Sunnuntai 12.8.2018

Vähän kesärengaskauden alettua panin merkille että vakionopeussäätimeen oli tullut todella omituinen vika. Se toimi edelleen täysin virheettömästi paitsi silloin kun viitosvaihteella ajettaessa piti siirtyä moottorijarruttamisesta (sen verran jyrkkä alamäki että vakkari nosti kaasun täysin ylös) taas kaasuttamiselle, se meni pois päältä. Samaten vakkari ei mennyt vitosvaihteella päälle jos samalla ei painanut kaasua. Olipahan vaan perin merkillinen vika, etenkin kun se esiintyi vain tietyllä vaihteella. Muilla vaihteilla ajettassa pelasi hyvin vaikka olisi ollut sama nopeus tai saman verran kierroksia koneessa. Tässä vaiheessa tuli mieleen että olin talvellakin pari kertaa kokenut jonkun erikoisen hetken vakionopeussäätimen parissa, silloinkin se oli mennyt pois päältä jossain tilanteissa. Tuota vaan kävi niin harvoin etten edes hiffannut että aina oli sama tilanne kyseessä, mutta nyt ajateltuna tilanteet taisivat olla samanlaisia moottorijarrutushetkiä vitosvaihteella.

Kaikenlaisia tutkimuksia tietysti tehtiin koska kyllähän nyt vakkari pitää olla kunnossa, ja etenkin just tuolla vaihteella kun sillähän sitä matkaa yleensä taitetaan. Eräällä koeajoreissulla sitten luettiin testerillä nopeustietoja joka pyörästä, ja todettiin että toinen takapyörä luulee pyörivänsä selvästi nopeammin kuin muut. Tästä tuli sitten mieleen että nyt kun edessä ja takana on eri kokoiset renkaat (kts kesärenkaiden vaihto edellisen sivun lopussa, eturenkaat ovat vakiokokoiset mutta takarenkaat ovat isommat / samaa kokoa kuin talvirenkaat) niin tuo ero olisi kasvanut juuri sen verran lisää ettei auton ATK enää kelpuuta signaalia. Koska mitään muuta ei enää keksitty, oli keskityttävä tuohon asiaan. Jos tässä olisi ajonvakautus niin sehän olisi ilmoitellut virheellisestä nopeustiedosta, mutta ei me kyllä mitenkään keksitty miten yhden renkaan poikkeava nopeus vaikuttaisi vakionopeussäätimeen. Ja vielä tällä tavalla.

Vaikka renkaiden vaihto ei mitään herkkuhommaa olekaan, ruuvasin eteen talvirenkaat jotta oli sama koko edessä ja takana. Toisen takapyörän antama nopeustieto oli toki edelleen virheellinen muihin verrattuna, mutta nyt kun edessäkin oli isommat renkaat niin nopeusero kaikkien kesken kaventui sen verran että vakkari rupesi taas toimimaan. On kyllä kaikkien mielestä melko käsittämätön tuo vian ilmenemismuoto, mutta niin vain meni taas vakkari rikki kun laitoin ne liian pienet kesärenkaat eteen takaisin.

Tuossa renkaiden vaihdossahan pähkäilin että ilmottaisiki auton myyjälle tyytymättömyytensä rengastilanteeseen, mutta nyt kun oli havaittavissa ihan selvä vika rengaskokojen takia otin tietysti yhteyttä myyjään. Menikin ihan helposti, 'hae Vianorist uuet'. Sen tein ja vakkari tuli kuntoon.

Mutta olipahan vaan erikoinen syy/oire -yhdistelmä.

Näissä peltikopeissa tulee aika usein puheenaiheeksi tuo sivuovesta kulkeminen ja sen paukuttaminen ja sellainen yleinen lievä hankaluus ja epämukavuus. Noihin saa sähköisiä mekanismeja jotka suht pienellä metelillä sulkevat oven pelkällä napin painalluksella, ja sellainen varmaan useimpia asianharrastajia kiinnostaakin. Vaikka ei me tota nyt olla ihan mahdottoman suurena ongelmana pidettykään (paitsi sillon ku hipihiljaisessa puskaparkissa yöllä pitää läväyttää ovi kiinni) niin olen noihin toki tutustunut. Esimerkiksi kotimainen Autodek tarjoaa ilmeisesti täysin oven sisään asennettua mallia kokonaisedulliseen hintaan 2300e, tai sitten teeitsesatsina 1800e. No se on aika paljon.

Ulkomailta löytyy ihan muutamalla satasella ratkaisua, mutta asiaa hieman tutkittuani funtsin että on sen verran härski systeemi ja hinta niin halpa ettei voi toimia kovin hyvin.

Tuli sitten työmaalle asiakkaan Ducato remonttiin jossa tuollainen oli, ja pääsin siihen tutustumaan oikein hands-on. Rakennehan on juuri niin koominen kuin tuossa videossa on mutta asiakkaan mukaan se on toiminut jo monta vuotta moitteettomasti ja korjannut juuri ne kaikki epämukavuudet mitä tuon sivuoven käyttämisessä on. Otin toki myös joitain tarkentavia kuvia.

