Maanantai 18.12.2017

Koeajolla ärhäkältä tuntunut ja liikkeellelähdöissä helposti ravistanut kytkin tuntui aina vaan samalta joten rupesin perehtymään asiaan sillä eihän tämä nyt voinut enää tottumiskysymys olla. Kävin kysymässä mielipiteen kolmelta korjaamolta, vastaukset olivat 'täähän kytkinhän on ihan paska', 'ei sil oikee ravistamatta pääse liikkeelle' ja 'kylhän se vähä ylhäältä ottaa'. Otin yhteyttä myyjään ja ilman sen kummempia keekoiluja sovittiin että korjataan ja he maksavat. Kävi niin helposti että olivat varmaan itsekin tietoisia että mainittu asia varmaan nousee esille ja oli huomioitu hinnoittelussa.

Tilasin kytkimen työmaalle kun silleen et oli kaikista helpointa toteuttaa, ja muutamassa päivässä se Saksasta sitten tulikin. Halusin LUKin tai Sachsin kytkimen ja koska LUK oli halvempi - olin tietysti sanonut halvimman hinnan auton myyjälle ettei rupea ainakaan sen takia nikottelemaan - niin sen sitten tilasin. Kävi vaan sitten niin että siellä LUKin pakettissa olikin sitten Valeoa joten oli tällä aikataululla tyyminen siihen. Alasylinteri/painelaakirikin on jotain kusista LPR -tavaraa kun muuta ei ollut järkevästi saatavana.

Sitten vaan auto pukille Aittakorven Autoon Kotkassa.

Vanha kytkin oli selvästi kulunut, mutta ei siinä mitään varsinaista vikaa kuitenkaan ollut nähtävissä. Vauhtipyörähän näissä vehkeissä on vielä perinteistä sorttia joten nykyään yleisestä kaksimassavauhtipyörästä ei tarvinnut nyt huolta kantaa. Kun hain auton, kysyin tietysti heti että tuliko kuntoon mutta eivät osanneet arvioida asiaa kun olin itse ajanut auton sisäänkin niin eivät tienneet millainen se aijemmin oli. Kuulemma kun peruuttivat tallista ulos niin vähän se pyrki kuitenkin nytkyttelemään. Spekuloitiin siinä sitten yhtä moottorin alemmista tukikumeista, ovat kuulemma niitä joskus joihinkin joutuneet vaihtamaan ja vähän huteralta se oli tässäkin tuntunut. Olin tätä vaihtoehtoa jo aijemmin funtsinut itsekin, mutta kun kahdessa merkkiliikkeesäkin tuomittiin kytkin ja pidin sitä itsekin todennäköisenä niin ei vielä tuohon kumiasiaan oltu perehdytty sen enempää.

Kun siitä sitten itse lähdin liikenteeseen niin olihan tuo uusi kytkin heti aivan toisen tuntuinen, ei enää mitään sellaista äkkinäistä toimintaa kuten vanhalla vaan tämä tuntui nyt jo ihan normaalilta. Aluksi en sitä huomannut, mutta jonkun ajan päästä rupesin panemaan merkille sen sellaisen nytkytyksen liikkelle lähtiessä. Samantien sitten päättelin että se vapina johtunee siitä löysästä tukikumista, mutta nyt kun tämä uusi kytkin on niin paljon jouhevampitoiminen niin sitä ei esiinny samalla tavalla kuin tuolla vanhalla on-off -kytkimellä.

** Päivitys Tammikuu 2021 ** :
Tuon kytkinremontin jälkeenkin vielä aika pitkään esiintyi välillä tosi rajua rynkytystä mutta joskus se sitten vain yhtäkkiä loppui. Koska kytkin oli oikeastaan aina aika jyrkkätoiminen niin olen ajatellut asian niin että ehkäpä se vaan otti aikansa ennenkuin siihen tottui, ja sitä odotellessa ja kytkintä luistatellessa sinne tuli aina sen verran kytkinpölyä että se sitten rytkytteli menemään. Jokatapauksessa nyt viimeisen 50tkm aikana tuota ongelmaa ei käytännössä ole ollut.

