Perjantai 13.9.2019

Mankkaa varten tilattu nettitikku tuli, samaten sitä varten tilattu Moin simmi. Koska halusi edellisellä sivulla kirjoittamani mukaan käyttää yhteyttä wifillä että voin tarvittaessa helposti vaihtaa yhteytteä tikun ja puhlimen hotspotin välillä, laitoin USB johtoon paperinpalat peittämään keskimmäiset pinnit jolloin tikku sai soittimelta vain sähkön ja data kulki sitten wifillä. Jostain saksalaisesta nettikaupasta löysin myös sellaisen pikkuisen kikkareen joka tulee USB piuhaan ja jossa ei noita kahta nastaa ole kytketty, mutta sen tilaaminen oli tehty sen verran hankalaksi että annoin olla. Ajattelin katkaista jostain lyhyestä USB johdosta ne keskimmäiset karvat ja sillä selvä, mutta sitten tajusinkin että kytkemällä tuon tikun läppäriin pääsee sen asetuksistakin valitsemaan että toimiiko se wifinä vai ihan normaalina 4G 'modulina' mankalle.

Silloin kun tuo pelaa, se pelaa hyvin, ja silloin kun se ei pelaa niin sitten se ei pelaa. Välillä vaan ei data kulje vaikka mitä tekisi, tikku pariksi tunnuksi (sekunti-minuutti-pari ei riitä) irti ja netti puhelimen kautta niin sitten tuo saattaa taas alkaa toimimaan. En tiedä onko vika tikussa, soittimessa vai liittymässä, tarttisi tutkia. Kinkki Kiinalainen nettitikku tietysti kuulostaa lähtökohtaisesti aika arveluttavalta, mutta ei mulla DNA:n (jota tuo Moi käyttää) dataliittymästäkään ole kovin häävejä kokemuksia siltä pohjalta kun aikanaan vaihdoin tablettiin liittymän Elisalta DNA:lle. Soittimessa en usko tämän ongelman olevan koska data kuitenkin kulkee ongelmitta heti kun netin jakaa taas puhelimelta. Täytyy tutkia.

** Päivitys Tammikuu 2021 ** :
En tiedä johtuiko kiinamokkulasta vai DNA:sta mutta kovinkaan kauaa en tuota vehjettä käyttänyt, useammin se ei toiminut kuin toimi.

Olen edelleenkin pääasiassa tyytyväinen soittimeen, mutta pidemmillä yhtäjaksoisilla ajomatkoilla siitä kyllä irtoaa välillä vähä Kiinalaisia temppuja. Joskus se saattaa ihan omia aikojaan mennä pimeäksi, miettiä hetken ja käynnistyä sitten uudestaan. Omia aikojaan tilttaamisen lisäksi se on tehnyt tuon muutaman kerran pakin kytkemisen jälkeen, ja jos laitteelta pyytää oikein paljon (esim mp3 soitin ja googlemaps samaan aikaan split screeninä) niin se saattaa tuon tehdä myös. Muuten tuo nyt ei niin haittaisi mutta tuossa yhteydessä aina muutama asetus menee sekaisin ja ne pitää ropata takaisin. Lähinnä näppäinäänet kytkeytyvät takaisin päälle, EQ:n ja balance/fader -säädöt menevät sekaisin, muita en ole huomannut. Eivätkä noikaan aina. Ensimmäisen kerran tähän törmättiin erään 1300 kilometrin päivän aikana jolloin se teki tuon monta kertaa, seuraavana päivänä samoilla kilometreillä vain yksi tiltti ja joskus se pelaa pitkätkin siivut ihan ongelmitta.

Mutta kuten sanottu, edelleenkin ihan ok.

Kun autossa nyt on ensimmäistä kertaa sellainen soittopeli mitä oikein viitsii käyttää, tuli sitten mieleen vähän parannella soittopelejä muutenkin. Hetken funtsin merkkikohtaista hyväksi arvioitua kaijutinsatsia, mutta koska tuntui silloin hieman köyhältä niin päätin mennä niillä vehkeillä mitä tallilta jo löytyi. Ja talliltahan löytyi maasturissa ollut 2x50w vahvistin. Kuten aijemmin mainitsinkin niin tässä soittimessahan ei ole RCA lähtöjä, mutta ei ongelmaa koska vahvistimessa on myös high input.