Eräs paikallinen firma noita kuulemma Venäjältä toi, ja oli asennettuna ollut 'tutun hintaan' noin tonnin. Koska tuo oli kuulemma ollut ihan toimiva peli jo pitempään, rupesin vielä tutkimaan aihetta. Venältä noita settejä saakin varustelutasosta riippuen muistaakseni 200-400 euroa, ja tokihan tollanen nyt on 'itse asennettavissa' joten periaatteessa aika halvalla voisi saada ilmeisesti ihan käypäsen laitteen. Asiakkaalla ei ollut tarkempaa tietoa asennuksesta, mutta kaikesta päätellen oven alkuperäinen avausvipstaaki on jumitettu auki-asentoon (toi harmaa kahva mikä kuvissa on vinossa, se on normaalisti pystyssä ja sitä käännetään vinoon kun ovi avataan). Tästä päättelin että ovea pysty enää operoimaankaan muuten kuin sähköisesti, ja se ei oikein itseäni miellytä. Ymmärrän toki että mahdollinen sähkösysteemi tekee ovesta jäykän käyttää, mutta kyllä mun mielestä ovi pitäisi olla kuitenkin käytettävissä tarvittaessa myös käsipelillä.

Sittemmin tuli myös mieleen että kun tuossa on tuo möykky joka juuri oven sulkeutuessa tulee sisäänpäin (matkustamoon/tavaratilaan), niin näissä peltikoppiautoissahan muutamaa mallia lukuunottamatta on tuossa kohtaa keittiö. Eli keittiön seinään pitäisi tehdä reikä johon toi laite sitten mahtuu, ja samaten keittiön kaapissa olevaa laatikkoakin pitäisi sorvata että se vehje mahtuu sinne. Tämä nyt ei tietysti ole mikään suuri visuaalinen ongelma koska ovihan on kokoajan keittiön edessä, mutta kuinkahan paljon sitä sitten kismittäisi jos konstruktio kaikesta huolimatta osoittautuisi sudeksi ja keittiön seinässä olisi vielä reikäkin.

Epäselväksi jää myös se, että miten toi systeemi selviää siitä kun näissä peltikopeissa tuo oven liike aukipäinkin on usein vielä rajoitettu noin puoleen väliin. Ehkä sen rajoittimen voisi ottaa pois ja jotenkin kusettaa tuota ovimekanismia pysähtymään jo puolivälissä liikettä tms, mutta musta tuntuu ettei tämä kuitenkaan ole ihan sellainen ratkaisu jonka kelpuuttaisin joten jääköön kauppaan ja minä paukutan sivuovea toistaiseksi käsipelillä.

Tuo ovi onkin vähän hassu juttu. Varsinkin ulkopuolelta käytettäessä tuntuu että se pelaa yleensä kertalaakilla ja ihan hyvin vähän vähemmälläkin paiskomisella, mutta sisäpuolelta suljettaessa ei tule oikein ikinä osattua käyttää riittävästi voimaa kerralla vaan tuntuu että joutuu kerran-tai pari yrittämään uudestaan hitonmoisella voimalla ja pamauksella. Mitään järkeähän erossa ei ole, joten kyse lienee vain siitä että ulkopuolella on ovenkahva josta saa kunnon otteen kerralla, ja sisäpuolella oltaessa oven ääni vain kuulostaa hervottomalta vaikka ei se tietenkään sen kummempi ulospäin ole kuin ulkoa käytettäessäkään. Ihan nämä samat näkemykset ja kokemukset oli sillä asiakkaallakin kun asiasta juteltiin, ja siksi se tuon sähköoven hommasi ja on ollut tyytyväinen.

** Päivitys Tammikuu 2021 ** :
Tuota kirjoittaessa auto oli ollut vasta reilun puoli vuotta. Sitä sähköovea ei vieläkään ole tullut mutta on tuohon oven läiskimiseen jo niin totuttu että eipä sitä tule enää ajatelleeksikaan.

Ennen Heinäkuun reissua perehdyttiin taas vähän sillointällöin liikkeelle lähtiessä ilmenevään täristykseen. Jonka johdosta vaihdettiin silloin 'uutena' kytkin myyjän piikkiin ja sittemmin koneen alempi kannatin. Nyt oli vuorossa koneen etu- ja takapään kannattimet.

Vaikka työmaani onkin korjaamo- ja varaosa-alalla niin noi tilasin kuitenkin jostain ulkomailta, merkiksi valitsin Febin koska ne ovat osoittautuneet yleensä kaikessa ihan ok tavaraksi. En tiedä onko noi jo joskus vaihdettu vai onko noi samaa tavaraa kuin alkuperäiset, mutta kokolailla pilkulleen samanlaisia olivat kuin autossa olleet. Vähänhän noi vanhat veltommilta vaikuttivat, mutta ei näiden vaihtamisesta tietenkään mitään hyötyä ollut. Ongelmahan on se että noin 50% liikkeellelähdöistä auto pelaa moiteettomasti, 40% kerroista tuntuu pientä tärinää (joka näissä autoissa on niin yleistä että se melkeempä kuuluu tapahtua) ja sitten 10% kerroista saattaa esiintyä sellasta pauketta ja vatkaamista että tuntuu kuin kone ja vaihteisto olisivat lähdössä omille teilleen.

Kukaan ei minua oikein tunnu uskovan kun sanon että olen noin 100% varma että tuo pahin paukutus esiintyy sen jälkeen kun peruuttelen jossain vähän kinkkisemmässä paikassa, esim pehmeällä hiekalla tai lumessa, ja toisaalta taas kun auto saa kunnon kyytiä esim viheliäisissä nimismiehenkiharoissa niin sen jälkeen pelaa viikkotolkulla täydellisesti. Mutta on tämä niin usein toistunut että haluan pysyä kannassani.