Koska kytkinremontti oli autoliikkeelle kuitenkin lähes tonnin mälli, en viitsinyt siitä kumista ruveta jupisemaan etteivät rupea hirnumaan 'turhaan' tehdystä kytkinremontista vaan päätin hommata osat tähän hoitoon itse. Kyseinen löysä kumi on kuvassa toi ykkönen, mutta koska se on kiinni osassa 2 jossa on myös kumia niin tilasin molemmat. Toinen löytyi Latviasta ja toinen Saksasta, laadukkaina tarvikeosina kuluineen reilusti alle satasen joten en pidä tätä suurensuurena taloudellisena tappiona. Vielä ei ole vaihdettu, mutta lähipäivinä.

Kytkinremontin yhteydessä löytyi sitten vielä vähän 'pientä laitettavaa'. Ilmanputsarin putki oli joskus ratkennut ja se oli korjattu ei_niin_viimeisen_päälle.

Nyt se korjattiin jotenkin paremmin (ei kuvaa), mutta vinkiksi sain että jos hyvän haluaa niin kannattaa se jossain vaiheessa uusiakin. Ebaystä kun kattelin niin halvimmillaankin oli reilun 200 euroa, joten ajattelin että olkoon nyt toistaiseksi jos se kuitenkin nyt toimii. Kysäisin sitten muun asian yhteydessä Sitikkaliikkeestä hintaa nii oli muistaakseni vajaa neljäsataa, päätin jättää senkin ostamatta. Kun tuli sitten sitä muuta asiaa (työn puolesta saa olla päivittäin soitella vähän joka puolelle) tuonne paikalliseen Fiiattikauppaan niin kysyins sieltäkin, ja hinta oli enää 330 euroa. Mutta kuinkas sattuikaan. Kävi ilmi että toi onkin jonkun sortin vakiovika näissä ja sillointällöin tuota kysellään, mutta kukaan ei ikinä osta kun se on kuitenkin noinkin kallis ja sen vanhan pystyy jotenkuten fiksaamaan. Joskus 'sata vuotta sitten' joku asiakas oli kuitenkin sellaisen sitten tilannut mutta jättänyt noutamatta joten heillä oli tuollainen nyt sitten heti hyllyssä. Tarjosin satasta ja kauppa sovittiin. Mukana tulee vielä uusi suodatinkin (Motonetin hinnastossa OE laatuinen 35e) joten ehkä toi oli ihan hyvä diili.

Sitähän ei nyt sitten kukaan tiedä kauanko toi on ollut viallinen ja kone saanut suodattamatonta ilmaaa, mutta en tuosta osaa ihan hirveän huolissani olla koska aikanaan ajoin yhdellä autollani ainakin 40000 kilsaa ilman ilmansuodatinta eikä se ainakaan siinä ajassa tuntunut menevän miksikään.

Mutta tästä kaikesta tullaan nyt siihen tulokseen että jos tätä joku 'ducatoharrastaja' sattuu lukemaan niin kannattanee ehkä tarkastaa tuo asia jos se kerran suht yleistä on.

Itseksenihän olin jo muutaman yön tuossa yöpynytkin, mutta sitten tuli aika ottaa emäntä kyytiin ja lähteä parin yön lähiseutumatkalle. Ja vituiksihan se sitten meni melkeimpä heti alussa. Oltiin ensimmäinen yö Porvoon laitakaupungilla, ja kun aamulla lähdettiin niin rupesi tapahtumaan. Kun aloin änkeämään pois parkkipaikalta niin kuului omituisia ääniä, mutta pistin ne sen piikkiin että rengaskoteloihin pakkautunut lumi vaan putoilee pois kun lämpötila oli noussut plussan puolelle. Parkkiruudusta tielle ei ollut matkaan kuin 10 metriä, ja se oli muutenkin niin huonosti hoidettua etten tajunnut mitään. Kun sitten käännyin tielle ja koitin vähän kiihdyttää niin oli todettava että eihän tämä kulje mihinkään ja kappas kun tuntuisi siltä kuin oikea etukulmakin olisi vähän nyykällään. Kurkistus pihamaalle varmisti sitten arvauksen, rengas tyhjä.

Ajoin siitä sitten kävelyvauhtia vajaa sata metriä eteenpäin jotta pääsin seuraavasta risteyksestä tieltä pois ja funtsimaan seuraavaa siirtoa. Kävi jo mielessä että oisko joku lähitaloista käynyt yön aikana *ttuillakseen löysäämässä venttiiliä kun oltiin pilaamassa heidän maisemaansa. Vararengastahan tässä vehkeessä ei ole, ja mietin että tokkopa tuota kannattaa sillä paikkausmuussisysteemillä ja satsiin kuuluvalla kompuralla ruveta enää korjailemaan, eiköhän se ole entinen rengas kun jouduttiin vähän ajamaankin.

