Marraskuu 2017 Sunnuntai 26.11.2017 Kun vehje oli saatu kotiin, oli tietysti aika alkaa tutkimukset jotta mitä sitä tuli hankittua. Tätä ennen olin jo reklamoinut edelleen pielessä olevista pyöränkulmista / vinossa olevasta ratista joten remonttiaika paikalliseen Vianoriin oli varttu. Ensimmäinen projekti oli asunto-osan akun vaihto, sehän oli koeajotapahtumassa aivan tyhjä ja yksi asioista joista käytiin lyhyt keskustelu ennen kaupan sopimista. Ja hyvä että käytiinkin, vaihtoon se oli mennyt vaikka olisi koeajolla toiminutkin. Joku nuukapertti oli aikojen saatossa laittanut asunto-osan akuksi noin 70 ampeerisen tavallisen akun, vaikka näissä pitäisi olla 95 ampeerin AGM akku. Me kun vältellään noita leirintäalueita ja yövytään yleensä vähän missä sattuu niin sähköä tarvitaan - etenkin talvella lämmitykseen - joten ei tuo olisi mitenkään käynty meidän käyttöön. Laitoin tuon vanhan akun tallilla lataukseen ja tuntuisi se kuitenkin pelaavan, ehkä myyn sen jollein. Ideana on laittaa myös toinen akku asunto-osalle niinkuin vanhassakin oli, mutta en ole vielä keksinyt miten sen toteuttaisin ja ompa nuo tuollaiset akut hieman tyyriitä hankittavaksikin joten on vielä jäänyt. Varsinaisen hämmästyksen koin sitten television parissa. Kattelin asiaa jo pikaisesti siellä kaupassa että näyttääkin olevan verkkovirtavehkeet, mutta kotona koin vasta varsinaisen hämmästyksenhetken kun totesin että sekä televisio että antennin virtalähde toimivat myös 12 voltilla mutta joku on kokenut paremmaksi ideaksi vetää verkkovirran sinne nurkille ja käyttää laitteita verkkovirralla.

Antennin virtalähde kuulostaa varmasti vähän hassulta joten sananen siitä, en itsekään asiasta tiennyt joten olin hetken ulalla alussa. Olin ajatellut että tuo telkkarin antennijohdon välissä oleva purnukka olisi antennivahvistin, kun tässähän on tuollainen pieni 'ufoantenni' jotka tarvitsevat vahvistimen toimiakseen. Koska tuo oli verkkovirtaan kytketty eikä muitakaan liitäntöjä ollut näkyvillä, rupesin etsimään 12 voltin antennivahvistinta, mutta eihän sellaista ollut kertakaikkiaan missään. Aikani asiaa tutkittuani opinkin sitten että vahvistin on antennissa (no niin tietysti, olinhan nähnyt 12 voltin antenneja myynnyssä) ja tuo purkki on vain virtalähde sille antennille. Vahvistimen virta menee antennille antennikaapelia pitkin, ja jotkut telkkarit osaavat syöttää virran antennille ihan ilman lisälaitteita mutta jos näin ei ole niin tarvitsee olla erillinen antennin virtalähde. Eli tuo vahvistimeksi luulemani purnukka olikin antennin virtalähde, ja niitä tietysti löytyi 12 volttisina mielin määrin. Asiaa lisää penkoessani näin ihan samanlaista vehjettä myynnissä kuin tuossa oli, ja niissä luki että se toimii myös 12 voltilla. Ja kyllähän sen lootan pohjasta 12v liitin löytyikin ja siihen sopiva piuhanpätkäkin oli löytynyt jossain vaiheessa autoa penkoessani.