Heinäkuun reissulla kävin myös Tampereella Italiamotorsissa kyselemässä mielipidettä kun ovat tiemmä maan kovin DucatoJumperBoxerpaja, ja kytkimen hekin teilasivat niinkuin useimmat muutkin. Ainoa vaan että kytkimen vaihto silloin talvella ei auttanut mitään, ei vaikka tässä on vielä sen merkkinen kytkin (Valeo) mitä hiedän mielestään näihin kannattaa ainoastaan laittaa. Kaksimassavauhtipyörääkin ovat monet arvelleet, ainoa vaan että Fiatin varaosaluettelon, paikallisen merkkiliikkeen ja mainitun Italiamotorin mielestä näissä ei ole kaksimassavauhtipyöriä. Eikä se kaksimassalta näyttänyt kytkimen vaihtajan mielestäkään.

Mutta koska toi ongelma nyt ei ole yleensä suuren suuri ja osaan sen korjatakin (rytyyttämällä huonolla tiellä) niin en nyt aijo asialle sen enempää tehdä tässä vaiheessa. Ja onhan tämä vain noin 10% ajasta huonompi kuin Ducato keskimäärin :-D

Heinäkuun alussa oli sitten ohjelmassa lomareissulle valmistautumista. Silloin talvella kinusin autokaupan yhteydessä uuden mämmin tohon renkaanpaikkaussatsiin, siitä kun oli parasta ennen mennyt ohi jo muutama vuosi sitten. Kun se tuli, totesin sen olevan vähän isompi joten se ei mahtuisi ihan täysin sille varattuun paikkaan ja jätinkin sen sitten sillä erää kesken. Nyt kuitenkin aijoin ottaa sen reissuun mukaan, mutta eihän se nyt sitten kuitenkaan sopinutkaan kompuraan edes liitännän puolesta.

Eli en laittanut tuota kompuraan kiinni. Ehkä sellaisen perinteisen paikkausvaahtopurkin voisi autoon hommata, joskus. Merkkiliikkeessähän tuo maksaa jonkun 70-80 euroa ja meinasinkin pistää sen kolmellakympillä myyntiin, kunnes huomasin että Ebaysta noita saa vielä halvemmalla joten olkoon. Saa sen kuitenkin ostaa jos joku tarttee, ja tuohan sopii siis Fiatin renkaantäyttökompuraan - jos sopii. Parasta ennen en muista mutta vuosia on jäljellä. porakone@hotmail.com

Reissuun on tietysti kiva ottaa mukaan kaikenlaista, pihapöytää ja tuolia, grilliä ja kaikenlaista enemmän tai vähemmän tarpeellista kamaa. Tälläiseen autoonhan sitä kamaa ei vaan mahdu ihan ylettömästi joten piti tehdä vähän puu- ja dc-fix-töitä ennen matkaa.

Tuo on vähän kuin se omavalmistekattotelineeni Landcruiserin katolla, vähän hoopon näköinen mutta tosi toimiva. Alle mahtuu grilli, ajorampit ja kaikenlaista harvemmin tarvittavaa kamaa ja päälle sitten useammin tarvittavat tuolit ja pöytä ja sen sellaista. Kaasukaapin kantta varten piti tehdä tuollainen lovi joka vähän harmitti, mutta sitten totesin että kastelukannu (sillä saa täytettyä vesisäiliön missä vaan) ja grillin kaasupullo matkustavat tosi kivasti juuri tuossa. Nythän tuohon oikeassa laidassa olevaan laatikkoon ei sitten enää pääse käsiksi, mutta se on niin huonon mallinen laatikko muutenkin ettei sitä ole mihinkään aktiivikäyttöön voinut käyttää muutenkaan joten ei suuri tappio. Olen tässä viimeaikoina funtsinut että virittelisiköhän asunto-osaan ihan toisen akun tuohon tilaan kun ei sillä muutakaan käyttöä ole.

** Päivitys Tammikuu 2021 ** :
Hoopoudesta huolimatta toi osoittautui ihan hyväksi ratkaisuksi ja on ollut käytössä joka kesä.

Paria päivää ennen auton täyteen lastaamista heräsin ja rupesin suunnittelemaan vielä yhtä parannusta jota olin kaavaillut jo kevättalvesta asti.

Tuossa kuva autosta 'uutena', tyhjin säiliöin ja muutenkin tyhjänä. Siitähän on nähtävissä että perähän on hieman tontissa, ja auton alta katsottuna nähtiin että perä on tyhjänäkin lähes pohjaanlyöntikumien varassa. Tämäkin näitä vakiojuttuja näissä vehkeissä, kokoajan melkein täysi mälli päällä ja vain 1-lehtinen takajousi niin ennemmin tai myöhemmin perä tulee alas ja makaa pohjaanlyöntikumeissa. On tämä vielä menetellyt mutta reissua varten oli kuitenkin tulossa 'kaikki kamat' mukaan joten jousitus on varmasti tiukilla, eikä tämä kuitenkaan itsestään parane vaan jotain on tehtävä ennemmin tai myöhemmin.

Lisälehtiähän näihin on kautta aikain laitettu ja se jossain määrin hoitaa homman, mutta fiinein - tai no, toiseksi fiinein - ratkaisu on tietysti lisäilmajouset kompuralla ja säätönappuloilla. Jousisatseja ilman kompuraa saa ulkomailta kolmeen sataan ja sellainen mullekin tässä vaiheessa riitti, mutta koska lähtö oli Perjantaina ja sain tämän idean Sunnuntaina niin paketti tuli Vallilan Takomosta.