Koska justiinsa olin vasta siistinyt ja selvinyt johdotukset soittimen takaa eikä ollut kauhean suuri luottokaan tähän projektiin, tein näppärän (?) helposti laitettavan ja irroitettavan välipiuhan josta sain vahvistimen tarvitsemat äänisignaalit.

Vasen liitin menee soittimeen, oikea liitin menee auton johtosarjaan ja niiden välillä on kytkettynä kaikki paitsi etukaijuttimen johdot. Ne johdot oli tietenkin tarkoitus kierrättää vahvistimen kautta. Kuten yleensäkin, tarkka suunnittelu ja huolellinen toteutus muodostivat toimivan kytkennän vaikka ulkonäkö nyt onkin taas mitä on. Valitettavasti homma ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen. Ensimmäisen kerran kun meinasin vähän desibeli-iloitella Maikl Tsäksonin Pili Tsiiniä, kuului naps ja tuli hiljaisuus joka ei enää väistynyt. Vasta kun sähköt oli katkaistu kaikista laitteista (ja varmuuden vuoksi myös tuo vahvistinkytkentä poistettu) alkoi soitto taas soimaan. Tulin tästä siihen tulokseen että soittimessa meni varmaan joku suojaus päälle kun 'vahvistimen feikkaamaan kaijutinkuormaan' yritettiin soittaa vähän suuremmalla teholla. En uskaltanut uudestaan kokeilla ettei käy mitään, mutta kai sitä joskus voisi tähän asiaan perehtyä ja funtsia josko jollain toisella vahvarilla - tai erillisellä high/low muuntimella - onnistuisi paremmin.

Tossa jo edellisessä päivityksessä olin kerennyt tutkia soittimen bluetoothia sen verran että arvelutti sen käyttökelpoisuus, ja niinhän se nyt on että ei sitä pysty käyttämään mihinkään muuhun kuin puhelimen handsfreetoimintoihin.

Puhelimella voi laittaa haun päälle ja soitin löytyy, siihen voi yhdistää ja se on sitten siinä. Soittimesta itsestään ei löydy yhtä ainoata toimintoa jolla voisi hakea ympärillä olevia BT laitteita, kuten sitä viimeksi mainitsemaani kaukosäädintä jonka tilasin. Tuntui niin älyttömältä että koitin vielä parilla hardwaretestisoftalla ja niin nekin vaan olivat sitä mieltä että laite ei tue bluetoothia. Tämä vähän harmittaa, lähinnä sen kaukosäätimen käyttömahdollisuuden puuttumisen takia. Olen koittanut myös erillistä BT donglea mutta ei auttanut sekään.

Vaikka peruutuskamera ei toiminutkaan (siis se vanha kameralaitteisto ilmeisesti rikki) niin olin kuitenkin pannut merkille että tämä soitin kytkeytyy peruutuskameranäytölle tarvittaessa hyvin nopeasti virtojen kytkemisen jälkeen (ei siis kymmeniä sekunteja joiden päälle tod näk jumiutuminen kuten vanhassa Kenwoodissa) joten päätin sitten perehtyä kamerasysteemin korjaamiseenkin. Kuten jo ed päivityksessä kuvan laitoinkin, olemassaoleva kameralaitteisto oli erittäin villi asennus josta ei oikein ottanut tolkkua.

