Sunnuntai 2.6.2019

Aurinkopaneli on kestänyt katolla jo pari kuukautta ja useamman tuhat kilometriä. En ole kyllä uskaltanut katsoa että onko se vielä hyvin kiinni :-D Ihan niin positiivisiin lataustuloksiin ei kuitenkaan olla päästy kuin tuossa edellisen sivun pikaisen arvion perusteella luulin, vaikka siellä tulikin vajaa 3 ampeeria kun aurinko paistoi pilviverhon takaa niin normaalin pilvisen ja harmaan mutta kuitenkin kirkkaan kesäpäivän tulos jää kuitenkin aika paljon alle arvioimani 10+ tuntia * 3 ampeeria.

Alin, valkoinen palkki tarkoittaa latausta niin täydellä teholla kun sitä on ollut tarjolla, ja kun akku tulee täyteen niin säädin menee hetkeksi (seuraava, lyhyt pätkä palkissa) johonkin absorbtiotilaan jolloin latausjännite on sitä luokkaa että auton oma jännitemittari menee jo ylijännitteen puolelle. Ylin palkki meinaa sitten ylläpitolatausta kun kun akku on täynnä. Noina päivinä missä on vain valkoista, se meinaa tietenkin sitä että akku ei ole tullut täyteen vaan koko päivä on ollut täyttä latausta. Vaikka tuolla kirjoitinkin että latausta ei ole tullut ihan niin paljoa kun alussa odottelin, on tuosta kuitenkin nähtävissä että useimpina päivinä akku on saatu täyteen. Toki autoa ei ole käytettykään läheskään joka päivä vaan pääasiassa viikonloppuisin. Ja tärkeintä nyt onkin ehkä se että asunto-osan akku reissujen jälkeen latautuu kotipihassakin hissukseen täyteen, jos ei nyt yhdessä päivässä mutta muutamassa kuitenkin. Jännä nähdä sitten talvella kun valoisan aika on lyhyt ja panelin päällä usein varmaan luntakin, että jaksaako tuo silloinkin ladata akun täyteen reissun jälkeen ja pitää sen täytenä. Aggregaattikin meni kaupaksi, täytyy katsella talveksi jotain pienempää kuin mitä toi oli. Mulla oli se monta viikkoa tori.fissä ja kysyntä oli aika vähäistä, ehkä sen takia että en ollut laittanut siihen kuvia ja kirjoitinkin että se on sen näköinen kun olisi pelattu jalkapalloa kivikossa :-D Kun sitten halusin jo päästä siihen eroon niin laitoin pari kuvaa ja kyselyitä tulikin samantien. Ja eihän se nyt ihan niin hurjassa kunnossa edes ollut, mutta kaukana uudenveroisesta kuitenkin.

Ajatustasolla näillä keleillä höyty panelista ei ole ehkä ihan sitä luokkaa mitä odotin, mutta noista palkeista kuitenkin nähdään että aika hyvinhän homma kuitenkin toimii. Lopuksi vielä asennuskuva ylävinkkelistä.

Ja otetaampa tämänkertainen 3D-tulostussikermä tähän kohtaan, näitä on taas tullut askarreltua.

Hellahan tässä vehkeessä pitää sytyttää erillisellä sytyttimellä, ja vaikka äkkiseltään tuntuisi että eihän sitä nyt usein tarvi niin kyllä mua silti harmitti aina kaivaa sitä sen ylimmänkin keittiölaatikon perimmäisestä välistä. Aamukahvi, sämpylöiden paistaminen, kanamunien keitto, puuro, lisää aamukahvia, ruoka yhellä levyllä ja kohta toisella, päiväkahvi. Ja tota rataa. Pöytätilahan täällä on kortilla ja sytytynkin pyöreä liukas mulkero niin ainoa järkevä paikka sille oli tuolla pöytälaatikossa. Paitsi että ei ole enää, nyt se on tosi hyvin saatavilla!

Markiisin kammen toinen kiinnike hajosi jossain taistelussa, tein uuden. Kai niitä saa jostain ostaakin mutta vielä verkkokaupoista etsimistä ja tilailua helpompaa on tehdä itse :-) Ensimmäinen versio kesti vajaan päivä, se ei tuo mun tulostimen muovilaatu ole mitään järin kestävää sorttia. Sitten tein tukevamman, se on kestänyt. Ja jos ei kestä niin meille hommattiin töihin taannoin ABS muovia tulostava vekotin, teen sitten sillä jos ei tämäkään vielä pysy kasassa.