Rupesin asiaa sitten korjaamaan ja en vaan tajua mitä on aijemalla tekijällä ollut mielessä. Yläkaappiin oli siis vedetty verkkovirta tuosta 'huoneen nurkasta' siististi johdon asennuskiskoa käyttäen, ja ilmeisesti sitten pujoteltu jostain sieltä vessan takaa auton perälle sähköpääkeskukseen. Mutta kun tuossa ihan matkan varrella, sohvan alla on kuitenkin tuo lämmityssysteemi mihin tulee jatkuva 12 volttia niin ihmetyttämään jää miksei ole otettu sieltä sitä kahtatoista volttia ja vedetty piuhaa ihan samaa reittiä tuonne ylös jolloin vehkeet pelaisivat muulloinkin kuin töpselisähkössä oltaessa. Koska mitään erikoistarvikkeita ei tarvinnut mistään ettiä ja olemassaolevat laitteet sellaisenaan täysin käyttökelpoisia niin nopea ja helppo hommahan tämä oli. Samalla laitoin pienen kytkentärasian kaappiin josta saa sitten jatkossa helposti virran esimerkiksi puhelimien ja muiden vehkeiden lataussysteemeille. Aikani pähkäiltyäni keksin myös miten tosta pöytäryhmästä saa tehtyä sängyn. Eihän tuo nyt ihan viiden tähden hotellin sängyltä vaikuta mutta kaitpa tuossakin pärjäilee kunhan pituutta ei ole liiaksi. Tosin myöhemmin kun lueskelin auton käyttöohjekirjaa (!) niin totesin että ei se nyt ihan noin mene, mutta suurinpiirtein kuitenkin. Jääkaappiin virittelin saman mittarin mikä oli vanhassakin. Sitten olikin aika koeponnistaa vesivehkeet. Vanhassa autossahan mulla meni useampi tunti että opin miten ne pelaa kun aina vaan lorisi jostain vettä ulos, mutta tässä oli sentään kelpo käyttöohjekirja joten helppo homma. Paitsi että ei ollutkaan. Muista hanoista selvisin, mutta lämminvesivaraajan pakkasvahti (joka tyhjentää vedet jos auton sisälämpö menee pakkaselle) ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu vaikka oli ohjeetkin. Vanhassa autossahan ei ollut kuin yksi nuppi ja sen ylös vetämällä homma oli sillä selvä. Tässä olikin kaksi nappia enkä ymmärtänyt käyttöohjekirjaa. Osaan kyllä ihan hyvin englantia mutta sisältö ei auennut. Tuossahan on käytännössä kaksi asentoa, toisessa se on kiinni ja vedet pelaa normaalisti, ja toisesa asennossa se on auki jolloin vedet valuvat ulos. Tässäpä olikin ohjeen mukaan kolme toimintioa, käytössä/suljettu/tyhjennys. Jouduin ihan asioimaan FB:n lasikuitukoppiryhmässä tämän asian selvittämiseksi ja ennenpitkää asia selvisikin ja niin rupesi vesi lorisemaan hanoista ja vessanpöntössä. Vaan eipä tämä mennytkään ihan putkeen. Vesikokeilun jälkeen rupesin kuuntelemaan että hetkinen, nyt kuulostaa ihan siltä kun jossain valuisi vettä. Kurkistin sitten lämmityslaitteen suuntaan ja vessan taakse ja voi persinttiläinen sentään. Vähän näyttäisi siltä kun olisi vettä väärässä paikassa. Tässä vaiheessa olin oikein tyytyväinen siihen että mulla ei oo tapana soittaa paskarokkia nupit kaakossa, olisi jäänyt tuo lirinä varmasti kuulematta. Asiaa auttoi tietysti sekin että sohva oli edelleen levällään vaikka ei mulla sinne enää mitään asiaa ollutkaan. Lisätutkimusten jälkeen sitten totesin että aina kun vettä käyttää jommassa kummassa hanassa (=pumppu käynnistyy ja koko putkisto paineistuu) niin tuolta liruttaa vettä. Eipä muuta kun soitto myyjälle et wtf ja sitten ajanvaraus Kouvolan Vaunuun. Vessan hana oli halki ja vaihtoivat sen, ja tutkivat myös maholliset vauriot et jos toi on ollu pitempäänkin tollanen mutta kaikki kunnossa. Ja koska sen enempää myyjä kuin korjaamo eivät tienneet toisistaan niin syytä olettaa näin todella onkin eikä vaan myyjäliikkeen mieliksi sanoneet noin. Oli kyllä nopea remontti, ei tossa mennyt paria tuntiakaan ja mitä itse asiaa