Eipä siinä sitten muuta kuin.

Vuosi sittenhän tuli tuohon liityttyä kun ei ollut suuren suurta luottoa siihen edelliseen kusikoppiin, mutta kaikesta huolimatta ei tullut ikinä tarvetta käyttää noita palveluja. Jäsenyys olikin katkolla ihan muutama viikko sitten ja silloin tuota funtsin, kun melko suurella todennäköisyydellähän tämä auto ei tule porsimaan yllättäen ja jos tuleekin niin kasko sijaisautopalveluineen sun muineen hoitaa kyllä homman. Rengasongelmissahan kaskosta ei (kai?) ole iloa, ja koska nykyrenkaathan eivät 'ikinä' hajoa niin mietin muutamankin kerran. Oli kuitenkin kyseisenä palkkapäivänä sen verran vähemmän laskuja että uusin jäsenyyden ja nythän se sitten tuli tarpeeseen.

Sillä aikaa kun odottelin avun saapumista, kerkesin järkkäillä rengaskuljetuksen kotoa (Kotkasta) Porvooseen jos Porvoosta ei Lauantaina löytyisi tuota kokoa. Uuden renkaan olisi saanut Kotkan Vianorista vaikkei se ollut aukikaan, ja myöhemmin tuli vielä mieleen että onhan sen vanhan kusikopin talvirenkaatkin vielä tallilla eli ei hätää vaikka Porvoosta ei rengasta löytyisikään.

Sitten se jeesi tulikin. Kerroin tapahtuneen ja arvelin ettei renkaasta varmaan kalua enää tule, mutta Autoliiton jamppa halusi kuitenkin tutkia. Rengas irti ja samantien löytyikin iso ruuvi renkaasta, useammankin ruuvin nähneen mielestä se oli VAGilaisen auton pohjamuovin ruuvi. 'Kamelinpaska' (se on sellainen renkaanpaikkauskumisoiro) on toki tuttu tuote maastoautoiluhommien ajoilta, mutta ei mulle tullut mieleenkään että noilla olisi sellaista mukana mutta oli ja kumi tuli kuntoon.

Aika tasan tunti puhelusta niin auto oli taas ajokunnossa, ja tuohon tuntiin sisältyi vielä avustajan väärään osoitteeseen ajaminen kun Porvoossa oli kaksi melkein saman nimistä katua. Ja mitäänhän tämä lysti ei maksanut, joten todennäköisesti ensi vuoden jäsenmaksu tuli kuitattua ja varmaan vähän enemmänkin. Täytyy kyllä sanoa että sen verran on laiskuus ja mukavuudenhalu huipussaan että vaikka autossa olisi ollutkin vararengas niin en olisi itse viitsinyt käsiäni ja vaatteitani liata :-P

Ton 300 kilsan reissun rengas pelasi hienosti, mutta selvähän se oli että uutta on hommattava kun oli vähän pitempääkin reissua suunnitteilla. Kukkaro ei kestänyt koko kierroksen hankkimista mutta periaate taas ei venynyt vain yhden renkaan vaihtoon joten molempien eturenkaiden vaihto oli siedettävä kompromissi. Mutta eipä uskoisi että tässäkin onnettomuudessa oli pieni onni mukana. Tässähän oli ihan suht ok talvirenkaat mukana, kaksi sellaista jossa on pintaa kuin uusissa ja kaikki nastat tallella, ja kaksi sellaista jossa oli myös melkeimpä kaikki pinnat tallella mutta puolet nastoista hukassa. Merkki tosin on mikä lie General, mut kyllä mun oli ihan tarkoitus näiden kanssa tämä talvi ajella ongelmitta. Nuo kaksi huonompaa olivat edessä, ja olin juuri reissuaamuna funtsinut että venyisiköhän sitä niin paljon että ostaisi eteen uudet. Kun nämä eivät nyt painojakaumansa ja etuvedon johdosta ole mitään kaikista parhaimpia etenijöitä talvikelissä hyvilläkään renkailla niin siksi moista funtsin. Ja nyt kun kävi näin niin nythän mulla olikin sitten kelpo syy hommata niiden huonojen eturenkaiden tilalle uudet.

Koska auto oli menossa parin päivän päästä kolmatta kertaa kulmien säätöön Vianoriin (ja nyt se ~onnistuikin) niin otin sitten renkaat samasta paikkaa, ja alle tuli sitten Nokian Nordman jotain.