Olen joskus aijemmin kirjoittanut noista kaasupulloista että vaikka ne standardikamaa ovatkin, niin jotkut ovat muutaman sentin korkeampia kuin toiset ja ne korkeammat eivät mahdu tämän auton omavalmisteiseen kaasukaappiin kuin toiselle pullopaikalle. No tästähän saattoi sitten tulla joskus ongelma jos menee kaasukauppaan ja siellä on vain niitä korkeampia tarjolla, kun ei pysty muistamaan että onko autossa oleva (ja sinne jäävä) täydempi pullo nyt matlaa vai korkeaa sorttia ja että voinko ottaa uuden korkeamman vai pitääkö lähteä jostain etsimään matalampaa. Tosin todettakoon tähän väliin että niitä korkeampia pulloja tulee todella vähän vastaan, nyt kun tietää mitä kaupassa katsoa niin matalia ne pääasiassa on. Mutta ongelmaan törmääminen on kuitenkin mahdollista. Niimpä tulostin pari nappulaa joissa on magneetti sisällä, toinen puoli on punainen (=merkiksi korkeammasta pullosta joka käy vain toiseen pullopaikkaan) ja toinen puoli vihreä (=merkiksi matalammasta pullosta joka käy kumpaankin paikkaan). Samalla noilla voi merkata sen että kumpi on täynnä ja kumpi on vajaa, vaikka on mulla toki mittarikin siihen käyttöön mutta tuosta sen näkee nopiasti. Esimerkkikuvassa nappulat ovat kyllä väärin päin, korkea pullo (punainen merkki) mahtuu vasemmanpuoleiselle pullopaikalla.

Noihan ovat nyt kaikki olleet vähän tuollaista joutavaa näpertelyä, mutta tuli eteen sellainenkin remontti missä 3D:llä säästi pitkän pennin ja todennäköisesti kohtalaisen määrän työtäkin. Tässähän on etuovissa noi kasettiverhot, ja ihmettelin jonkin aikaa kun oikeanpuoleisen oven verho ei meinannut enää ikinä mennä suosiolla kasaan. Sitten totesin että siellähän onkin antanut muovi periksi sellaisesta paikasta ettei siitä tule liimaamalla mitään. En edes ruvennut selvittämään että saako noihin varaosia kun selvää oli myös se että osan vaihto on jonkunlainen savotta. Joskus olen yrittänyt purkaa noita verhosysteemeitä kun ne on laitettu alkujaan vähän huonosti kiinni, mutta en keksinyt että miten ne edes ehjänä saa irti niin se jäi. Niimpä suunnittelin pienen 'laastarin' ja tulostin sen ABS muovista ja pikaliimasin paikalleen. Nyt toimii! Lähikuvassa näyttää tietysti vähän härskiltä mutta eihän toi pala ole kuin sentin pituinen niin ei siihen käytännössä kiinnitä huomiota ollenkaan.

Knoppitietona kerrottakoon että on härskin hintaiset nuo verhosysteemit. Sivuoviin 300e/pari ja tuulilasiin 300e.

Sitten yksi vielä ennen muita asioita. Leirintäalueet kun on tehty näitä hommia varten niin siellähän auton vesisäiliön täyttäminen on helppo homma, niissä on poikkeuksetta pitkät letkut jotka ylettyvät täyttöreikään. Mutta me kun täytellään yleensä huoltoasemilta niin siinä on lähes poikkeuksetta aina oma hommansa kun niissähän ei yleensä ole kuin puolen metrin-metrin pätkä millä saa vettä tuulilasinpesuämpäriin ja kastelukannuun mistä voi sitten täyttää pissapojan. Syykin tähän on kuultu paristakin paikkaa, pitemmällä letkulla ihmiset mm. pesevät autojaan siinä vesipisteen edessä eikä se tietysti ole tarkoitus ja siksi letkut ovat mitä ovat. Tähän asti me ollaan käytetty noissa tapauksissa omaa kastelukannua, mutta aikamoinen homma siinäkin ja kastelukannun viemä tilakin on ihan merkille pantava asia näissä tiloissa. Pitkään funtsin että pitäisi hommata oma letkunpätkä ja siihen jatkoholkki, jolloin ongelmaksi tietysti tulee se että eri paikoissa on eri paksuisia letkuja. Jostain luin että olisi olemassa oikein tohon tarkoitukseen valmiitakin ratkaisuja, mutta en koskaan etsinyt kun meidän pikkukaupungista sellaista ei kuitenkaan mistään saa ja muutaman euron nippelin tilaaminen 10 euron kuluilla taas ei innostanut etsimäänkään. Eikä se kuitenkaan olisi edes sellainen kuin minä haluaisin :-D Niimpä tein itse, ja toimi hyvin silloin kun sitä tarvittiin.

Noiden lisäksi on vielä yksi erillinen välikappale jos jossain olisi niinkin pieni letku kuin 10 milliä, tuohon en sitä kokoa kuitenkaan viitsinyt laittaa kun reijän koko jää sitten jo niin pieneksi että homma tulee kestämään ikuisuuden. Varmuuden vuoksi mukana kulkee myös pari siipimutterillista letkuklemmaria siltä varalta ettei osat kestä kiinni toisissaan.