tutkin niin en edes käsitä mistä sinne vessan hanan 'koneistoon' pääsee käsiksi. Mut ammattilaisilla ilmeisesti on. Siinä vielä asiasta jubailtuamme olivat sitä mieltä ettei tollasessa (?) edes pääse oikein mitään tapahtumaan vaikka joku pieni vesilaiteongelma tapahtuisikin, en sitä oikein tajunnut mutta hyvä niin jos näin. Käynnistysakunkin vaihdoin tuossa joku päivä. Kyllä tää periaatteessa pelasi ihan hyvin, mut välillä musta tuntui aamukäynnistyksessä ettei toi ehkä kevättä näe joten siksi. Ja senkin takia että tuloillaan oleva Webasto on kuitenkin sellanen värkki että uusikin akku on kovilla niin ei jää ainakaan sitten akusta kiinni hommat. Akku oli arveluttavasti kuljettajan jalkatilassa mutta ei se nyt paha paikka ollutkaan, sen sijaan pykälää suurempi 'plus kenkä' teetti vähän ylimääräistä ähräystä. Akku tässä olikin pykälää harvinaisempaa mallia (oon varaosamyyrä, on kokemusta akuista) kun ei ollutkaan se sama 'sata amppeerinen mikä käy kaikkiin'. Olikin pykälää pitempi ja vähän enemmän kapasiteettia. Markiisiakin testattiin eräänä päivänä tallilla, tuntuisi toimivan. Toimivuuden lisäksi kiinnosti myös käyttö kun ei ole aijemmin tullut tälläisiin vehkeisiin perehdyttyä. Eihän tämä nyt ihan mikään moderni sähkötoiminen tueton ole, mutta käyttökelpoinen vehje kuitekin. Soittimessa näkyvä peruutuskamera sen sijaan vaatii pientä hienosäätöä, tämä todettiin jo aikanaan koeajollakin. Kuva on kyllä ihan hyvä mutta säädössä olisi vähän toivomisen varaa. Toki tälläisenäähän tää 'on just hieno' mutta hyöty tiukassa paikassa ei niinkään. Vaikka kamera on säädetty niin alas kuin se menee, loppuu näkökenttä tohon nurmikon laitaan. Ei mulla oo koskaan peruutuskameraa ollut mutta voisin kuvitella että tarkempaan vekslailuun olisi hyödyllisempää nähdä tuohon lähelle ennemmin kuin johonkin kymmien metrien päähän. Homma hoitunee dremelöimällä kameran jalustaan lisää säätövaraa, mutta se on sitten joskus. Eräänä päivänä tuli sitten työmaalle personoitu paketti. Webasto Thermo Top Evo, merkkikohtaisella asennussarjalla ja ajastimella. Kernaasti kiittäisin laitteen toimittanutta tahoa poikkeuksellisen asiakasystävällisestä hinnoittelusta, mutta koska kyseinen taho ei ole näiden virallinen toimittaja niin jääköön ettei tule ongelmia. Mut kiitti kuitenkin. Kuvan kalujen kaveriksihan mulla on maasturista joutilaaksi jäänyt Webaston kaukosäädinkin joten laitetaan sekin kun sen aika oli. Tarkoitus on laittaa itse tuo, mutta alkutoimiin ajattelin pyytää nosturipaikkaa ja yleistä jeesiä eräältä korjaamokaiffariltani kun ei nuo alapuoliset hommat ole oikein herkkuja tallin lattialla puuhailla. Mutta 'kiireessä' päädyinkin sitten viemään auton Kouvolassa Tonycariin jossa nuo alkutoimet tehtiin ja nyt olisi jälellä enää lähinnä sähkötyöt ja vähän askartelua konehuoneen puolella. Koska auto oli liikkeen toimesta käytetty Jyväskylän Vianorissa kulmien säädössä eikä se mennyt ihan putkeen, vein auton nyt tähän meidän paikalliseen Vianoriin takuuremonttiin. Odotukset olivat suuret koska porukka siellä on kuitekin tuttua joten tehnevät hyvää työtä, ja vehkeetkin ovat viimisen päälle. Mutta ei se nyt vieläkään mennyt ihan putkeen. Heti kun pihasta sompailin pois, fiilistelin