Seuraavalle viikolle oli suunnitteilla noin viikon mittainen reissu, ja vaikka se oli tiedossa jo aikoja sitten niin mitään en oikastaan ollut asian eteen tehnyt joten ohjelmassa oli pari pitkää iltaa tallilla. Yhtä sun toista pikkunysväystä tuli tehtyä, mutta oli yksi 'isompi' projektikin. Siinä vanhassa autossahan oli ainoan kaapin kanssa se ongelma ettei siellä ollut kuin hengaritanko ylhäällä, eli sinne kun mätti vaikka repun ja jonkun muun nyssäkään niin kaappi oli käytännösäs täynnä kun ei ollut yhtä ainoaa hyllyä. No miten sattuikaan että tässä autossa ihan sama homma, kaappi mutta ei yhtään hyllyä. Jo tuolla äskeisellä parin illan reissulla meinasi hermo mennä ku mitään kamaa ei saanut mihinkään. Joten kuten arvata saattaa, piti hankkia vähän rakennustarpeita. Samasta paikasta otin kuin ne kaasupullokaapin palikatkin joten mittatarkkuudessa ei ollut valittmista.

Tällä kertaa vaan en päässyt esittämään asiaani suoraan 'sahurille' joten materiaali saattoi mennä vähän pieleen, tämä on nyt käsittääkseni lastulevyä. Joten odotettavissa on ettei tämä kosteissa auto-olosuhteissa ole nyt ihan ikuista, mutta jos tuon nyt joutuu uusiksi väsäämään joskus niin nopeasti se käy kun suunnitelma ja kiinnitykset on valmiina.

6 tuntia (!) nysväämistä ja kaapissa on hyllyt!

Mitoitukset menivät kyllä monin paikoin päin prinkkalaa. Kaapin takaseinä on vino joten oli tilatessa vähän vaikea hahmottaa hyllyjen syvyyksiä, ja vasta rakennusvaiheessa tajusin ettei alkuperäisen suunnitelman mukaisiin hyllyihin mahtuisi ne kamat mitä oli tarkoitus joten piti tehdä lisää muutoksia. Mutta kyllä siitä tälleen meikäläisen tekemäksi ihan hyvä tuli. Tuossa valossa toi tarrakin on lähes täysin oikean väristä, vaikka samaa se on kuin siinä kaasupullokaapin kannessa mikä oli kuvassakin selvästi väärän väristä.

Sitten sitä lähdettiin.

Emäntä on silloin tällöin vinkunut Jounin kaupan perään (vinkuna tosin on vaimennut sen jälkeen kun se tajusi että se on vaan tavallinen kookauppa) mutta aijemmin ei ole ollut oikein sopivaa aikaa, eikä mulla ollut viime kesänä oikein hinkua lähtä sillä vanhalla kopilla puskemaan moista reissua. Mutta nyt oli aikaa, toimiva peli alla eikä oikein mitään muutakaan kohdetta mielessä niin sinne sitten. Säävarauksen tuohon toki otin, en halunnut lähteä tuonne asti testaamaan että pelaako vehkeet ja taretaanko jos on parikymppiä pakkasta niinkuin siellä oli edeltävällä viikolla ollut. Ennusteet pyörivät kuitenkin siinä 2-4 pakkasasteen tietämillä joten alkuperäinen suunnitelma mielessä lähdettiin liikenteeseen.

Kunnianhimoinen ajatus oli lähteä Sunnuntaina ajoissa ja täräyttää yhtä soittoa perille, eihän se ole 'kuin' reilu 900 kilsaa ja 11 tuntia. Koska tuo oli kuitenkin aika raju suunnitelma, ei mua haitannut vaikka lähdettiinkin Sunnuntaina vasta aamupäivällä ja jo se tiesi sen ettei samana päivänä ajettaisi perille saakka. Lyhin reitti olisi ollut Kouvolan, Heinolan ja Jyväskylän kautta Oulua kohti, mutta se väli on nähty niin monta kertaa ja Kouvola-Heinola -väli niin huono että päätin ottaa +20 kilometria ja ajaa Kuopion kautta. Aavistelin siellä olevan myös vähemmän liikennettä. Kuopiossa pidettiin pikku preikki ja sitten taas jatkettiin. Jo hyvän matkaa ennen Oulua alkoi apukuljettaja olemaan sen verran naatti että päätettiin Oulu yösijaksi vaikka kuskissa olisi vielä virtaa riittänytkin pariksi tunniksi. Leirintäalueelle me ei menty niinkuin ei yleensäkään, tällä kertaa yösijaksi valikoitui jonkun äsmarketin parkkipaikan peränurkka. Kesäisinhän sitä voi ajaa vaikka johonkin pöpelikköön yöpymään, mutta tähän aikaan vuodesta on kuitenkin se vaara että yön aikana tulee mielin määrin lunta ja aamulla ollaan lirissä joten päätettiin jättää pöpelikköyöpymiset väliin tällä reissulla.