Tuulilasikin tuli vaihdettua, siinähän oli pitkään aikamoinen kiveniskemä alareunassa joka sitten jossain vaiheessa venyi koko ikkunan levyiseksi halkeamaksi ihan parissa päivässä. Lasiksi hommasin alkuperäisen, on sen verran huonoja kokemuksia ja kuulopuheitakin noista halvimmista 'ei minkään merkkisistä' laseista etten sellaista halunnut. Alkuperäinenhän olisi maksanut yli kaksinkertaisesti halvimpaan verrattuna, mutta 'työsuhde-etuna' hintaeroa ei jäänyt satastakaan. Lasivakuutushan tässä tietysti on, mutta käytin silti etuuteni vakuutusyhtiön hyväksi ettei tule sitten myöhemmin sanomista että miksi on laitettu ton hintanen kun halvemmallakin saa. Asennuspaikka valikoitui 'syystä X', ja vähän meinasi tehdä tiukkaa mahtua mutta kyllä se siitä sitten.

Jokin aika sitten hommasin yleisen hypetyksen innoittamana tuollaisen Omnia 'uunin' millä pystyy kuulemma tekemään kaikkia uunihommeleita kaasuhellalla ihan kuin oikeassa uunissa.

Idea on että alalämpö tulee tuon tuollaisen irtonaisen alaosan kautta (potissa ja alaosassa on noin sentin ilmarako) ja ylälämpö tulee sitten tuon potin keskellä olevasta reijästä. Tähän astisista kokeiluista selvästi menestyksekkäintä on ollut noi puolivalmiit sämpylät, tarkkaan kun hieroo hellan liekin koon kanssa niin niistä tulee melkein kuin oikeassa uunissa. Helposti niistä tulee kyllä mustiakin tai sitten ne jää puolivalmiiksi pitemmänkin porottamisen jälkeen kunnes sitten kääntää lisää hönkää levylle ja ne palaa.

Koska kiinteämmät valmisteet kuulemma helposti palavat kiinni tuohon kulhoon ja reissuoloissa sen putsaaminen on aika työlästä, saa tuohon myös silikonisen 'vuoan' joka auttaa sitten molemmissa edellä mainituissa asioissa ja on kuulemma muutenkin tosi mahtava keksintö.

Ton mahtavuudesta en ole nyt ihan samaa mieltä. Käyttöohjeissa lukee että saattaa aiheuttaa ruokaan silikonin makua ja/tai hajua. Olen nyt kolme kertaa käyttänyt tuota, kerran tein liekkisiipiä (jotka olivat ritilällä mutta käytin kumia jotta ne valuvat liemet eivät pala pohjaan), kerran lasagnettea ja kerran en muista mitä. Ja kyllähän se kumifiilis tulee siihen ruokaan hyvin selvästi. Liekkisiivetkin ovat jonkin verran maustettettuja mutta sili kumi erottui ihan hyvin. En tiedä onko se maku vai haju, mutta kylä sen huomaa. Sama lasagnetessa. Kun sitä lämmittelin seuraavana päivänä paistinpannulla niin silloinkin jo siinä lämmitysvaiheessa silikonin aisti kärsässään. Täytyy joskus vielä kokeilla jotain noita ilman tuota kumia, menköön sitten vaikka tärviölle koko vehje mutta tuolla kumilla ei kyllä tee mitään.

** Päivitys Tammikuu 2021 ** :
Toi kuminen haju- ja makuongelma vaivasikin pitkään. Nettikirjoitteluissa 'kellään ei ole ollut koskaan mitään ongelmia' joten ihmeteltiin tuota kovasti, meillä ei auttanut mitkään sitruunapesut eikä muutkaan kikat. Joku kerta sitten näimme jossain kaupassa vähän uudemman version tuosta kumilörtsykästä (alkuperäinen Omniatuote kuten meidän omakin) ja päätimme sitä sitten kokeilla kun tämä kuulemma on vaan niin hyvä. Ja kyllähän niissä jotain eroa olikin, sen kanssa tehdyissä sotkuissa tuota ongelmaa ei esiintynyt ollenkaan samassa mittakaavassa.

Kuraläppä sensijaan onnistuu aina :-D

Ex-temporeviikonlopunviettojen lisäksi on ihan käytykin jossain. Pääsiäisenä oli sen verran aikaa että käytiin silloin ihan ajelulla, ja kun karavaanariustavat olivat tulossa pohjoisesta niin me kaahattiin sitten Vaasana kupeeseen Raippaluotoon heitä vastaan. Tien päästä löytyy (entinen?) kalastajakylä jossa oli sitten kaikenlaista pällisteltävää. Jos tuonne on joskus matka niin kannattaa ehdottomasti käydä siellä näkötornilla, sieltä näkyy aika mielenkiintoisesti miten jääkauden päättyminen on muovannut maastoa. Ei me tuonne toki yhtäsoittoa ajettu eikä takaisinkaan, mutta muita maininnan arvoisia kohteita ei jäänyt mieleen.

Toukokuun lopulla olikin sitten ihan 8 päivää aikaa reissata, siitä jäi jo jokunen sana kerrottavaksikin. Perjantaina ponkasin tsekkaamaan yhden silloin tällöin mainitun puskaparkin, ja ihan hienohan se olikin.