että ohjaus tuntuu nyt ehkä vähän hölmöltä. Ja viturallaanhan se oli rattikin. Tällä kertaa oli sentään selvästi tehty jotain kun ratti oli eri suuntaan vinossa. Täytyy viedä vielä takuun takuuremonttiin. Sitten oli vuorossa ensimmäinen epäkohta mihin ei ollut tullut perehdyttyä tutkimusvaiheessa niin tarkkaan, tosin vaikka olisikin niin ei olisi tämän takia jäänyt ostamatta. Katselin jo myyntikuvissa että kaasupullokaappi on kovin naftin oloinen, ja naftilta se näytti paikan päälläkin. Mutta koska siellä oli kiinnityspaikatkin kahdelle pullolle niin ajattelin että kai sinne kaksi pulloa sitten mahtuukin. Kaksi pulloahan on melko olennaista sen takia että on sitten uusi pullo heti käyttöön kun vanha ehtyy, mikä on erityisen hyödyllistä esimerkiksi 10 asteen pakkasessa aamuyöllä kun lämmitys loppuu. Ja eihän tuonne nyt sitten kahta isoa pulloa mene. Eikä pienempääkään, paitsi tietysti 2 kiloisia mutta sellaisen hyöty on aika kyseenalainen näissä hommissa. Kun asiaa sitten rupesin selvittelemään niin kävi selväksi että ei tämä ihan ainutlaatuista ole, on joitain vaunujakin joihin ei saa kahta meikäläistä isoa pulloa mahtumaan. Ilmeisesti muualla maailmassa on käytössä kapeita ja korkeita, ja nämä sitten lienee tehty niille. Agalla on 6 kilon alumiinipulloja jotka ovat jonkun verran ohuempia ja saattaisi tuonne mahtua joten ajattelin sellaista ensitilan patenttiratkaisuksi. Niin että aina käytettäisi isoa mutta kun se tyhjenee niin sitten vaihtaa pienelle, ja heti kun saa uuden isolle niin paltaan taas siihen. Tässähän nyt on parikin epäkohtaa, suuremman ollessa se että niitä ei oikein saa mistään mutta ajattelin silti kokeilla. Vaan eipä se 6 kilon pullokaan tollasen ison kaveriksi tuonne mahtunut. Paikalleen olisi mahtunut mutta ei ovesta sisään joten eipä auttanut kuin laittaa pistosaha laulamaan. Ja nyt mahtuu! Koska pullo ei tule tuolta ulos kuin kapealta matkalta niin alunperin oli tarkoitus tehdä vain kapea reikä tuohon kohtaan, mutta eihän noita pulloja mahdu vekslaamaan tuosta ovesta joten reijästä piti tehdä niin iso että pullon saa sieltä ulos. Seinää ei voinut vetää auki ihan lattiaa myöten vaan pullon alle piti väsätä vielä levy jotta se nousee sen verran ylös ettei makaa tuon auki sahatun reijän varassa. Lienee selvää että tuon näköinen asennushan ei nyt kuitenkaan ihan kelpaa mulle, mutta eipä se kelpaa viranomaisillekaan joten jotain tartti vielä tehdä. Kaasupullokaapin vaatimushan on että se on ilmatiivis auton sisätiloihin nähden ja tilan pohjassa on tuuletus ulos. Tuuletus tietysti oli valmiina ja alkuperäinen ovi tiivis, joten enää tarvitsee 'vain' tehdä tähän tiivis luukku. Aikani kyslein josko jollain tutulla olisi pöytäsirkkeli noiden osien tekoon mutta ei ollut, sain vain neuvoja tehdä käsisirkkelillä ja 'onnistuuhan se pistosahallakin'. En tiedä kuinka taitavia käsityökalujen käyttäjiä tuttuni ovat, mutta tiesin että minulta ei ainakaan onnistu niin siistin jäljen tekeminen kuin tässä tapauksessa halusin jäljen olevan joten jätin käsisirkkelit ja pistosahat testaamatta. Vesihanaremontin yhteydessä tuli silloin juteltua niitänäitä ja samalla opin että työpaikan naapurissa on firma joka tekee keittiöitä ja sen sellaisia, ja että