Köyhän miehen versio ilman kompuraa, eli täytettävä huoltoasemalla tai jossain. Kompurasatsi olisi maksanut lähes 2x enkä olisi kuitenkaan ehtinyt sitä asentaa, ja ne kompurakamat saa myöhemminkin niin tyydyin nyt tähän.

Kuten kuvasta näkyy, komiasti mentiin jo pohjaanlyöntikumien varassa tässä vaiheesa. Ideahan on poistaa pohjaanlyöntikumit ja sovittaa ilmapussit tilalle. Erään pikku askareen tiimoilta toisen puolen kumi oli ollutkin taannoin irti ja siitä tiedettiin että varmasti irtoaa suosiolla joten aloitettiin siltä puolelta mistä ei ollut tietoa. Tarkoitushan on tuosta kumin yläpäässä olevasta pellistä taltalla naputella ja pyörittää se irti kun siinä pellissähän on kiinni 'pultti' ja koko komeus sitten sillä kierteellä runkopalkissa. Toiselta puolelta irroitettaessa homma toimi hyvin silloin viimeksi, mutta tässä ei niinkään. Jenga hirtti kiinni kierroksen jälkeen. Kuvaa ei tullut otettua mutta se se pultti on vähän kuin pultti minkä kanta on pyöreä (eli ei saa kiinni esim lenkillä), vain tiukasti puristettu tuohon pohjapeltiin. Kun se jenga sitten oli jumissa ja naputeltiin lisää, irtosi se kannaton pultti siitä lautasesta. Nyt meillä oli siis lautanen mikä pyöri, ja kannaton pultti mikä on jumissa.

Onneksi tuli ruvettua tähän projektiin työmaalla missä on pelit ja vehkeet.

Tuollainen erikoishylsy nappasi sen verran napakasti kiinni siitä pyöreästä kannasta että se saatiin onneksi auki helposti ja homma jatkui.

Jousen alapäähän rojut kiinni ja paketti paikalleen. Jos joku aikoo ruveta samaan hommaan joskus, niin käytännön vinkkinä todettakoon että tossa satsissa tulee mukana isoja ja pieniä prikkoja, hae niitä isoja lisää joku 20kpl ennen remonttiin ryhtymistä, tulet todennäköisesti tarvitsemaan niitä. Vaikka ei pitäisi, niin käsijarruvaijeri ei enää riittänyt niin hyvin että sen olisi saanut kiinni noihin rautalankakiinnikkeisiin. Jotain tartti kuitenkin tehdä etteivät ne hinkkaa noihin ilmapusseihin, ja ratkaisuksi keksittiin tehdä nippusidepatentti edemmäs vaijeriin ja sen jälkeen noi takapäät saatiin kannakkeisiinsa.

Paineilmaletkuissa oli pituutta metritolkulla joten ne nippusidottiin vaan kiepille auton pohjaan, lyhentelemään en viitsinyt ruveta koska tarkoitus on kuitenkin joskus hommata se kompura niin ei tarttee sitten tuskailla liian lyhyiden letkujen kanssa. Letkun päät laitoin tuonne kaasupullokaappiin koska siellä oli jo valmiiksi tuuletuksen läpivienti niin ei tarvinnut sitäkään sen kummemmin funtsia.

Ja tuollainen siitä sitten tuli. Jo ilmapussit itsessään nostivat perää kolmisen senttiä joka toi auton jo ihan fiksun näköiseen asentoon, mutta tyhjinä niitä ei oikein voi pitää vaan ilmaa oli laitettava jolloin perä nousi jo vähän tarpeettoman paljonkin. Alussa vähän hifistelin noiden paineiden ja auton asennon kanssa ja kerksin vähän murehtia sitäkin että tuli pihtailtua sen kompuran hankinnassa, mutta parin pikku kokeilun jälkeen sopiva säätö löytyi eikä ainakaan nyt 1½kk jälkeen asialle ole tarvinnut tehdä mitään.

Auton ajettavuus etenkin kuormattuna muuttui kyllä todella paljon parempaan suuntaan, eli justiinsa niin hyvä hankinta kuin nettikirjoittelujen perusteella sopi odottaakin. Ilman kompuraakin siis pärjää, mutta kompurasta olisi kyllä se etu että auton saisi useimmissa paikoissa parkissa vaateriin kun vaan takajousia säätelisi maaston mukaan. Jos tällaista budjettiratkaisua joku funtsii niin suosittelen ehdottomasti hankkimaan digitaalisen rengaspainemittarin (esim Motonetin valmistama Motonetmittari 45-1323 Motonet on ollut hyvä peli jo vuosikaudet) jousien säätöä varten. Jos en väärin muista niin jätin jousiin paineeksi 1.2 joka on niin vähän ettei noiden tavallisten renkaantäyttömittarien viisarinäytöistä ole mitään hyötyä. Samaten pussit täyttyvät hyvin pienestä töhäyksestä jo monta 0.1 baaria lisää ettei niitä oikein voi sillä täyttöpistoolilla kauhean tarkkaa täyttää muutenkaan. Totesin aika hyväksi ratkaisuksi pistää ilmaa vähän yläkanttiin (esim 1.5) ja sitten sormella päästellä paineita pois ja mittailla digimittarilla samat lukemat molemmille puolille. Sillä nyt ei ole niin väliä kuinka tarkka tuollainen halpa digimittari on, kunhan saa paineet tasoihin molemmin puolin.