Aamulla näin unta että oli tullut vilakka, ja muistin että en ollut laittanut kaasun paineensäätimen lämmitystä päälle (joka talvisin pitää olla ettei säädin mene jumiin) joten kaasut olivat varmaan poikki. Sitten heräsin ja vähän vilakka mulla olikin joten nousin laittamaan tuota lämmitystä, mutta samantien muistin että nythän on kesä ja ei pitäisi tarvita lämmitystä. Kaasut kuitenkin olivat poikki. Menin samantien kaasukaapille painamaan sitä nappia mitä talvisinkin pitää painaa jos tuo tiltti tulee, ja kaasut palasivat. No ei se systeemi kuitenkaan kestänyt 'rasitusta', aina kun laittoi jonkun kaasuvehkeen päälle niin katkesi saman tien. Laitoin sen säätimen lämmittimen nyt kuitenkin päälle, mutta ei siitä mitään apua ollut. Ainoastaan jääkaappi pysyi päällä jos ei muita laitteita ollut, mutta lämmityksen ja hellan käyttö aiheuttivat heti tiltin. Tästä sitten nohevana päättelin että paineensäädin oli nyt tullut tiensä päähän.

Onhan ton vaihto ollut ajatuksissa jo pitkään varmuuden vuoksi, mutta on jäänyt kun eihän noita kaasuhommia saa itse tehdä ja lähin kaasuasentamo on niin kaukana että olisi tarvinnut vapaapäivänkin sitä varten. Ja tuon päälle vielä se ettei kyseistä säädintä enää edes tehdä, käykö uusi malli suoraan vai meneekö ihan auton kiinteän kaasulinjan modaamiseksi ja niin poispäin. Joten tässä sitä nyt oltiin, viikon loan ensimmäoinen päivä menossa, vehkeet rikki ja vielä Lauantai. Kirjoitin ensitöikseni FB:n karavaaniryhmään tilanteesta, että oisko mitään mestaa sijaintini lähistöllä. Vastauksia tuli mutta mikään niistä ei netissä ilmoittanut olevansa auki Lauantaisin. Noi karavaanauskorjaamot ovat kai aika auliita jeesaamaan aukioloaikojen ulkopuolellakin, mutta periaatteessa en ollut ihan kauhean kiinnostunut maksamaan laitteen ja työn lisäksi vielä jotain mahdollista hälytysrahaa asiasta joka ei loppupeleissä kuitenkaan ole mikään amerikantemppu (jos uusi säädin vaan sopii heittämällä). Ja varsinkin kun olinhan vain 2 tunnin matkan päästä kotoa ja reissun keskeyttäminenkin oli vaihtoehto.

Netistä katselin että Kouvolan Vaunu on ainakin auki Lauantaisin, huollosta ei ollut tietoa ja aukioloaikakaan ei ollut vielä alkanut jotta olisi voinut soittaa. Lähdin ajelemaan sitten sinne, säädin sieltä löytyi mutta asentajaa ei. Mallasin tuota uutta säädintä vanhan rinnalle ja ostinkin sen sitten.

Tässä vaiheessa olin tietysti jo päättänyt itsehän minä sen laitan ja sillä selvä, joten seuraavaksi Motonettiin työkaluostoksille kun mitään ei ollut mukana. Eihän tuohon nyt tarvinnut kuin kiintoavaimen ja sopivan ruuvimeisselin, mutta eipä ollut niitäkään. Hommahan oli kaikinpuolin ihan selkeä, yksi liitos auki ja ruuvit irti seinästä ja vanha oli käsissä. Samalla lähti myös seinästä vähän pinnoitetta kun vanha näyttikin olleen myös jollain liimamämmillä kiinni.

Tuon korkeapainepuolen letkunhan vaihdoin jo talvella ja se kävi tietysti tähän uuteenkin säätimeen kun saman merkkistä tavaraa oli. Uusi säädin mahtui hienosti paikalleen vaikka onkin vähän korkeampi tuon jonkun alaosassa olevan pallukan takia, erityisesti asiassa auttoi se että uudessa letku lähtee sivulta eikä ylhäältä kuten vanhassa. Jos tässä uudessakin olisi ollut lähtö päällä niin sitten olisi jo tullut vähän tilaongelmaa yläpuolella. Jonkun verran on ollut foorumeilla ja muualla puhetta nestekaasuissa olevista epäpuhtauksista jotka sitten tukkivat laitteet, ja olihan tuohon vanhan säätimeen siiviläänkin jotain tarttunut. Koostumusta en pysty sanomaan, mutta silminnähden jotain siinä on. Sitä en tohinassa huomannut katsoa onko uudessa tuollaista, eiköhän. Näihinhän myydään myös erillisiä suodattimia, täytyy joskus tutustua että mihin se tulee (no pullon ja säätimen väliin tietenkin, mutta tarkempi asennustapa) jos hommaisi vielä näin hyvän sään aikana.

Kaasupullosavottoineen päivineen homma oli hoidettu varmaan 20 minuutissa ja nyt vehkeet toimivat. Kaasun hajuakaan ei kaapissa tunnu enää ollenkaan joten ilmeisesti lopputulos on jossain määrin erilainen kuin alkuperäinen asennus. Nämä kaasulaitteethan pitäisi joskus koeponnistaakin, silloin se tehtiin kun auton hommasin mutta viime vuosi jäi väliin joten täytynee sellaisessa hoidossakin joskus vielä käydä. Minkäänlaisia vuoto-oireita ei ole kyllä havaittavissa, ei sen enempää hajua kuin kaasun omatoimista katoamistakaan.

