heistä sitten enää paljoa kuulunut kun asettuivat taloksi, välillä vaan kävivät pihalla ihmettelemässä ja keskustelivat just sellaseen ikijuopporyhmäörinä-äänellä. Kyllähän sitä olisi varmaan itekin tullut siirryttyä jos ei olisi tullut siemailtua sihijuomia koko iltapäivä.

Ennen unille kääntymistä laitoin hajulukkoon (koska se se jäässä oli) tuiman suolavesiliuoksen koska pakkasnestettä en muistanut päivällä ostaa ja aattelin että suola kai sulattaa/heikentää jäätymistä. Kaapin ovi jätettiin auki jotta sinne menisi lämmintä, ja lämpöpatteri laitettiin yöksi pienemmälle teholle ja ohjaamoon (koska sieltä se kylmä ilma eniten tulee tupaan).

Yöllä oli sama 7-10 pakkasta, ja vesisysteemit suurinpiirtein samassa jamassa kuin edellisenäkin aamuna. Syystä tai toisesta, tai koska en jaksanut odottaa kun oltiin lähtöä tekemässä, ei systeemit lähteneet sulamaan yhtä ongelmitta kuin eilen. Myös vessan lavuaarissa oli nyt vähän veto-ongelmaa vaikka ite vessakopissa oli kyllä lämmin, eli siellä ei voinut ainakaan vesilukko olla jäässä. Vähän siinä mietittiin reissun jatkoa kun suunnitelmissa oli kuitenkin 2 seuraavaa yötä puskissa ilman lämpöpatterimahdollisuutta. Lähtiessä ajettiin sitten huoltorakennuksen eteen, ideana oli tyhjentää vessa ja todeta ettei pystytä tyhjentämään jätevesiä koska auton alla ulkona olevat hanat ovat jäässä. Ensin mainittu onnistui, jälkimmäinenkin meni suunnitelman mukaan. Se tosin ei missään määrin yllättänyt koska tietenkin ne tyhjennyshanat ovat jäässä kun ei niitä ole mitenkään eristetty tai yritettykään lämmittää. Sama ongelma näytti olevan myös edellämme olevassa, muutaman 10 tuhatta euroa kalliimmassa vehkeessä joten ton asian 'vaan kuuluu olla niin' sellasissa autoissa joita ei ole tehty talvikäyttöön.

Pysähdyttiin vielä ruokakauppaan, ja kun sieltä tultiin oli aurinko jo porottanut sen verran mojovasti että vesisysteemitkin pelasivat normaalisti.

Päivän suunnitelma oli 100 kilsan siirtymä Seitsemisen kansallispuistoon, köpötellä vähän siellä ja jäädä yöksi metsän laitaan. Siirtymä meni ihan kivasti poislukien yhtä 10 kilometrin ylimääräistä lenkkiä kun navigaattori oli sitä mieltä että 'tästä mennään', mut jossain vaiheessa kuljettaja oli sitä mieltä että 'tästä mennään mut ei tälläsellä autolla'. Lopulta sitten tajuttiin seurata ihan virallisia opasteita ja päästiin perille. Muutama muukin koppi siellä oli, parin vaunun edessä räksytti lupaavasti aggregaatit mutta ei onneksi yötä myöten.

Alunperin meijän oli tarkoitus kiertää joku 5-6 kilsan lenkki metsässä mutta koska ei päästykään sinne parkkiin/lähtöpaikalle mihin suunniteltiin niin nyt oli vain liian pitkiä reittejä tarjolla. Niimpä me sitten vaan köpöteltiin yhtä reittiä pari kilsaa yhteen suuntaan ja pari kilsaa takaisin.

Oli ihan mukavan olosta seutua, tulee varmaan mentyä joskus toisenkin kerran ja sitte silleen että on koko päivä aikaa hortoilla.

Illalla satoi jonkun aikaa aika roimasti lunta, ja vähän siinä sitten jänskätti kun oltiin kuitenkin isolta tieltä 7 kilsan päässä ja se 7 kilsaa on aika mäkistä ja mutkaista. Ja talvirenkaathan on ne nippanappa lainkirjaimen mukaiset. Joskus aamun tunteina kävi vielä lyhyesti mielessä sekin että tien toisessa päässähän oli aikamoinen ylämäki joka on nyt sitten alamäki, että liekö mennään pulkkana alas asti.

Pakkasta oli vähän vähemmän kuin aijempina öinä ja oltiin selvästi tuulelta suojaisemmassa paikassakin kuin Tuurin aukea karaavaanarialue, niin aamulla vedet sitten toimivatkin omin nokkineen ihan normaalisti. Vähän meistä tuntui kuin olisi keittiön viemärissä veto heikko niin päätettiin jättää vesien kanssa lutraaminen minimiin. Mittarin mukaan säiliössä kuitenki vielä tilaa olisi, mutta noi mittarit eivät nyt ihan kauhean tarkkoja ole joten päätettiin pelata varman päälle.

Lunta ei ihmeemmin sitten tullutkaan, ja tiekin oli ihan ok. Myös se alamäki siellä lopussa joten ei mainintoja. Isot tiet olivatkin sitten ihan puhtaat, lunta taisi tulla vain metässä.

Sunnuntain ohjelmistossa oli 80 kilsan heitto Tampereelle pelimuseoon, sitten sopiva puska jostain kotimatkan varrelta koska takaisin piti olla Maanantaina jo aamupäivällä. Pelimuseo on Museokeskus Vapriikissa, ja siellä olikin sitten sen verran muutakin nähtävää että meni vähä pidempään kuin olin kaavaillutkaan. 'Peliosaston' lisäksi siellä oli jotain luontojuttua, osasto missä oli vanhoja viestintävehkeitä kuten lennätin jota sai räpeltää ja kaikenlaista muutakin.