Jousien asennus oli ihan pala kakkua - poislukien se ongelma sen toisen pohjaanlyöntikumin kanssa - ja onnistuu tekijähenkilöltä vaikka pihaolosuhteissa kahdella tukevalla tunkilla hoidettuna. Tunkkeja tarvitaan vain siihen että saadaan nostettua pelivaraa jousen ja runkopalkin väliin, edes renkaita ei tarvitse ottaa pois joten minkään pukkien ym kamojen kanssakaan ei tarvitse puljata.

Ai niin, se fiinein jousitusratkaisu olisi itsetasaava täysilmajousitus joka nurkkaan, 8000e :-)

Loppuun vielä vertailukuva joka oli jo edellisessä päivityksessäin, oma auto perä tontissa ja tuo toinen mihin oli ilmeisesti vastikään vaihdettu uudet lehdet taakse.

** Päivitys Tammikuu 2021 ** :
Sitä kompressorisatsia ei tuohon ole vieläkään tullut hommattua. Sillointällöin olen tsekannut että paineet ovat tuossa 1.5 baarin nurkilla ja se on ollut ihan hyvä niin kaikissa tilanteissa. Jos joskus vielä Ducaton takajousituksen parannusprojektiin ajaudun niin taidan valita ihan vain lisäkierrejouset.

Sitten vielä pikainen niksipirkkapatentti ennen reissua ja menoksi. Idea on siis saada noi suihkuverhot roikkumaan katosta kuivamisen ajaksi, koska tehdastekoiset vaihtoehdot on jättää ne märkänä roikkumaan kalusteita vasten tai rullata ne märkänä yhteen nippuun nurkkaan. Pyykkinappulassa oleva muovimutka tulee siis kattoluukun verhon väliin :-)

Heinäkuun puolivälissä ajettiin laivaan joka vei meidät Ahvenanmaalle. Lomaahan mulla ei viimeaikaisista työpaikan vaihteluista johtuen ollut kuin viikko niin aateltiin että Ahvenanmaa sopisi tähän väliin.

Mentiin Naanatalista suoraan isolla laivalla, halvinta ja helpointa. Ilmeisesti lauttojen ja lossien kanssa voisi tehdä saarihyppelyn mutta sen hintalappu olisi ollut moninkertainen eikä se oikein aikatauluunkaan sopinut. Kun paatti iltapäivällä rantautui, käytiin ensitöiksemme tsekkaamassa potentiaalinen puskaparkki ja päivällistämässä, ja sielläpä kävikin koominen episodi. Oltiin justiinsa saatu vehkeet parkkiin kun paikalle rymisteli sellainen takamoottorisesta Transporterista tehty asuntoauto. Nehän on niitä 80-luvun vehkeitä mitkä etenkin diiseleinä (1.6) olivat jo aikanaan surullisen kuuluisia siitä että niistä hajosi suurinpiirtein kaikki moottorin ja voimansiirron palikat. Saksalaisten mielestähän ne ovat vieläkin hip ja hop ja pop niin ei mua mitenkään yllättänyt että siinä ruoskassa oli Saksalaiset rekisterikilvet. Ensimmäinen riemukas hetki olikin heti kun se painoi kytkimen pohjaan vähän ennen pysähtymistä, kone otti ja sammui. Saku sitten villisti starttasi ja koin toisen riemukkaan hetken, sehän oli justiinsa sellanen mahtava 1.6 diesel. Tiesin kyllä noiden fanittavan näitä vieläkin, mutta olin luullut että heilllä olisi sentään ne (2.1?) bensakoneet noissa mutta ei näköjään. Armottoman sahaamisen jälkeen se sitten käynnistyi hassujen äänien ja savumerkkien saattelemana, ja reilulla peruskaasulla ja varovaisella kytkimen käytöllä saivatkin sen sitten mieleiseensä paikkaan parkkiin. Lopeteleltuamme päivällistämistä, astuin ulos tutustumaan tilanteeseen. Setä oli konehuoneessa ja täti siinä autojemme välissä pienen lapsen kanssa. En nyt yleensä ole mikään ylisosiaalinen kaikkienjututtaja, mutta tämä oli musta niin hauska tilanne että päätin oikein kokeilla että miten mun sprehhen sii doits onnistuu. Kuutten taak, haapen sii ropleeme mit daas autoo. Ei niillä ollu kuulemma ongelmaa, on vaan niin kuuma (täähän oli sitä aikaa kun oli aika lämmintä viikkotolkulla) että moottori hat ainkehitst = hitsannu kiinni. Hieno homma, ei se munkaa mielestä ois mikää ongelma :-D :-D Ehkä vähän vielä jotain smooltookkia tankerosaksalla ja palasin askareisiini. Vielä ennen lähtöä kävin varmistamassa et eiks ne nyt varmast tarttee mitää jeesiä, mut ei tarvinnu ja koht on ihan valmista. Ei mun saksankieli ihan niin pitkälle venyny että oisin menny kyselemään että wtf ne touhuaa enkä viittiny enää perikskään antaa ja englantiin vaihtaa niin jäi epäselväksi että mitä se ukko siellä pannuhuoneessa hommasi mut ilmeisesti ihan pätevä kaveri jos pien kiinnileikkaaminen ei haittaa.

Pari kokonaista päivää me siellä sitten pällisteltiin, vähänhän se oli tukalaa kun aurinko porotti täydeltä terältä eikä siellä ollut oikein niin paljon teitäkään että ois voinu ajella ympäriinsä ja ilmastoida itteään.

