21.11.2017
Soliferin lähdettyä maailmalle Syyskuun alussa, oli tarkoitus hommata joku vähän modernimpi ratkaisu joka kestäisi kasassa ihan ympärivuotisena käyttöautonakin. Koska meitä ei ole kuin kaksi ja vähän pienemmätkin tilat riittäisi, niin herättelin uudelleen henkiin ajatusta peltikuorisesta matkailuautosta niinkuin tein jo silloin ennen mainitun Soliferin sattumahankintaa. Jonkun verranhan noita oli jo tutkittu intternetistä ja käyty katselemassakin joten tiedettiin jo aika hyvin mitä haetaan. Alustavaihtoehdoksi tuli päätettyä toi 2006 tullut Ducato, pääasiassa siksi että näissä peltikopissa yleinen poikittaissänky saadaan tuossa kuoressa yli 190 senttiseksi, en toista liian lyhyttä sänkyä enää halunnut. Ja sekin että näitä on niin paljon - sekä pakuina että koppeina - helpottanee asioita jos joskus kehittyy jotain teknisiä ongelmia. Lähinnä suihkusysteemin rakenteen vuoksi vaihtoehdoiksi oli jääneet Adria Twin tai Hymer Car, joten muita ei aktiivisesti edes katseltu. Ja noistakin vain 6 meriset tai vielä pitemmät. 5½ metrisiäkin on olemassa mutta niissä on 'illanistujaistilat' jo niin huonot että ei me sellaista, vaikka auton pituus olisikin jo aika näppärä arkikäyttöön.
Oikeanpuoleisessa kuvassa yksi esimerkki 5½ metrisen kopin tiloista, ei oikein miellyttänyt meitä. On niissä toki perinteisempiäkin ratkaisuja joissa on sohva pöydän toisella puolen ja toisella puolella kääntyvät kuljettajan istuin, mutta niissä on pöytä sitten niin pieni ettei siihen juuri juhlalounasta kateta.
Vasemmanpuoleisessa kuvassa sitten 'se toinen' suihkuratkaisu. Lattiasta otetaan toi levy pois jolloin siitä saadaan sellain allas. Homma muuten ihan ok mutta en mitenkään hiffaa että miten on tarkoitus saada suihkuvedet osumaan vaan siihen altaaseen. Toki noissa on suihkuverho mutta ei se nyt mitenkään voi pelata järin tiiviisti. Se meille mieluisempi systeemi on sellainen missä koko suihkun/vessan lattia on yhtä allasta, tuntuu vähän kosteusturvallisemmalta ratkaisulta.
Etenkin 6½ metrisissä on usein pitkittäissängytkin jolloin pituus on sen pari metriä tai vähän päälle, mutta näitä on niin harvoin tarjolla ettei me jääty sellaista varsinaisesti odottelemaan. On noita pitkittäissänkyjä noissa 6 metrisissäkin mutta sitten on jouduttu tinkimään taas muissa asioissa. Näistä kaikista johtuen päädyttiin noihin em merkkeihin ja malleihin ja siihen yleisimpään tilaratkaisuun jossa takana sänky poikittain, sen vieressä auton vasemmalla puolella keittiökamat, ja oikealla seinustalla vessa ja pöytäryhmä ja edessä kääntyvät penkit.
Kun edellinen oli saatu myytyä, ruvettiin tutkimaan näitä vähän aktiivisemmin. Jonkun verran oli sellaisia keskivertoja sopivalla hinnalla, mutta niistä yleensä puuttui olennaisia varusteita (sähkörappu, markiisi ja webasto meillä oli toivomuslistalla) tai ilmoitukset olivat vaan niin huonoja että eivät oikein sytyttäneet. Pari kertaa tuli vastaan oikein helmiä, varusteet ja speksit kunnossa, hyvä ilmoitus ja hinnatkin kohdallaan, mutta nehän luonnollisesti menivät samantien. Syksyn edetessä alkoi näyttää siltä että uusia ilmoituksia ei enää juuri tule, ja samat vanhat jämät vaan pyörivät myynnissä.
Auton hankinta alkoi vaikuttaa siinä vaiheessa jo vähän sensuuntaiselta että taitaa mennä kevääseen, mutta sitten sattuikin uusi ilmoitus silmään.
Hymer Car 322, 2.3 JTD, 2011, 86tkm, sähkörappu, markiisi, 2 din mankka kaikilla multimeediatoiminnoilla ja peruutuskameralla (auton alkuperäinen lisävaruste, maksanut 2350e), välttävät kesärenkaat aluvanteilla ja ihan ok talvirenkaatkin löytyivät. Webasto tästä puuttui, televisiosta ei ollut jäljellä kuin teline ja piuhat ja siellä sun täällä oli kaikkia kamalia verhoja.
Erityishuomiona mainittakoon että missään ei ollut mitään edellisten omistajien hienoja lisävarusteasennuksia. Ei muovisia tarrakiinnitteisiä ripustuskoukkuja, ei vinoon ruuvattua talouspaperirullaa eikä muutakaan.