Kerran tuota vielä tutkin mutta ei siitä tolkkua tullut. Peruutussignaali purkille tuli mutta mitään muuta eloa ei ollut havaittavissa. Nyt kun soitinkin oli vielä vaihdettu niin enhän voinut olla edes varma että toimiiko tuo laitteisto uuden soittimen kanssa jos ylipäätään toimii, joten purin vain kaikki huitin kuuseen sieltä ja aloin puhtaalta pöydältä. Siitä asti kun tuo peruutuskamera on prakannut, mua on arveluttanut sen korjaaminen koska vanha kamera on kuitenkin katolla kun uuden laittaa niin se pitäisi olla sitten tosi hyvin ja tiiviisti ettei vuoda vedet sisään. Toinen ongelma-alue oli johdotukset. Ei kerrassaan minkäänlaista intoa ruveta tutkimaan että mistä noi kameroiden johdotukset menevät ja purkaa koko torppaa niiden vaihtamisen takia. Lyhyesti katselin samanlaista uutta kamerasysteemiä (lähinnä asennuksen helppouden takia) mutta todettuanu että pelkkä kamera maksaa yli 300 euroa niin en sitten viitsinyt siihen sen enempää perehtyä.

Eräällä tavarantoimittajallamme on myynnissä näitä kameravehkeitäkin, ja sieltä löytyi myös tuollainen netissäkin näkemäni lisäjarruvalon tilalle tuleva. Liitinhän siinä kamerassa oli ihan mitä sattuu eikä mitenkään sovi soittimeeni (1 RCA liitin), mutta oli heillä johtosarjaakin jolla kamera ehkä saataisi soittimeeni kiinni. Palautusoikeus sovittiin jos yhdistelmä ei toimi joten ei kun tilaamaan.

Pikaisen testikytkennänn jälkeen pääsin totetamaan että homma toimii.

Kuvan laatu nyt ei ollut tällä karkkirahakameralla lähimainkaan sitä luokkaan vanhalla PSVT:n setillä, mutta sen verran kuitenkin että asennushommiin oli ryhdyttävä.

Vaikka kuvan laatua ei varmaan ihan kauheasti paranna ylimääräiset liitokset, päätin kuitenkin mennä siitä mistä aita oli matalin. Vanhan kameran piuha poikki molemmista päistä ja kameran mukana tulleesta johtosarjasta liittimet abikoilla kumpaankin päähän ja valmis! Jossain määrin vastoin jopa omia odotuksia systeemi toimi ihan hienosti. Siitä en tiedä että onko 'signaalikohdinasuhde' nyt ihan optimaalinen mutta homma pelaa ihan ok.

Vanhan kameran asennuspaikkahan (ja -asento?) oli sellainen että sillä näki vasta 2 metrin päähän auton taakse ja siitä pitemmälle, eli ei sillä ollut oikeastaan minkäänlaista käyttöä ahtaisiin paikkoihin peruuttelin kanssa ja tarkoitushan olikin jossain vaiheessa sitä vähän fiksata järkevämpään asentoon. Nyt vaan kävi niin että hajosi ennenkuin ehdin, ja uusi kamera näyttääkin sitten ihan auton perään ja kauimmillaan kahden metrin päähän. Huomattavasti järkevämpi peruutuskamera näin on kuin niin että sillä voi katsella pitemmälle mutta ei ihan takapuskuriin.

Vanha kamera on vielä katolla kun en samaan syssyyn vielä keksinyt millä reijät tilkitsisin, mutta ehkä sen vielä ehtii. Todennäköisesti TULOSTAN!!!111 sopivan peitelätkän ja maalaan sen auton väriseksi ja sitten vaan sikafleksiä kattoon.

Vaikka tässä nyt aika paljon on reissailtukin aikojen saatossa, niin Syyskuulle kaavailtu 3 viikon ulkomaanmatka oli kuitenkin sen sortin suunnitelma että vähän uusia pikkujuttujakin piti valmistella.

Pikainen patentti vehkeiden lataamista varten. Tähän mennessähän tuolla yläkaapissa on ollut kaksi piuhaa sekaisin ja jumissa, mutta nyt oli odotettavissa että ladattavia vehkeitä on yhtä sun toista joten piuhoja piti saada muutama lisäää. Ja vielä niin että ne on helposti saatavilla silloinkin kun sohvalle on kerääntynyt kaikenlaista roinaa. Hienohan tuo ei ole mutta tuntuisi toimivan niin hyvin että saattaa jäädä vähän pitemmäksikin ajaksi käyttöön :-D

Kaikenlaista säilytystilaakin piti duunata lisää.