olivat tuolla koppikaupassakin joskus käyttäneet heidän palveluita tarkemman puutavaran valmistukseen. No sinnehän sitten menin piirustukset kainalossa ja lupasivat tehdä haluamani kalikat. Materiaali ei nyt laadun eikä paksuuden osalta ollut ihan sitä mitä halusin, mutta koska parempaakaan ratkaisua ei ollut tullut vastaan niin tilasin sitten tuolta. Parin päivän päästä sain hakea kalikat kokonaisedulliseen 15 euron hintaan, ja haluaisimpa nähdä sen nikkarin joka kotitallisaan tekee pistosahalla tälläistä jälkeä :-) Noin tarkoista kappaleista sai varaosamyyjäkin tehtyä aika täydellisen. Päätin vielä tehdä niin päin että tuo karhea valkoinen pinnoite jää sisäpuolelle ja sileämpi harmaa ulkopuolelle, ideana oli että DC-Fix 'kontaktimuovi' saattaisi tarttua paremmin sileään kuin karheaan pintaan. Reunoihin tuli ihan tavallista rintamamiestalon ikkunoidentiivistysnauhaa, ja kulmiin laitoin vielä pienet silikonimällit koska eihän nuo kulmat tuollaisenaan ihan tiivitä ole. Vaikka tiivistenauhassa olikin ihan selvä liimapinta, ei se tarttunut tuohon materiaaliin oikein ollenkaan. Tämä korjaantui kätsästi sprayliimalla ja hyvä onkin että tuli sitä laitettua, nyt on tiivisteet niin jämptisti kiinni että ei pitäs irrota. Kannen sulkemis/avaamistavasta johtuen alareunan tiivisteelle tuleekin jonkun verran rasitusta mutta luulisin senkin nyt kestävän. Ylläolevassa kuvassa ensimmäinen kokeilu alareunan kiinnityksestä, tuossa kuvassa sitä tiivistettä ei vielä olekaan. Systeemi vaikutti toimivalta, ja noissa kulmaosissa oli vielä sopivasti säätövarakin jolla sai sitten entrattua sopivan tiukkuuden tiivistystä silmälläpitäen. Laitoin noita kolme jotta kestävät sitten kannatella luukun painoa. Kun jotain väliaikamittausta varten laitoin kaasupullot kaappiin niin tajusin jo siinä vaiheessa että eihän tuo nyt ihan pelaakkaan. Koska kaasupullo tulee ulos sen seittemän senttiä tuolta kaapista, niin eihän tuota kantta mitenkään saa kallistettua niin paljon että noi 'koukut' ylettäisivät tuonne kaapin sisäpuolelle. Hetken 'oli jo vähän lämmin', mutta pienen testauksen jälkeen saatoin todeta että homma pelaa ihan hyvin kun vähän lyhentää tuota rautaa ja silti siihen jää vielä yllinkyllin tavaraa pitämään kansi paikallaan. Keskimmäinen kiinnike toki piti nyt hylätä, sitähän ei mitenkään saisi tuohon kun kerran pullo on siinä. Tuo alapäähän toimii siis 'irtoavana saranana', ja yläreunaan piti sitten keksiä jonkunlainen kiinnitys/lukitus. Kävin kaikki seudun rautakaupat ym läpi, mutta en löytänyt mieleistä ratkaisua. Hakusessa oli kuitenkin joku päällisin puolin siisti, yksinkertainen ja helppokäyttöin ratkaisu joten siipimutterit ja sen sellaiset unohdettiin. Kiinnostavimpana - ja melkolailla ainoana - ideana mulla oli mielessä käyttää samanlaisia salpoja kuin asuntoautojen ja -vaunujen sivuikkunoissa yleensä alareunassa on, sitä sellaista 90 astetta kääntyvää salpaa ja sitä ikkunan karmissa kiinni olevaa vastakappaletta. Sellaisia ei nyt tietysti ollut ihan hetkessä saatavissa joten ajattelin vaan jättää projektin tältä erää tähän. Vaan sitten kaverillani välähti. Kyseinen väläys nyt ei ollut järin tekninen eikä fiini, mutta siinä se oli helposti saatavilla (=omalla