Koska oltiin lähdetty aamulla aika aikaisin liikenteeseen - lähinnä koska mua jänskätti ne aamun ekat kilometrit niin halusin saada ne nopeasti taakse - niin tartti keksiä vielä jotain, muuten ollaan viimeisessä yöpaikassa jo aikaisin iltapäivällä. Jonnekin niille viimeiseksi yöksi kaavailuille seuduille olisi ollut helppo ~100 kilometrin taival mutta päätettiinkin sitten käydä vielä Urjalassa karkkikaupassa ja sillä saatiin sitten reilu tunti tehokasta toimintaa lisää loppupäivälle.

Karkkikaupan pihassa panin merkille että o-ou, jotain vettä on tullut siinä kun kurvasin oikealle parkkiruutuun. Likavesihommiksi arvioin, ja auton alle kurkistettuani totesin että sieltä jostain se tulee joten ei akuuttia hätää. Vaihtoehdothan oli suht täynnä olevan likavesisäiliön ylivuotoletku tai sitten joku pakkasvaurio. Jänskätti, mutta eipä sille nyt sillä erää tarvinnut tai voinut mitään tehdäkään.

Illaksi ajeltiin Nukarin koskille (tms) 'puskaparkkiin'. Yö meni normisetillä ja parin asteen pakkasessa kaikki vehkeetkin pelasivat aamulla.

Kotimatkalla olikin sitten jo sen verran plussan puolella lämpötila että likavesisäiliöiden (2kpl) hanat toimivat joten sain säiliöt tyhjäksi, ja tallilla sitten tutkin lisää tuota kurvissa pihalle lentänyttä vettä. Intter netistä luin että noissa on huohotus/ylivuotoletkut ja tutkimusten perusteella sitä vettä saa lorottaa säiliöön aivan tolkuttomasti (enemmän kuin puhdasvesisäiliöön mahtuu) ennenkun rupee lorisemaan pihalle, joten kyseessä lienee ihan normaali ilmiö. Aijemminhan me ei tuota lentävää vettä olla edes voitu nähdä koska emme ole koskaan kuivalla asvaltilla vielä ajaneet.

Mittarithan noissa kaikissa säiliöissä on (puhdas, lika1, lika2) mutta ne on erittäin suurpiirteisiä. Ne ovat neljäpykäläisiä (eivät siis portaattomia kuten esim pensamittarit autoissa) ja jos mittari näyttää puolta niin se tarkoittaa käytännössä että on enemmän kuin puoli säiliöllistä. Eikä se niiden pykälävälikään kovin tarkka ole, esimerkiksi puhdasvesisäiliö täytyy vetää aivan huoltoluukun reikää myöten täyteen että mittari näyttää täyttä. Muutaman litran kun laskee hanasta niin mittari näyttää enää 3/4 vaikka käytännössä säiliö on edelleen piripinnassa. Nyt kun nääkin asiat tuli vihdoin tutkittua - ollut suunnitelmissa jo jonkun aikaa - niin tietää sitten mistä on kyse jos mutkassa jää vesivana perään :-)

980 kilsaa taisi mittariin tulla siitä kun TO aamuna tankkasin, ja konehuoneen osalta ei raportoitavaa. En tosin ole vielä uskaltanut katsoa pellin alle, mut kai siellä kaikki on okei. Olen sanonut tän ehkä pari kertaa aikasemminkin, mut sanon vielä tän kerran. Sit en enää sano. Vaikka toi kone onkin 'kaksnollavitosesta pösöstä' ni kyllä se vaan yllättävän hyvin jaksaa puksuttaa. Kiihdytystä nyt ei sanan virallisessa tarkoituksessa oo olemassa, mut kyl se sit vaan laukkaa kun päästään vauhtiin.

Palataampa vielä niihin aijemmin mainitsemiini vemputtaviin vetoakseleihin. Huomasin tuossa Tampereella kadun kulmissa sompailessani että se vetonivelvemputus on hävinnyt. Normaaliajossahan se ei ole ikinä tuntunutkaan, mutta aina liikkeelle lähtiessä tiettyyn nopeuteen asti ratti vähän vemputti. En tiedä missä kohtaa se on loppunut mutta ei sitä vaan enää esiinny. Perin erikoista. Vaihdetaanhan se toinen akseli nyt jokatapauksessa kun uusi on jo hommattu ja se kumi on rikki, mutta ainakaan tällä hetkellä ei oo mitään oireita.

Sen jälkeen rupesin sitten kuulostelemaan josko se V/E kulmasta kuulunut kolahtelukin olisi häipynyt. Ei sitä ainakaan toistaiseksi ole kuulunut, mutta paha sanoa vielä mitään ehdotonta kun eihän sitä ihan joka paikassa jatkuvasti ole kuulunutkaan. Tuli tuossa mieleen että oiskohan siellä iskaritolpan yläpäässä joku mahdollinen klappi nyt asettunut paikalleen, kaikki osat oikeilla paikoilla ja vetoniveletkin 'suorassa'. Se vetarien vemputushan väheni jo tossa talvella kun ne väljät alapallot vaihdettiin molemmin puolin, niin on ilmeisesti aika tarkkaa sen suhteen että kaikki on oikeilla paikoilla ja asennossa. Mutta kuulostellaan tätä nyt lisää vetoakseliremonttia ennen ja sen jälkeen.

Kahdelle aivan liian pienestä sängystäkin ollaan saamassa niskalenkki, tässä reissussa ei yhtenäkään yönä tarvinnut herätä ja kiihtyä sen puolesta. Mutta tästä lisää sitten kun rojekti on julkaisukelpoisessa jamassa.