Seuraavalle päivälle jäi työnnettävää 350 kilsaa ja aikamoiset kilsat ne olivatkin. Ainakin 200 kilsaa ajettiin sellaista rytyytystä ja rynkytystä että Pilteman muoviset porsliinit saivat kyytiä kaapissa. Kun matkaa oli kuitenkin ton verran niin ei sitä kehdannut kuuttakymppiäkään ajaa joten ei siinä auttanut kuin rynkyttää menemään.

Täällä etelässä kun ei tähän mennessä ole vielä talvea oikein ollut ja nyt saatiin täysi talvinen ajokelo päälle käytännössä yhtäkkiä heti Oulun jälkeen, niin olihan tuo melkoista. Täytyy kyllä sanoa että tekemättä olisi jäänyt yhden päivän suorituksena vaikka ois lähteny aikaiseenkin ja millä tahansa autolla. Tuolla välillä tuli pantua merkille että tuntuisi olevan kohtuullisen jämptiä tekoa noi sisuskalut tällaisessa peltikoppihymerissä, ainoa auton kamojen ylimääräinen ääni oli hellan räminä. Kaapit ja luukut vaan tutisivat mukana mutta mitään kalustuksen ääniä ei kuulunut, ja tietenkään tällaisessa vehkeessä korikaan ei nitise. Vanha Pentti (siis se edellinen kusikoppi) luonnollisesti kahisi, kohisi ja vavahteli aina kun tiessä oli vähänkin jotain, eikä noi vuokraamamme tuoreet 'normaaliasuntoautotkaan' kovin vakuuttavilta kuulostaneet kun meno alkoi äityä meiningiksi.

Alkuillasta oltiin perillä ja tehtiin mitä tuolla tehtävissä oli, hengailtiin ja postailtiin ja osteltiin ja sitten illanviettoa perinteiseen tapaan. Pohjoisen talviturismistakin alettiin saada viitteitä kun ulkomaalaisia pyöri pulkkineen kylillä vielä lähellä puolta yötä. Ulkolämpömittaria autossa ei ole (!) mutta intternetin mukaan illalla/yöllä oli pakkasta 8 astetta, joten päästiin jo vähän tutustumaan miten Heimossa pärjää pakkasella. Ja siinä pärjäsi silleen että kaitpa tuolla nyt ainakin johonkin 15 asteen pakkasiin saakka uskaltaa lähteä. Eihän nää peltikopit noiden tavallisten asuntoautojen veroisia ole, ohjaamon eristys on huono/olematon joten illanistujaisissa ei kylmemmillä säillä ihan teepaidalla pärjää jos etupenkeillä lojuu. Ulkopuolisella keula- ja tuulilasipeitteellä tietysti tuota asiaa voisi korjata niinkuin monet näyttävät tekevän tavallisissa asautoissakin, mutta ei me sellaista. Yöksi toki laitettiin aina auton mukana tullut alkuperäinen sikkejämpti eristävä verho, mutta ei sitä tietenkään illanistujaisissa voi käyttää. Sivuovessa on tietysti myös jonkun verran paljasta pintaa joka hohkaa kylmää.