** Päivitys Tammikuu 2021 ** :
Tuon jälkeen ei enää aijemmin asennettua paineensäätimen lämmitystä tarvittu kovemmillakaan pakkasilla. Auto ei myöskään ole räjähtänyt eikä kaasuissa esiintynyt eriskummallisuuksia vaikka homma tehtiinkin ihan itse pelkällä maalaisjärjellä.

Kouvolan Vaunun pihassa oli samanlainen Solifer 596 kuin meillä oli, aina ne vaan aiheuttaa kauhunsekaisia tunteita kun sellaisen jossain näkee :-D

Kun tuosta taistelusta selvittiin niin lähdin ajelemaan Lappeenrantaan jossa sain taas ihmetellä kanssakaravaanijoiden edesottamuksia. Lappeenrannassahan on tosi hyvässä paikassa iso parkkis joka oikein erikseen merkitty matkailuautohommailijoille, eihän se ole kuin hiekkakenttä rantaviivassa mutta kuitenkin. En tiedä onko mun ajatusmaailma vähän rajoittunut vai mistä kiikastaa, mutta lähes joka kerta kun käyn tuolla niin jotkut karavaanijat ovat pysäköineet siihen viereiseen puistoon. Siis PUISTOON. Tietenkin siellä on kivempaa ja kauniimpaa kuin tuolla hiekkakentällä, mutta eikai me missään muuallakaan pysäköidä puistoon kaupungissa?

Eihän tuo ole minulta mitenkään pois eikä tuo ole mikään harmikaan minulle, mutta itse en kyllä tekisi noin. Mielestäni puskaparkkeeraajat muutenkin pitävät välillä paikkoja vähän kuin ominaan, eikä se ainakaan hyväksi ole asianharrastajien hyväksynnälle pitemmän päälle. Eräässäkin hyvässä ja suositussa puskaparkissa on grillikatos josta vähän matkan päässä on pöytäryhmä josta vähän matkan päässä on toinen pöytäryhmä. Ei ole yksi eikä 2 kertaa kun kanssaharrastajat ovat pysäköineet vehkeensä noiden luo, jopa virittäen markiisin sen pöytäryhmän yli. Okei, se on varmasti kivaa asianosaisten vinkkelistä mutta Martta-mamma ja Urho-ukki ovat todennäköiseti aika paljon eri mieltä kun he tuovat Pirkka-Petterin eväsretkelle ja paikat onkin varattu. Kaikkien kaveria ei tietysti haittaa vaikka Pirkka-Petteri vetäisi pilttiä pöydän ääressä heidän markiisinsa alla, mutta toisinpäin sitä ei välttämättä pidetä niin hauskana.

Itse tietysti kaikessa täydellisyydessäni pysäköin kuuliaisesti siihen 30 metrin päähän parkkipaikalle, eikä mulle tullut mikään muu mieleenkään ennenkuin ensimmäisen kerran näin tuota paikkojen valtaamista.

Mutta se siitä, jokainen voi tahollaan miettiä asiaa.

Mitään reissusuunnitelmaa mulla ei ollut, ajatus oli vaan että ehkä Joensuun suuntaan ja sitten ylöspäin - ehkä. Lappeenrannasta Joensuun suuntaan 'matkan varrelle' sattui paljon puhuttu Huuhaanranta joten kävin senkin tsekkaamassa kun nyt nurkilla olin. Tie tuonne ei välttämättä sovi jättimäisellä lasikuitu-unelmalla kruisailevalle asvalttikuskille mutta peltikopilla sinne pääsi aika kivuttomasti, ja kyllähän sitten aukeisikin oikein keisarillinen puskaparkkimesta.

Vajaa kilometri hiekkatietä minkä vieressä 'tie' menee, ja sopivia pysäköintivälejä mielin määrin. Aika kapeita puiden välejä tuolla rantatiellä on, niitä kiertäviä tiukkoja mutkia ja monin paikoin sen verran pehmeää hiekkaa että kaskovahinkoja ja jumiin jäämisiä varmaan näkyy kesän mittaan. Mutta paikka oli kyllä mitä mainioin.

Tuona päivänä taisin yöpyä Kerimäellä jonkun sillan kupeessa Saksalaisen Defthlhfleshlightin kanssa, ja seuraavana päivänä en muista enää missä. Siellä sitten illan mittaan mietin että monta päivää on mennyt, tän pitemmälle en ole päässyt eikä oikein ole mitään suunnitelmaa vieläkään. Siitä sitten muistin viime syksynä ohiajaessani huomaamani Raatteentien museon. Seuraavana päivänä pidinkin sitten reissun ensimmäisen ajopäivän ja huitaisin Raatteentielle asti, reilu 300 kilsaa.