Kun oli taas mannermaata renkaan alla niin käytiin Tampereella testaamassa itsepalvelupesula. Ei meillä nyt varsinaista vaatekatastrofia vielä ollut mutta sellanen olisi luultavasti jossain vaiheessa kehittynyt niin käytiin. Hyvin meni. Pesu puol tuntia ja kuivaus kai saman verran. Vähän ripeemmän olosia vehkeitä kuin Hobby Hallista 299,- osamaksulla. Ja kuten aijemmin kirjoitin niin käytiin myös siellä Italia Motorissa kun nyt kulmilla oltiin. Lappu siellä oli luukulla, olemme lomalla. Ukkeli tosin kaahasi justiinsa pihaan ja oli sen verran kiinnostunu asiastamme että kävi siinä loman vieton ohessa oikein koeajollakin. Ihan avuliaan oloista palvelua loman keskellä vaikka kerrottinkin ihan selvästi että ollaan muualta ja tultiin vaan kyselemään ilmaisia neuvoja.

Kuten kaikilla muillakin pitemmillä reissuilla, Tuuri 'sattui reitille' ja pari päivää pällisteltiin sielläkin.

Ei sitä tiie vaikka oltais päästy telkkariinki.

Ja tuli tehtyä kerrankin oikein Hyvä Ostos Tuurissa. Kuvan jakkaroita 17.90/kpl. Tähän mennessä on reissattu niillä 10 vuotta sitten maastoautoreissuihin hankkimieni pikkusten tuolien kanssa, ja vaikka ne onkin olleet tosi pienet ja vaatimattomat niin tässä vuosien mittaan on nähty niin monien hienojan ja hyväistuntoisten jakkaroiden hajoavan muiden alla mutta ne ovat aina vaan kestäneet kasassa. Mutta kyllä mä nyt luulen että ne jakkarat pääsevät eläkkeelle ja reissuamiset jatkuvat näiden kanssa - kunnes hajoavat.

** Päivitys Tammikuu 2021 ** :
Tuolit osoittautuivat ihan kestäviksi, mutta ovathan nuo nyt ihan kamalan suuret rottelot kuljetettavaksi retkiksen takatilassa. Suosittelen jotain pienenpiä jos takapuoli vaan mahtuu.

Sieltä Lahden Piltemaniin tutustumaan Josemaitti taittopyöriin. Jonkunlainen menopelihän noilla reissuilla olisi mukava, mutta eihän tänne oikein mahdu mitään. Varsinkin kun olisi varmaan vielä korrektia olla 2 pyörää kun kahdestaan me yleensä näitä pitempiä reissuja heitellään. Toki näihin saa takaoviin kahden polkupyörän telineitä, mutta ne on musta vähän turhan rajuja aina mukana kuskattavaksi kun tarve on kuitenkin hyvin satunnaista. Jonkunlainen ajatus omavalmisteesta (ei varmaan yllätä lukijaa..) on kyllä olemassa, mutta lähtökohdaksi tarttisi vähän kalliita tehdastekoisia osia joten homma on toistaiseksi ajatusasteella.

Melkeimpä jokaisella vähän pitemmällä reissulla on nähty joku merkittävä onnettomuuskin, ja nähtiin se tällä kertaakin vaikka viimeiseen päivään meni. Suuri se ei kyllä ollut ja merkittäväksikin sen tekee vaan se että oltiin ite osallisina. Orimattilassa tietyalueella kolmenkympin rajotuksella sellanen tytteli meinasi antaa Fiestallaan meille vähän vauhtia, muuta meijän takapuskuri oli vähän eri mieltä. Meille nyt ei käyny muuta kun että takapuskurin sisällä oleva palkki antoi periksi ja puskurin suojamuovi tietysti meni siinä samalla vähän pipariksi joten meidän matka jatkui, mutta Fiesta heitti jäähdytinnesteet pihalle joten se jäi siihen. Siihen nähden miten tymäkkä tärsky se oli, ei Fiestaankaan tullut juuri mitään näkyvää. Kun irroneet muoviritilät puskurista laittoi kiinni niin se näytti nestevuotoa lukuunottamtta ihan ehdalta.

Paikallisen merkkiliikkeen peltiosasto lomaili noihin aikoihin joten homman aloitus vähän venähti mutta eipä se nyt haitannut kun auto on edelleen kaikinpuolin käyttökunnossa, ja kun auto sitten toissapäivänä otettiin työn alle niin ei ollutkaan kaikkia (2) osia joten sain auton samassa jamassa takaisin. Mut mikä parasta, sain ajaa vakuutusyhtiön vuokraamalla Sitikka C3:lla kahtena päivänä Kotkasta Helsinkiin ja takaisin :-D p.s. Jos meinaat ostaa sellasen niin koeaja se vakionopeussäädin huolella, se on raivostuttava.

Vielä mainitsemiani retkijakkaroita vanhempi ja enemmän reissanneeni retkeilyvaruste, kaasugrilli, alkoi myös tulla tiensä päähän kuten olen jo jonkin aikaa odotellut. Uutta ollaan katseltu mutta missään noissa reissurilleissä ei ole ollut sitä yläritsiä niin on jäänyt hommaamatta.

Ja kun tämä nyt selvästi alkoi olemaan jotain vailla, niin taas piti ruveta omavalmistehommiin. Vähän peltiä, rälläkkää ja kuulapäävasaraa ja avot!