Saksalainen kaasupullokin piti käydä ostamassa, kun melkein joka maassa on omat pullonsa eikä niitä pysty vaihtelemaan ristiin rastiin. Idea oli lähteä liikkeelle täysinäinen suomipullo varalla ja saksapullo käytössä, ja kun se saksapullo sitten tyhjenee niin sitten vaihtaa siksi aikaa suomipullon että löytää täyden saksalaisen tilalle. Itävallassakin sakupullon pystyy vaihtamaan joten suunnitelmissa oli selvitä reissussa vaikka oltaisi oltu jonkin aikaa 'vaihtokelvottomassakin' maassa. Joissain paikoissa suostuvat täyttämäänkin 'mitä vain pulloja' ainakin jos asiakkaalla on oma adapteri mukana, mutta sen verran epävarmaa on tuo käytäntö länsimaissa että sen varaan ei arvattu jättää. Yksityiset näitä sakupulloja - ja muitakin ulkomaiden - välillä myyvät, mutta saa niitä ihan ostaa kaupastakin kun menee Helsinkiin Kippari-Caravaniin. Hintakaan ei juuri poikennut meikäläisen pullon ostosta, kaasu maksoi mitä maksoi ja panttimaksu oli ihan kohtuullinen.

Pienen pähkäilyn jälkeen päätettiin haluta kaasugrillikin mukaan, ja pullohommiahan sen tiimoiltakin tuli eteen. Mehän käytetään tuota yleensä pienellä kahden kilon pullolla mutta sitä ei nyt haluttu koska 1) ei ole ylimääräistä tilaa ja 2) kun se sitten loppuu niin ei saada sitä ehkä täyteen ja loppumatkan kuskaamme sitten tarpeetonta grilliä ja kaasupulloa. Sillointällöin näkee kusikopeissa ulkoseinässä erillistä kaasutöpseliä josta saadaan näppärästi kaasu esimerkiksi grillille auton omasta systeemistä eikä erillistä grillipulloa tarvii roudata mukana, mutta meillä nyt ei ole sellaista. Ainoaksi jonkinlaiseksi vaihtoehdoksi jäi sitten hommata riittävän pitkä kaasuletku ja siihen kierteellinen paineenalennin ja näillä vehkeillä saatiin sitten kaasua auton kaasukaapista vetämällä letku suoraan joutilaaseen pulloon.

Tässähän mulle kävi sitten taas sellainen klassikkojuttu mitä mulle usein käy kun käyn ostamassa tarvikkeita eräästä paikasta. Tuota letkuahan tartti olla aika monta metriä että se riittää auton takana olevalta kaasukaapilta tohon auton eteen, ja kaasuletku on aika härskin hintaista. Olikos niin että ihan tuo matalapainepuolen letku taisi olla esimerkiksi IHK:lla jotain 6-8e/ metri ja ehän minä sellaista, ja paineensäädinkin piti vielä ostaa niin olisi ollut äkkiä yli kuuskymppiä sileenä muutamaa rillauskertaa varten.

Niimpä sitten ostin jonkun 5 metrin kaasuletkusysteemin, ihan tuota normaalia matapalaineletkua se oli jotkut liittimet päissä. Maksoi muistaakseni jotain 10-12 euroa ja ideahan oli leikata ne liittimet pois ja laittaa klemmareilla niinkuin grillikaasuletkut aina laitetaan. No huppista keikkaa, olihan se letku selvästi halvempaa kuin metritavaraletku 'rautakaupasta' ja sen kyllä huomaakin. Tosi lerjua letkua ja menee luttuun pienestäkin taivutuksesta. Olisihan se pitänyt jo tähän ikään mennessä oppia että joka halpa osta se paska saa VAIKKA kyseessä olisi niinkin tarkkaan säädelty tuote kuin kaasuletku :-D No mutta ei sen niin väliä, eipä sitä ollut tarkoitus montaa kertaa käyttääkään ja erinnäisten kommelusten johdosta ei sitä edes käytetty kuin koekäytön verran.