Museolla oli tietysti kaikenlaista nähtävää ja asioita jotka ansaitsevat hetken ajattelunkin, mutta en nyt tiedä oliko se ihan sen väärti että sitä varten kannatti ajaa 300+ kilsaa - ja takaisinkin pitää vielä ajaa. Mieleen jäi kuitenkin erityisesti pienoismalli Raatteentiestä josta kävi aika hyvin selväksi mitä tarkoittaa kun sanotaan että rojua on kuin Raatteentiellä. Sitä ilmeisesti on aika paljon ollutkin. Tuon lisäksi muistuu mieleen että suurin osa Venäjän puolen taistelijoista oli sinne pakotettuja Ukranalaisia, pakkasta oli 30 raatia ja niillä ei ollut kuin kesätamineet. Ja että Suomalaisia kaatusi alle tuhat ja Neuvostoliittolaisia yli 22000. Noissa luvuissa oli kyllä niin mittava ero että piti tutkia teksti oikein useampaan otteeseen että tajusinko varmasti oikein, mutta noin siinä luki.

Alla olevassa kuvassa esimerkki Neuvostokorsusta missä ne Ukrainalaiset lämmittelivät.

Tuolta selvittyäni mietin jo illan majoituspaikkaa. Vähän olisi kiinnostanut ajaa Raatteentien toiseen päähän ja jäädä sinne vartiomuseon parkkikselle, mutta tämä olisi tarkoittanut 2x20km hiekkatietä (joka ei oo niin kauhean mukavaa asuntoautolla jos se tie on vähänkään huono) eikä siellä parkkiksella kuitenkaan olisi ollut mitään joten päätin hurauttaa vähän matkaa paluumatkan suuntaan. Sieltä löytyikin sitten kiva rantamesta jossa majailin pitkälle suraavaan iltapäivään kun en jaksanut lähteä.

Koska lähtö venyi pitkälle iltapäivään ja päiväunetkin tuli otettua, olin Keskiviikkona 'perillä Pyhäjärvellä' vasta yömyöhällä. Matkahan ei ollut kuin parisataa kilometriä mutta en jaksanut kiirehtiä. Pysähtelinkin siellä sun täällä, mm. Suomen keskipisteessä (Piippolassa) josta en tiennyt mitään ennenkuin sattumalta näin tienviitan.

Olin luvannut olla Perjantaina kotona joten Torstaina oli sitten vuorossa viikon toinen varsinainen ajopäivä, reilu 400 kilsaa. En tuotakaan tietysti yhtäsoittoa päästellyt, kävin mm. Neiturin Kanavalla ja melkein 10 tuntia taisi tuossakin siivussa mennä. Joku vajaa 200 kilsaa kotoa löytyi puskaparkki niin läheltä vettä että melkein renkaat kastuivat ja jäin sitten siihen vaikka olisihan tuonkin siivun vielä taittanut. Jos siis olisi tarvinnut kiirehtiä kotiin.

Seuraavana päivänä sitten himaan ja se oli siinä. 8 yötä, reilu 1700 kilsaa. Kahdestaan kun ollaan reissussa niin joka toinen päivä on vessa täynnä ja vesisäiliö tyhjä ja reissu pitää aina suunnitella huoltomahdollisuuksien mukaan, mutta yksin pärjää näköjään jopa 5 yötä huoltojen välillä ja se tuo kyllä mahtavasti lisää vapautta reissaamiseen kun ei tarttee jatkuvasti miettiä seuraavaa huoltomahdollisuutta versus reittisuunnitelma. Seuraavan kerran on sitten mahdollisuuksia viikonloppua pitempään reissuun vasta syksyllä, suapi nähhä sitten minne mennään.

Kun koko viikon kuuntelin radiosta Kärcher tekstiilinpesuvehkeen mainosta ja katselin törkyisiä penkkejä niin reissun jälkeen funtsin sitten että pitäisiköhän niille tehdä jotain. Tästä ei ole vuottakaan kun käytin tuon pesulassa istuinosien pesussa, mutta jo pitkään ne ovat olleet niin törkyisiä että on oikein vähän ärsyttänyt. Toi kangas on jotain aivan älyvapaata sorttia, tuntuu ettei tarttee osua kuin puhdas vesipisara niin kuivuttuaan jäljellä on sen läntin ääriviivat. Allaolevassa kuvassa esimerkki, sohvalla oli muutaman tunnin vähän märät lapaset ja jo vain jäi niistäkin jälki.

Ja kun kyseessä nyt on matkailuauto niin sanomattakin selvää että kuola valuu suupielistä, kossutippa lirahtaa yhdelle penkille ja kahvi lorahtaa toiselle penkille. Puhumattakaan etenkin kuskin penkin alituisesta 'likarasituksesta' kun autolla ajetaan. Niimpä etupenkkien istuinosat olivatkin päässeet taas aika härskiin kuntoon.