Eniten viileää tuntuisi tulevan takaovien alareunoista, mutta sen vaikutus vähenee aika hyvin sillä kun pitää tavaratilan mukavasti täynnä kaikkea rojua. Ja ompa tuo takaoven viileys näköjään huomioitu lämmityssysteemissäkin. Tässähän on nestekaasulla toimiva Trumatic puhalluslämmitys (näppituntumalta sanoisin että suurimmassa osassa on) ja sellaisessa on melko olennaista että niitä lämpökanavia on mahdollisimman paljon. Olikohan niin että 6-7 on sellainen määrä että joka puolella on suht tasaisen lämmintä. Pentissä - joka oli aikanaan käsittääkseni laadukas ja fiksu vehje - niitä lämpökanavia oli neljä (ja myöhemmin lisättiin 1 kun luultiin että lämmitin kuumenee kun ei saa puhallettua tarpeeksi lämmintä ulos). Tässä niitä onkin nyt sitten 'vähän enemmän', 9

Tuolla perällä, sängyn alla niitä onkin sitten ihan kolme kappaletta joten takaovien alaosien viileys tuli aika hyvin kuitattua noilla. Sänky on myös tiivis oveen nähden joten kammarin puolella ei juurikaan tarvinnut hytistä. Yksi pieni hölmöys tuossa kyllä on, jota vanhassa ei ollut. Lämpötunnistin on melkein katon rajassa. Ja kun lämmin ilma tunnetusti nousee ylöspäin niin senhän sitten tietää mitä tapahtuu kun autossa tehdään ruokaa tai lämpöä säädetään vähän pienemmälle. Ylhäällä on lämmin, lämppäri ei tee mitään vaikka alhaalla alkaa jo viilenemään. Lämppäri menee päälle vasta sitten kun siellä katon rajassakin viilenee.

Eipä silti, vähän tuollaisia ailahtelevia nuo kaikki Trumalämmittimet ovat olleet mistä nyt kokemusta on kertynyt. Ne tuntuvat kaikki vaativan aika tarkkaa säätämistä ja kun jonkun säädön teet niin puoli tuntia pitää odottaa että tietää mitä tuli tilattua. Nythän tämän jo tietää, mutta aijemmissa vehkeissä tuli veivattua sitä nuppia milloin mihinkin suuntaan ja manattua kun aina on kuuma tai kylmä.

Mutta palataampa reissukertomukseen.

Koska pari edellistä päivää oli mennyt aika lailla ajoharjoitteluksi, Tiistaina otettiin sitten iisimmin. Aamulla asiaa funtsittuamme tultiin siihen tulokseen että ajellaan viiskytä kilsaa Kittilään ja mennään siellä leirintäalueelle yöksi. Vessa piti saada tyhjennetyksi (täällä alasuomessahan tyhjennyspaikkoja on esim useilla aapeeseillä) ja saunakin kuulosti kivalta idealta. Käytiin ohimennen yleisen mielenkiinnon vuoksi tsekkaamassa myös Kittilän lentokenttä, ja lisää viitteitä pohjoisen talviturismista saatiin kun pihalla oli Aimo Mälli linja-autoja selvästi odottamassa tulevaa lentokonetta - joka ei ollutkaan ihan mikään viidenkymmenen matkustajan ATR. Varmuuden vuoksi todettakoon etten tietenkään väheksy aateeärriä enkä niiden kuljettajia :-P

Sieltä sitten ajeltiin Kittilän Lomamökkeihin (on siellä siis autopaikkojakin) joka olikin ihan siinä keskustassa. Poikkeuksellisesti emme edes soitelleet etukäteen kun ilmoittivat olevansa aina auki. Hieman arvelutti että mikä mahtaa olla lumitöiden taso siellä, sesonki ei kuitenkaan ollut vielä ihan päällä ja autoja luultavasti liikenteessä me ja 0 muuta. Ei muuta kun tieltä pihaan pientä alamäkeä ja omg. Lumitöiden tasohan oli ihan odotusten mukainen, suurinpiirtein ei tehty. Tässä kohtaa hieman jänskätti kun en ollut tällä aijemmin lumessa porskuttanut enkä oikeastaan ollut suunnitellut moista yrittävänkään koska etenemiskyky on, kuten sanottu, ehkä vähän niin ja näin. Mutta pihassa oltiin joten ei auttanut kuin käydä asialle. Menin tupaaan, vastaan tuli koira eikä muita. Jonkun aikaa huhuiltuani tuli sellainen setä joka sanoi helou, mihin minä vastaamaan että helou helou mut voijaan kyllä puhua suomeakin. Ajattelin tietysti että se tervehti kansainvälisesti kun luuli minun olevan turisti, mutta eipä se itse puhunutkaan suomea. Esitin siinä sitten asiaani, ja kun huomasin ettei oikein tunnu menevän jakeluun niin koitin Saksaakin vaikken edes osaa. No ei sekään kelvannut koska 'aim from rasha', daa. En viitsinyt tähän väliin ruveta heittämään niitä vähiä läppiäni joita Venäjäksi osaan, kuten iso perse, jarrupalat ja iskunvaimentimet. Homma kuitenkin hoitu, 'siksti juuros'. Aattelin että wtf, aika paljon enemmän kuin hinnastossa mutta sitten tupaan porhalsikin sellainen 3kymppinen täti from rasha joka osasi kyllä ihan hyvin Englantia ja homma rupesi sujumaan. Esitin asiani ja hintakin oli jo kohdallaan, mutta halusin käydä kuitenkin ensin tarkastamassa tilukset että mihin asti mun ensinnäkin olisi tarkoitus siellä lumessa revittää. Tsekattiin tilukset ja sanoin että neuvottelen vielä emännän kanssa, ja me joko lähdetään tai ei lähdetä.