Koska ulkomailla on vaarallista ja epäilyttävän näköisiä ihmisiä, muutama lukitusvirityskin tuli puuhailtua. Hyvin yleinen viritys on laittaa ketju tai vaijeri etuoven sisäkahvoista kiinni toisiinsa jotta ovea ei saada auki. Legendan mukaan kriminaalit suihkuttavat tainnutuskaasua autoon ja avaavat etuoven/vet ja tyhjentävät vähintäänkin ohjaamon ellei sitten koko autoa. Joten vaijerin laitoin.

Ihan kaikista näppäräkäyttöisinhän tuo ei ole, aika itsestäänselvänä pidin että laittamattahan se jää esimerkiksi kaupassakäyntien ajaksi ja ne on juuri niitä pikastoppeja mitä varkaat kyttäävät ja käyvät sitten nopeasti kylässä. Mutta olipahan kuitenkin edes joku. Näihin saa myös sellaista ylimääräistä lukitusta joka tulee molempien etuovien takareunaan (sisäpuolelle), maksaa muistaakseni vajaan 300 euroa. Se nyt jäi tällä herää hommaamatta.

Omatoimisuunnittelua esittää sitten takaoven lisälukitus.

Ideana se että jos joku kopeloi takaovesta muovisen ikkunan auki ja sieltä käsin pääsee avauskahvalle niin tulee sitten makuuhuone sänkyineen samalla ulos jos oven väkisin kiskoo levälleen. Tämäkään ei ihan käytettävyyspalkintoa voita, mutta eipä tuonne tavaratilaan järin usein asiaa olekaan. Yöajaksi vaijeria oli tarkoitus löysätä sen verran että sängyn laidalla olevan 'koukun' pystyy sormivoimin kampeamaan pois paikalta ja takaoven saa auki jos tulee vaikka tulipalon takia kiire päästä ulos takaa.

Sivuoveen halusin myös värkätä jonkunlaisen patentin sillä ajatuksella ettei muovi-ikkunaa väännetä vain irti ja sieltä sitten avata ovea sisäkahvaa käyttäen. Alunperin meinasin vain ottaa avauskahvan aina irti (1 ruuvilla kiinni) mutta kun vihdoinkin opin tulostamaan työmaan koneelle sitä kestävämpää ABS muovia niin sittenhän tietysti tulostin ABS muovia. Tässä vaiheessa alkoi olemaan jo sen verran mitta täynnä reissuvalmisteluja että en jaksanut enää hieroa oikein viimisen päälle vaan viimeiset silaukset tein lentävällä, mutta tuli siitä kuitenkin toimiva - joskin, jälleen, sen näköinen että itse tein.

Ideana se että kun paikalla ei olla, otetaan kiekko (kädessä) irti kahvasta jolloin kahva pyörii tyhjää eikä ovi aukea. Kun paikalla ollaan, on kiekko paikallaan ja siinä olevat pultintyngät yhistävät kahvan 'sisuskalut' ja ovi aukeaa kun kahvasta käännetään. Vaikka tuo ensiversio nyt onkin vähän millainen on, sen toimivuus ja jopa käytettävyys vähintäänkin saavuttivat odotukset. Kiekon paikalleen laittaminen onnistuu lähes heittämällä eli se ei vaadi juuri minkäälaista tarkkaa sihtaamista tai nysväämistä vaikka kahvasysteemin osat eivät olisikaan pilkulleen kohdakkain.

Noilla patenteilla auto saatiin sen verran hyvin kiinni että sisääntulovaihtoehdot ovat joko kaukosäädin tai jonkun paikan rikkominen. Sitten tietysti ollaan kusessa jos kaukosäädin ei toimi, sivuovi kun on ainoa jonka avautumista ei ole estetty ja sitä taas ei saa 'un-lokattua' kuin kaukosäädöllä. Mutta koska mulla ei ole vielä ikinä ollut minkään kaukosäätimen kanssa ongelmia niin uskalsin luottaa tähän.