Eihän se nyt ihan kaupasta ostetulta näytä mutta niihän sitä sanotaan että kun ite tekee ni saa sellasen ku sattuu tulemaan - ja tästä tuli tällänen. Joskushan tein niitä joulutorttuja jotka sitten vähän kärähtivät, ja idea ois koittaa jotain muutakin vielä niin tein sitten samalla joulutorttulisäosan kuin peltitöissä ollaan.

Ideana tuossa on että lämpö ei nousisi keskeltä suoraan ylös ja polttaisi kamoja pohjasta, vaan että lämpö nousisi ylös tasaisemmin tuolta reunoilta. Ensimmäisen kokeilun perusteella sanoisin että toimii.

Myös toinen kokeilu oli sen verran menestyksekäs että menee tämäkin omavalmiste suosittelulistalle :-D

Jälkimmäinen kokeilu tosin kesti kolmisen tuntia ja vasta valmistamani liekkipelti meni sen näköiseksi että täytynee ehkä valmistaa erillinen karjalanpaistiliekkipelti jostain vähän paksummasta tavarasta ettei pala puhki.

Heinäkuun lopun helteissä päätettiin sitten lähteä kavereiden kanssa tsekkaamaan paljon kehuttu Puumalan Pistohiekat -puskaparkki. Koska oli niin kuuma niin oli tarpeen ottaa reilusti virvokkeita mukaan, ja kylminähän ne piti tietysti saada pysymään. Näiden autojen jääkaapithan eivät ole häävejä joten asemoin maasturireissulle hankkimani kompurakylmälaukun pöydän alle juomapuolta varten.

Käyttöergonomiahan ei ollut häävi mutta tilapäiskäyttöönhän tuo oli tarkoitettukin. Auton oma kaappi pelasi jopa kesähelteillä aika mukavasti toisin kuin vanhassa autossa ollut Electroluxi. Ainoastaan silloin sen suorituskyky ei oikein riittänyt kun ajettiin laivalla Ahvenanmaalle. Siellä autokannella oli kuuma kuin huonossa saunassa ja jääkaappikin piti kytkeä verkkovirralle joka on selvästi heikkotehoisempaa kuin kaasukäyttö. Siitä lämpöshokista ei oikein selvitty kuin vasta reissun loppupäivinä. Mutta ensi kesään lähdetään kyllä jääkaapin osalta ihan luottavaisin mielin, kun pitää jatkuvasti kaasulla ja paljon tavaraa sisällä niin kyllä se tuntuisi piisaavan. Nyt kun olen pari vuotta puuhaillut näiden kaasukaappien kanssa, niin kyllähän toi kompuratekniikka taas yllätti vaikka muistinkin sen pelaavan tosi hyvin. Tuollaisen kaasukaapin kun pistää kesähelteillä päälle silleen että sisällä on vaikka 28 lämmintä, niin ei se kylmene kuin vasta seuraavana yönä. Kompurakaapin taas voi mättää kertalaakista täyteen huonelämpimiä pulloja ja tunnin ruksuttamisen jälkeen siellä on ne asteet mitä tilattiin ja juomat jäähtyvät pikavauhtia. Jos auton kaappi joskus laukeaisi niin ei juuri epäselvyyttä millä tekniikalla oleva kaappi tilalle tulisi. Harmi vaan etteivät nuo oikein hajoile :-D

Pistohiekalla voitiin sitten taas todeta sama mikä voitiin todeta jo noissa maasturihommissa; Ihan sama mitä hankin, kavereilla on aina suurempaa ja parempaa paljon pienemmällä rahalla :-/

Nyt kun autossa on vielä takuuta jäljellä 3kk/4000km eikä päällä ole oikein mitään sellaista vikaa mikä takuuseen menisin, päätin sitten ruveta viilaamaan pilkkua. Joskus, tosi harvoin mutta sillointällöin kuitenkin, vilkku ei ole jäänyt päälle oikealle käännyttäessä. Viiksi jää kyllä asentoon mutta vilkut vilahtavat vain sen 5 kertaa mikä on kaistanvaihtovilkun määrä tässä autossa. Koska tuokaan asia ei tule itsestään ainakaan paranemaan ja viiksipaketti maksaa sen reilun 400, vaihdettiin sitten viiksipaketti takuuremonttina.

Vaiva oli kyllä niin pieni että jos omasta kukkarosta olisi maksettu niin ei olisi vaihdettu, mutta kun ei mennyt niin laitettiimpa toikin sitten viimeisen päälle.

** Päivitys Tammikuu 2021 ** :
Mainittu vikahan ei tuolla viiksen vaihdolla muuttunut miksikään, mutta kun ei se nyt erityisemmin haittaa niin asialle ei ole tehty mitään sen koommin. Omituinen vika kuitenkin.