tallilla), helppo valmistaa, yksinkertainen ja mikä tärkeintä, yksinkertainen ja nopea käyttää. Tadaa! Pressukumeja noi taitavat virallisesti olla, mutta musta rekkakumi on paljon parempi sana. Noille löytyi monesti käyttöä aikanaan offroudhommissa mutta on niille paikkansa näköjään näissäkin touhuissa. Sanomattakin selvää että nää oli myös aika helppo virittää sopivalle tiukkuudelle jotta kannen tiiviste pystyy hoitamaan hommansa. Plussana tässä ratkaisussa on vielä sekin että mihinkään näkyviin paikkoihin ei joutunut tekemään mitään reikiä tai muita muutoksia. Sitten vaan DC-Fixiä pintaan (tietenkään ihan saman väristä ei ollut saatavana) ja se on siinä! Näin on melko pienellä tavaratilatappiolla saavutettu sen verran lisää kaasupullotilaa että kaksi mahtuu kivasti. Siltä varalta että jostain syystä haluaa reissata vain yhdellä pullolla, tai jos tuleva omistaja ei tästä tykkää, niin tuohonhan saa helposti tehtyä samalla systeemillä pelkän peitelevyn jolloin alkuperäisyys ei ihan kauheasti kärsi. Tuonne alapuolelle tungen vielä sopivan kokoisen puupalikan jotta kannen koko paino ei ole vaan niiden kahden koukun varassa. Hommahan pelaa nyt siis siten että alkuperäinen kaasukaapin ovi auki, kuminauhat irti katosta (ovat kiinteästi kiinni kannessa joten eivät putoile mihinkään), sitten vaan otetaan tuon lisäkannen kahvasta kiinni ja nostetaan sentti ja kansi on kädessä. Jos tarvii vaihtaa vasemman puoleinen pullo niin riittää kun oikeanpuoleista ottaa vähän ulospäin niin vasemman saa sitten pois. Oikeanpuoleinen tietysti tulee ulos tästä lisäovesta. Kun pullot ovat taas paikoillaan niin laitetaan lisäkannen alareuna hollilleen, painetaan alaspäin sen sentin verran mitä se menee, kansi kiinni ja kuminauhat kiinni. Vaikka kaapissa onkin hivenen ahdasta tuon taaemman kuminauhan kiinnitämiseen niin ei tämän lisäkannen irroittaminen ja kiinnittäminen teetä yhteensä kuin max 20 sekunnin työt, joten ensisijainen tavoitteeni helposta ja yksinkertaisesta käytettävyydestä selvästi saavutettiin. Toki tämä helppous ja yksinkertaisuus on aika kaukana autoista joissa pullot ovat ulkona ison luukun takana, mutta näissä peltikopeissa tilanne on toinen ja tästä tuli nyt tällainen ja ainakin tekijä on tyytyväinen. ** Päivitys Tammikuu 2021 ** : Tämä on pelannut ihan hyvin, ainoastaan käytettävyys on joskus (etenkin talvisin jonkun tuulisen kaasukaupan pihassa.. Sahatun aukon alareuna ja kannen alareunan tiivistys on käytössä päässyt vähän ränsistymään mutta pienellä puuhailulla korjattavissa. Parannusehdotuksena alumiinista U profiilia reijän kaikkiin sivuihin ja kannen alakoukuiksi sellaset jotka tiukkaantuvat kun kansi pudotetaan paikalleen. Tämänkertaisen päivityksen loppukevennykseksi laitettakoon kuva soittovehkeessä olevan Garmin navigaattorin taloudellisuus- tai mikäliearviointinäytöstä. En ole vielä päässyt siinä 'kolmesataa sivuisessa käyttöohjekirjassa' niin pitkälle että olisin jotain tohon liittyen nähnyt, mutta ajotavasta riippumatta noi palkit on aina suurinpiirtein noissa lukemissa ja toi antaa sitä paremmpia pistetitä mitä kovempaa ajaa. Kun vauhti kiipeää päälle seittemänkympin niin nykyinen näyttää 99 ja lehtikin on vihreä. Hieno vehje vaikken tajua mitään.