Enkä minä sitten kauhean syvällisiä neuvotteluja viitsinyt käydä kun eukon mielestä parikin senttiä lunta on jo kyseenalaista vaan villisti ruovittaen ajoin sinne minne meille paikka osoitettiin. Muutaman yrityksen jälkeen sain käännettyä auton jopa ympäri ja homma oli sillä erää purkissa. Tämän jälkeen sitten vaan maksuhommat hoitoon, pikku pätkät smooltookkia Pietarista, Venäläisistä pikkukylistä, meidän ofroudmatkoista Karjalaan ja sen sellaista ja sitten taloksi. Saunaankin päästiin mutta oli tainnut käydä jonkunlainen ajastusvirhe kun saunassa oli ehkä 40 astetta kun mentiin sinne, mutta kyllä se siitä sitten lämpeni kun odoteltiin.

Yön aikana tuli sitten lisää lunta, ja emäntä oli aamulla taas huolissaan.

Mut ei tossa mitään, vähän ykköst ja pakkii ja happee ja kakkost ja pakkii ja tollee, ihan niiku Toijjotalla metässä. Sillä erotuksella että nyt selvisin ihan omin avuin tilanteesta HAHA. Täytyy kyllä sanoa että ihan muutaman kerran tuli tuossa ennen ja jälkeen ruovittelujen mieleen että mitenhän ois käyny jos ois ollu vielä Generalit vetävällä akselila. Ja sanon senkin että en oikeestaan uskonut että tolla 'pääsee' noissa olosuhteissa.

Ei ole aijemmin tullut käytyä noilla nurkilla tähän aikaan vuodesta, joten toi päivien 'valoisuuskin' tuli koettua. Ihan ei ehditty kaamosta kirjaimellisesti näkemään, aurinko laski vähäksi aikaa pari tuntia sen jälkeen kun lähdettiin Kittilästä. Mutta omituista tuokin oli. Ei päivällä pimeää ollut, mutta ne pari tuntia milloin oli valoisaa olivat kyllä todella hämäriä. Jotenkin se valoisuusaste oli sellainen ettei täällä etelässä ole musta oikein mihinkään aikaan päivästä sellaista kuin tuolla oli. Joskus käyn vielä ehkä tsekkaamassa sen varsinaisen kaamosajankin. Ehkä Inari ois tarpeeksi kaamoksellista seutua ja sinne menee kai vähän isompi tiekin kuin Äkäslompoloon :-)

Kun oli taas muutama 100 kilsaa rynkytetty jatkuvaa nimismiehenkiharaa, päädyttiin yöksi Ouluun. Ei mainittavaa. Sieltä Kokkolaan, tiet olivat jo loistavia verrattuna viimepäiviin. Ei mainittavaa. Sitten stoppi Seinäjoelle ja yöksi Tuuriin, ei mainittavaa. Sieltä Orivedelle, ei mainittavaa. Seuraava päivä himmeätä häröilyä Tampereen ympäristössä ja Tampereella yötä, ei erityistä kerrottavaa. Tänään (Maanantaina) kävin RXTX-Tuotteessa ostoksilla ja sitten ajeltiin kotiin.

Näin saatiin noin 2400 kilometrin ja 8 yön verran ensituntumaa vehkeeseen ja ihan se vastaa odotuksia. Ennakko-odotuksiin verrattuna erityisen plusmaininnan ansaitsee suihku. Onhan se ihan hiton pieni ja 'verhotoiminen', mutta ajaa silti asiansa oikein hyvin. Selvästi huonointa puolta edustaa sitten vessan istunto-ominaisuudet, mutta sehän nyt oli odotettavissa. Akrobatialla ja tekniikan hiomisella toimituksesta kyllä selviää, mutta suunnittelussa mittatikkuna on varmaan käytetty jotain 160cm/50kg henkilöä.