Siinä palttiarallaa kaikki taas tältä erää joten loppuun loppukevennys. Olen ollut nykyisessä työpaikassani nyt 8 kuukautta, ja kun työtoverini on sen aikaa katsellut hyvin useina Perjantai-iltapäivinä mun reissuunlähtövalmisteluja niin nyt meidän työmaan Perjantai-iltapäivien valmistautumiset näyttävät sitten tältä :-D

Ja kuten äsken jo kirjoitin; Ihan sama mitä hankin, kavereilla on aina suurempaa ja parempaa paljon pienemmällä rahalla :-/

Sen pituinen se. Paitsi että laitetaampa vielä

Tämä ei nyt liity mitenkään tähän mun autoon, mutta nää kaasuläppäasiat ovat aina Ducaton omistajien sydäntä lähellä joten tässä nyt muutama kuva ja sananen aiheesta kun näitä on työmaalla tullut vastaan

Voi olla että juttelen nyt vajavaista tietoa tai muuten vähän puuta heinää, mutta 2006 tulleessa Ducatossa ainakin 2.3 ja 3.0 koneissa esiintyy jonkun verran kaasuläppäongelmia. Oireina moottorin vikavaloa, tehonpuutetta ja kaasuläpän suuntaan viittaavia vikakoodeja. Ongelma johtuu siitä että sadevesi valuu kaasuläpälle ja turmelee vehkeet. Jossain vaiheessa kaasuläppää on muutettu niin että liitin on eri kohdassa (ennen päällä, nyt alla tai sivulla), ainakin tässä meidän 2011 mallisessa on jo uusi läppä eikä ongelmaa pitäisi tulla.

Ensimmäinen vastaantullut oli 2.3 vuodelta 2007. Siihen tilattiin tarvikemarkkinoilta uusi kaasuläppä. Valmistaja Pierburg joka on ihan takuuvarmaa laatukamaa ja hintakin oli hyvin lähellä alkuperäisosaa. Tämä oli jo sitä parannettua mallia, joten mukaan tarvittiin myös sovitinjohto että se saadaan vanhaan johtosarjaan kiinni. Myös merkkiliikkeestä hankittuna uuden mallisen kaasuläpän kanssa tarvitaan tämä johto. Merkkiliiikkeessä se maksaa muistaakseni noin 250 euroa, tarvikeosana hinta oli muistaakseni 43 euroa. Pierburgin läppä laitettiin, auto tuli kuntoon ja asiakas on käynyt sittemmin muissakin asioissa meillä ja kaasuläppä toimii edelleen.

Koska kaasuläppä on ainakin laadukkaana 'tarvikeosana'kin kallis, AutoMies tietenkin haluaisi korjata vanhan mielummin kuin laittaa uutta. Minä - saati sitten meillä töissä - ei juuri noihin korjauksiin uskota mutta ihan mielenkiinnosta purettiin vanhaa sen verran kuin järkevästi saatiin.

Välistä pilkistävä ruostemuju antoi jo heti viitteitä siitä että vesihän se on temppujaan tehnyt täälläkin.

Elektroniikkaosa oli sen verran kinkkisesti kiinni että se ei juurikaan auennut, mutta pienellä väkivallalla voitiin todeta että se oli täynnä epoksia tms joten juuri mitään selvää siitä ei olisi saanut kuitenkaan.

Elektroniikan ja mekaniikan välillä ei ollut ihmeitä nähtävissä.

Työkaluhankintojen jälkeen saatiin systeemi irti rungosta (se sauma mistä pilkisti ruostetta) ja eipä jäänyt juuri epäselvyyttä missä vika on.

Kaikki aivan ruosteessa ja jumissa. Uudessa kaasuläppäkotelossa kaasuläppä liikkui tasaiseen ja ihan pienellä voimalla, tämä takerteli ja jumitteli. Melkoinen fakiiri ja kelloseppä saa olla jotta tuon kunnostaa, ja itseluottamustakin roima satsi että tuollaisella uskaltaa sitten vielä kauemmas lähteä jos on sen ylipäätään saanut toimimaan.

Parin kuukauden päästä tuli kolmelitrainen jonka vuosimallia en nyt muista, mutta kaasuläppäkotelon vaihtoa me tällekin asiakkaalle suositeltiin ja siihen ruvettiin. En nyt muista enkä jaksa tarkastaa, mutta kolmelitraisessa lienee erilainen kaasuläppä. Tai sitten se on samanlainen mutta tässä jo se uudistettu versio, adapterijohtoa tähän autoon ei kuitenkaan tarvittu. Asiakas halusi ehdottomasti alkuperäisosan eikä tarviketta, vaikka toki me koitettiin siinä piipittää että me osataan kyllä tää homma ja tiedetään mitä osia kannattaa käyttää mutta niin tehtiin kuin asiakas halusi. Tälläkään kertaa hintaero alkuperäisen ja 'tarvikkeen' välillä ei ollut suuren suuri, mutta kun alkuperäinen kaasuläppä tuli niin kävikin ilmi mistä pieni hintaero johtuu.

Merkkiliikkeen osa olikin tehdaskunnostettu. Ei tullut koskaan selvitettyä että olisiko se 2.3 koneenkin kohtuuhintainen alkuperäinen ollut kunnostettu. Sen verran härskin näköinen oli tämä läppä että koin vielä tarpeelliseksi esitellä osaa asiakkaalle ennen kiinni laittamista, ettei sitten myöhemmin aleta syyttää että ollaan laitettu käytettyä osaa kiinni uuden hinnalla.

Tuossahan on selvästi nähtävissä jotain tiivistemämmiä siinä samassa välissä mistä se 2.3 koneen kaasuläppä ruostetta vuoti, joten oiskohan niin että 3.0 koneeseen ei saa kun tota yhtä tiettyä kaasuläppätyyppiä ja parannettua versiota siihen ei ole olemassakaan.

Rujosta ulkonäöstä huolimatta tuli tuokin auto kaasuläpän vaihdolla kuntoon. Tämän auton risaa läppää meille ei jätetty tutkittavaksi, mutta kaikesta päätellen suht koht samasta osastosta se vika olisi tässäkin löytynyt. Tai ainakin ihan yhtä jumissa tämän läppäkin oli kuin siinä aijemmasakin.