Nyt en raaskinut pesulaan viedä, varsinkin kun mulla on vielä pieni muistikuva ettei niistä oikein uudenveroisia tullut sielläkään. Lainasin sitten kaverilta verhoilupesurin ja sunnittelin hoitavani asian ihan itse. Koska noi jäljet eivät arvatenkaan lähtisi ihan suosiolla, modasin toimenpidettä vielä itse vähän stydimpään suuntaan. Hommahan menee niin että pesuriin laitetaan pesuainetta, suihkitaan se kankaaseen ja imuroidaan pois. No en oikein luottanut että se pesuaine olisi tarpeeksi terhakkaa niin tein sitten oman pikku coctailin.

Laitoin pumppupulloon lämmintä vettä ja aimo satsin Vanish Oxi Actionia, ravistelin jotta pulveli liukenee ja rupesin hommiin. Suihkin ainetta apukuskin istuinosaan ja annoin hetken vaikuttaa, sitten imuroin pois. Taisin tehdä tuon yhteensä 4 kertaa ja lopulta alkoikin näyttää siltä että siitä taisi tulla aika hyvä. Puuhailin hetken jotain muuta ja sillävälin tuo hieman kuivui ja totesin että hyvä se on, joten sama operaatio kuskin penkkiin. Kyynärnojatkin ovat vähän pinttyneet, samoiten istuinosien sivut, mutta päätin tässä vaiheessa keskittyä vaan noihin ensisijaisesti ärsyttäviin istuinosiin. Aamulla kun ne olivat kuivuneet niin lopptulokseen ei jäänyt paljoakaan valittamisen varaa.

Tuossa apukuskin istuin, kuskin penkki on yhtä hyvä poislukien yksi kynnen kokoinen tahra. Jopa pinttyneet istuinosan 'posketkin' puhdistuivat. Hetkellisesti funtsin että ottaisin etupenkit vielä uudestaan käsittellyyn ja perehtyisin tarkemmin sivuihin ja kyynärnojiin, mutta koska noi kuitenki kestävät kuivaa jonkin aikaa niin päätin kuitenkin jättää ne seuraavaan kertaan. Koska kuten sanottu, ei tossa kauaa mee kun ne ovat taas aika härskin näköiset ja joudutaan pesuhommiin. Tosin nyt kun nämä ovat näin puhtaat niin ensi kerralla koitan ensin ehkä vähän miedompaa menetelmää :-) Paikkojen kuivuttua löytyi tuon onnistumisen lisäksi myös yksi pikkuinen epäkohta. Sitä Vanishlientä oli tietysti siellä sun täällä.

Noi nyt onneksi lähtivät kostealla rätillä pyyhkimällä pois. Tässä vaiheessa tuli vielä mieleen yksi operaatio jota en enää edellisenä päivänä jaksanut tehdä, huuhtelu. Olisihan nuo penkit voinut ehkä pestä vielä pelkällä puhtaalla vedellä ja sillä koneella niin ei olisi sitten jäänyt tuota samanlaista nöyhtää kankaisiin. Ei se kyllä milleen haise, mitään ei näppituntumalla jää sormiin eikä näy vaatteissakaan joten ehkä se menee noinkin. Mutta noista jälkisotkuista päätellen suosittelen kuitenkin vielä tuota huuhteluapesua vaikka itellä jäikin tekemättä.

Kun tässä nyt putsaushommiin oli vihdoinkin jaksettu ruveta, niin otin sitten asunto-osan matotkin käsittelyyn kun nekin ovat olleet jo pitkään niin sontaiset että sekin on ottanut himan päähän.

Alempi matto on tavaratilasta, ja noi mustat rinkulat on tulleet kaasupullojen pohjasta. Ne mua vähän arveluttivat kun ovat kuitenki aika mustaa likaa ja pitkään siinä olleet. Pidempi matto on 'käytävältä', puhtaimman kohdan paikalla on kumimatto kun siitä tullaan sisään ja tuossa muuten vaan likaisessa kohdassa eniten liikutaan. Paljain jaloin tai sukkasiltaan, mutta noin likaiseksi on tullut. Nämäkin on pesty viime kesänä. Likaisimpiin paikkoihin suihkin tuota Vanishlientä ja otin esipesun painepesurilla, sen jälkeen koko mattojen pesu mäntysuovalla ja juuriharjalla. Ja kuten kuvasta näkyy, oikeastaan muuta likaa ei jäänyt kuin tuohon käytävämaton toiseen laitaan tuollainen pieni pilkku.