Kahden ihmisen viikon kamatkin saatiin mahtumaan suht vaivattomasti, ja me sentään varauduttiin ihan arktisiinkin olosuhteisiin kaiken varalta eli tavaraa oli mukana yllinkyllin.

Siitä vanhasta autosta kun sanoin muutamaankin otteeseen että vaikka se kone onkin pieni (1.9) niin suht hyvin sillä pärjäilee kunhan on tarkkana vaihteiden, ennakoinnin ja kaasupolkimen kanssa. No oon edelleen sitä mieltä mutta kyllähän sama paino pienemmällä ilmanvastuksella, vakionopeudensäätimellä ja lähes kaksinkertaisella väännöllä on 'ehkä vähän mukavampi'. Soppaakin menee jonkun verran vähemmän, vanha vei sen 12-13 satasella, tää vei noin kympin. Kun ensimmäisenä päivänä ajettiin se 600 kilsaa tota 80-90kmh niin kulutus oli pikkasen alle 9, ja se on musta jo ihan ok. Vaikka tolla saakin ajaa sataa, niin sellainen rekkavauhti on kuitenkin paras. Sitä vauhtia voi ajaa jo vitosella, kattoluukku ei vielä suhise sen pahemmin ja jousituskin pelaa. Vaikka olisi vähän parempilaatunen moottoritie alla niin sellanen 105 todellista alkaa olemaan jo pikkasen urheilullisen oloista.

Aikojen saatossa olen muutamaankin otteeseen maininnut että tykkään näistä peltikopeista kun näistä ei monikaan tajua edes hetken ihmeteltyään että millainen vehje on kyseessä, ja se kyllä tuli huomattua. Ihan muutamaan otteeseen jäi ihmiset tölläämään kun mentiin sivuovesta sisään ja sisällä olikin täysi kalustus, joku tuli vielä ihan siihen viereen pällistelemään kun oltiin suljettu ovi. Ja kerran kun oltiin jossain iltaparkissa niin vähän matkan päähän pysähtyi auto ja ukko tuli ulos tupakalle ja lähti reippain askelin autoamme kohti kunnes tajusi että sisällä oli valot ja me istuttiin siellä. Sitä tosin saattoi ihmetyttää kun lämmittimen pakoputkesta tuli höyryä, ehkä se luuli että tämä palaa.

Mutta eipä näitä tajua karavaanaritkaan. Kusikoppireissajien keskenhän on aina tapana morjestella vastan tullessa (mutta leirintäalueilla ei sitten tervehditä, katsellaan vaan muualle ja ollaan kuin ei huomattaisikaan) mutta näitä ei morjesta kyllä kukaan. Pari ekaa päivää jaksettiin huiskutella, sitten lopetettiin. Paitsi muille peltikopeille vielä koitettiin mutta ei siitäkään mitään tullut joten annettiin sitten olla.

Vasta ihan tuossa viimisenä päivänä kun tuli Hyvinkään paikkeilla toinen peltikoppi vastaan niin sitten meinasin että no nyt vielä morjestetaa ja sit saa olla, ja sit onnistu! Ei oo kyl sosiaalista :-/ Vaikka kyllä me huomattiin toi asia jo sillon vanhalla autollakin, me kun tunnistettiin peltikopitkin niin harvoin ne morjestivat takaisin kun eivät varmaan olleet varautuneet siihen että kukaan tajuisi mitään. Vähän kun ajaisi Hajapusalla missä ois Suzuki Loven katteet, ei paljo tarttis vilkutella silläkää.

Vaikka kaikki pelasikin ja mitään pakollista remonttia ei olekaan, niin tulihan tossa kuitenkin yhtä sun toista pikku parannusta mieleen mitä koitetaan jaksaa puuhailla ennen seuraavaa reissua. Joka alkais kuulemma ylihuomenna jos en väärin muista.

Ja loppukevennyksenä pala idioottimaista Italialaista autosuunnittelua. Tuo pissapojan täyttöreikä. Luulin että Foordissani on älytön täyttöreikä kun sitä pitää täyttää liruttamalla tai muuten roiskuu pitkin pihoja, mutta tätä ei edes pysty täyttämään ilman nokkakannua tai erillistä trattia kun tää on niin syvällä tuolla.