Auto oli muutaman sadan kilometrin päässä joten ihan siltä istumalta ei lähdetty katsomaan, mutta mutta muutamien sähköpostittelujen jälkeen eräänä Perjantaina lintsasin vähän työstä ja lähdettiin reissuun. Asiaa hoitanut myyjä ei valitettavasti pystynyt olemaan silloin paikalla mutta lupasi järjestää tuuraajan, ja autokin luvattiin ottaa sisälle jottei tarvitse ulkona märässä tutkia.
Saatiin puolisen tuntia tutkia autoa rauhassa, ja pantiin merkille että autoon oli ilmestynyt televisio, kaikki kamalat verhot olivat poissa ja niiden tilalla oli mitä ilmeisimmin auton alkuperäiset verhot jotka joku oli vaan tilapäisesti korvannut mielestään paremmilla. Muutamia pieniä epäkohtia havaittiin mutta ei mitään katastrofaalista, ainostaan asunto-osan sähkönpuute arvelutti, vaikka olihan se nyt vähän odotettavissakin tälläisessä vehkeessä jos ei ole ollut aktiivikäytössä hetkeen.
Olin jo aikeissa lähteä etsimään myyjää kun takaovelle tulikin joku setä notkumaan. En ole kyllä sellaista autokauppiasta ennen tavannut. Se vaan notkui siinä ja ihmetteli, ei sanonut mitään. Jututin sitä oikein monen lauseen verran mutta mitään se ei sanonut ennenkuin esitin selvän kysymyksen että hänkö on se joka oli laitettu meitä vastaan. Siihen nähden että meillä oli kauppa sovittu talouspoliittisia järjestelyitä myöten niin kovin oli passiivinen ukko. Jälkeepäin juteltiin kaverin kanssa että tajusikohan se edes että ollaan tässä ihan ostoaikeissa liikenteessä.
Mainittiin sähkönpuutteesta ja pienen patistelun jälkeen se lähti sitten hakemaan virtaa jostain. Ei osannut kyllä laitettaan käyttää, pyöri vaan ja hämmästeli, mutta osattiin onneksi itse. Toki autokauppias ei voi tuntea kaikkia pihassa olevia vehkeitään mutta ehkä vähän ripeämpää tahtia asioiden selvittämiseksi olisin kaivannut. Jos ei oltaisi itse tajuttu 'mistään mitään' niin testaamatta olisi vehkeet jääneet.
Aikansa ihmeteltyämme lähdettiin sitten koeajolle. Ensimmäinen havainto oli että kytkin on melko ärhäkkätoiminen, mutta useinhan ne ottaa hetken totutella. Toinen yhtä nopea havainto oli että ratti on vähän vinossa. Muuten koeajo meni ihan kivasti, äkäinen kytkin oli oikeastaan ainoa sellainen asia mikä vähän haittasi keskittymistä muihin asioihin. Kun tultiin takaisin ajolta, pääsin tutustumaan ensimmäistä kertaa myös peruutustutkaan ja aika hieno vehjehän sellainen onkin etenkin tällaisessa isommassa autossa.
Koska myyjä vaikuttanut erityisen myyntihenkiseltä niin jätettiin auto vielä sinne vaikka ostohousut olivatkin jalassa, ja päätin neuvotella noista muutamista epäkohdista sen alkuperäisen myyjän kanssa maanantaina.
Kun Maanantai koitti niin esittelin ideoikseni pyöränkulmien säätämisen, ylipäiväiseksi menneen renkaanpaikkausaineen uusinnan, asunto-osan akun ja 25 metrisen sähköroikan joka auton varustuksista puuttui. Kaikki meni hyvin, vaikka olin varautunut jo jonkunlaisiin vääntöihin näistä - tai ainakin osittain. Rupesi funtsimaan mistä hommaa kaiken, mutta tässä välissä mainitsin että olen alalla töissä ja voin hommata kaikki itsekin ja lähettää heille laskun. Sopi hyvin, ainoastaan pyörän kulmat sanoi säädättävänsä paikallisesa Vianorissa. Olisin kernaasti nekin teettänyt itse täällä meillä kun noi kulmat on vähän sellanen juttu että harva asentaja saa ne kertalaakissa siihen jamaan että ratti on varmasti suoraassa, ja täällä meidän kylän Vianorissa tiesin asian hoituvan. Mutta annoin teettää siellä kun oli jo kerennyt spekuloida asian valmiiksi.
Muutama päivä sen jälkeen tulivat 'eläkepapat' auton ja papereiden kanssa työmaalle joten mun ei tarvinnut ajaa taas 250 kilsaa yhteen suuntaan ja saman verran takaisin.
Eihän se muutaman sadan märän kilometrin jälkeen enä yhtä uljaalta näyttänyt mutta täällä kuitekin. Paperityöt tehtiin, ukot lähtivät ja minä tietysti heti pikkuiselle koeajolle koska halusin heti nähdä pyöränkulmien säädön tulokset.
Olisin yllättynyt enemmän jos lopputulos olisi ollut jotain muuta kuin mitä se oli.
Auto oli nyt sitten hankittu, joten ei muuta kuin kohti uusia remon .. öö .. reissuja!
Myöhemmin lisättyä: Kuvat myynti-ilmoituksesta