Ihan oikeata juuriharjaa ei ollut, mutta siivouskaapista löytyi Sinin vastaava vehje ja vielä siihen sopiva varsi ettei tarvitse lattialla kontata. Harja näkyy tuossa kuvassa missä on konepellillä noita kaikkia tarvikkeita. Vaan olipa aivan katastrofaalisen hyödytön harja tuo. Yhtään painamattakin se takertui tuohon mattoon niin tiukasti että vartta ei voinut missään tapauksessa kuvitella käyttävänsä, koko matto vaan liukui lattialla. Eipä siinä sitten auttanut kuin tehdä perinteiseen tapaan polvillaan maassa. Tosin ei siitäkään mitään meinannut tulla, kun toi harja tarttuu tosiaan niin tiukasti siihen mattoon että sitä piti oikein kahdella kädellä käyttää ja koko yläkropalla jynssätä. Vaikea kuvitella että joku heiveröinen heinäseiväsrunkoinen ihminen saisi tolla tehtyä yhtään mitään. Joten ei jatkoon ja seuraavalla kerralla oikea juuriharja. Ehkä se olisi mennyt kokonaisuudessaankin painepesurilla mutta en viitsinyt ottaa sitä riskiä että kuivuttuaan ne onkin edelleen likaiset ja koko homma uudestaan. Puhumattakaan siitä että noikin on varmaan 500 euron matot jos sattuu menemään hajalle painepesurikäsittelyssä ja joutuu uudet ostamaan. Mutta niin tai näin, lopputulos oli ihan hyvä.

Samassa siivouksessa hoitelin tietysti petivaatteetkin pesuun, ja ensimmäistä kertaa oikeastaan perehdyin noihin patjoihin. Nehän ovat samaa materiaalia kuin noi istuimet, mutta mitään tahravahinkoja niihin ei kuitenkaan ollut kertynyt. Vaikka auto on ollut meillä jo 1½ vuotta niin koskaan aijemmin ei ole tullut noita patjoja tutkittua niin tarkkaan, mutta nyt sitten huomasin että niisähän oli ihan hitokseen jotain karvaa mikä ei ole kyllä meidän perheestä kotoisin. Imurilla en kehdannut niitä alkaa siivoamaan ettei jää mitään mahdollista likaraitaa likaisesta suulakkeesta, enkä kyllä uskonut että noi karvat olisi edes imurilla lähteneet. Sinin tarrarullallahan se sitten hoitui.

Tuossa jälki kun kolmatta kertaa vetelin rullalla pahimmasta kohtaa, kyllä riittää. Kaitpa nuo koiran karvoja on, joten alkaa ehkä valkenemaan miksi koira-allergisella emännällä on aina aamuisin nokka tukossa. Ei kyllä uskoisi että ei olla noita aijemmin huomattu vaikka noita on noin paljon, mutta yleensähän noi patjat ovatkin olleet näkyvilä vain lakanan vaihdon ajan eikä asiaa ole silloin sen enempää tutkittu. Loppuhuipennuksena sitten vielä pesin koslan ulkoa. Taannoin hommasin sitä Autotuutin mainostamaa QuickCoatia joka vaan suihkutetaan puhtaalle pinnalle, annetaan olla ja sitten on pinnoite päällä. Ihan kauhean suuri luotto ei tollasiin ole, ja ton kopin maalipinta on muutenkin sen verran kiiltävä ja hyvä etten uskonut huomaavani mitään eroa. Vaan onneksi mulla on se Voortikin mikä on vahattu (katto+konepelti) viimeksi 2006 eikä kovinkaan aktiivisesti pesty vuosien mittaan niin siinä jos missä vaikutus on nähtävissä jos jotain vaikutusta on.

Ja näyttäisihän sitä vaikutusta olevan! Eihän tota pintaa enää kiiltäväksi saa kuin isolla työllä, mutta onhan tuossa nyt selvä ero millä puolella on liukkaampi pinta ja vesi valunut pois. Niin tuota lientä olen nyt viimeaikoina tohon koppiin laittanut pesun jälkeen, 'asennus' on tarpeeksi helppoa meikäläisellekin ja aikaansaa se nyt ainakin jotain silminnähtävää. Toihan pitäisi vaahdottimella laittaa mutta en ole oikein päässyt sinuiksi ton vaahdotusvehkeen kanssa (vaihtoehdot: pullo riittää ja vaahto on ihan vesilirua / vaahto on vaahtoa ja pullo tyhjenee silmissä) niin olen käyttänyt ihan vaan pumppupulloa. Pumppupullo mainitaan käyttökelpoiseksi ratkaisuksi ihan tuotteen ohjeissakin, tosin en tajua tästä juuri mitään: "Lisää QuickCoat pumppupullon vaahdottimeen ja täytä pullo vedellä. Levitä QuickCoat vaahtona..". Pumppupullon vaahdotin? Mikä se on? Oma 'kukkienkastelupumppupulloni' suihkuttaa ihan vaan sellasta sumua niinkuin automaattipesukoneiden kuumavaha, se ei kai ole ihan se mitä tuossa on ajateltu mutta koska vaikutus on edelläkuvattu niin kelpaa mulle.

Ja lopuksi 3D tulostettu loppukevennys. Kyseinen autonputsausfirma on ruvennut mainostamaan 'letkuliukuja', 24.90e/2kpl. Se on vaan muovikikkari joka työnnetään renkaan alle jolloin vesiletku liukuu kätsästi sitä vasten eikä jää jumiin renkaan ja maan väliin niinkuin kotipesuhommissa tuppaa välillä käymään. Asia kuulosti sen hauskalta läpältä että värkkäsin kokeeksi yhden kappaleen, ja idea on kyllä ihan toimiva :-D Ekasta kappaleesta tuli vaan vähän pieni, tein myöhemmin isomman.