Pikkuinen tauko reissuvalisteluihin tuli Elokuun alussa kun toverin asuntoauto levisi Norjaan. Haettiin LA aamyöllä rahtiterminaalista kardaani ja viskattiin se sinne missä tarvittiin, se viikonloppu meni kivasti (?) siinä ilman että tartti jatkuvasti puurtaa reissuajatusten parissa.

Tuosta vehkeestähän on aina kuulunut sellain hassu mouruaminen jonka olen aavistelut liittyvän ohjaustehostimeen, ja nyt kun ajettiin kahdessa päivässä aikamoinen siivu niin musta tuntui että se mouruaminen olisi lisääntynyt sinä aikana. Koska syysreissussa kuitenkin tulee olemaan mittaa niin vaihdettiin tehostimen pumppu ja kaikki hihnojen rullat/kiristimet samalla, ettei sitten porsi matkalle.

Eihän noi tietenkään siihen mitenkään vaikuttaneet, joten mouruamisen lähteeksi on tarjolla enää laturi tai vesipumppu. Ei tähän kuitenkaan enää tän enempää perehdytty, nyt vaan mennään ja jos joku porsii niin sitten porsii. Paitsi että yksi ihan pieni juttu. Syylärin alareunassa näytti olevan pisaroita :-/ Eli syyläri vaihtoon vielä.

Vuoto oli kyllä niin pieni ja luultavasti ollut 'aina' siellä (koska toihan on hukannut paisarista min-max välin noin kuukaudessa) joten paniikista ei luultavasti ollut kyse, mutta olihan sekin nyt ikäänkuin pakko tässä kohtaa vaihtaa.

Joskus tossa kesän mittaan sain päähäni että päiväajovalotkin olisi kivat ja ehkä ripaus nykyaikaa tähänkin vehkeeseen. Sanomattakin selvää että ne eivät tule olemaan 4.90e postikuluineen Ebaysta ja sellaisia hiipuvaa taskulamppua muistuttavia tuninghimmeleitä mitä kakaroilla näkyy. Eikä ne varsinkaan tule olemaan suurinpiirtein sinnepäin roiskasten asennettuja. Muutamaakin versiota kesän mittaan tutkailin ja mallaillin ja pohdin asennusvaihtoehtoa, ja päädyin sitten seuraavaan satsiin jota myydään ihan kotimaassa.

Kun noi tulivat niin ihan ensitöikseni testasin kirkkauden, musta yksi noloimpia juttuja on jälkiasenteiset päiväajovalot jotka eivät todellisuudessa ole lähimainkaan niin kirkkaita kuin nykyautoissa olevat ihan oikeat päiväajovalot ovat. No, kirkkaus miellytti joten asennussuunnitelman tekoon.

Oikeastaan suurin ongelma tässä kesän mittaan tässä projektissa mulla oli noiden kiinnikkeiden teko koska en edelleenkään osannut tulostaa ABS muovia työmaan tulostimella silleen että lopputulos olisi käyttökelpoista. Jossain välissä kuitenkin kerkesin asiaan perehtymään ja aloin saamaan lähes jatkuvasti sellaista jälkeä että pystyin tähän projektiin alkamaan.

Ensin kehys lampulle ja pultit siihen. Maalauskuvassa alempi rinkula on vain kehyksenä jotta pultit liimaantuvat oikeaan asentoon tohon ulkokehään. Ja tällainen siitä sitten tuli.

Pintahan ei ole kovin häävi, mutta ei ABS:n tulostusjälki vaan ole tuon parempaa. Tokihan tuota olisi voinut hinkata ja nysvätä hiekkapaperilla ja pakkelilla vaikka kuin pitkään ja hartaasti, mutta oli tässä vaiheessa jo niin kova into päällä päästä asennushommiin etten malttanut. Kehykset on kuitenkin helposti vaihdettavissa jos joskus tuntuu siltä että noi tarttisi siistiä.

Kun tuo oli valmis niin tein vielä sahaus- ja poraussapluunan jotta puskuriin tulee sitten oikean muotoinen reikä ja ruuvin reijätkin oikeille kohdille. Ihanhan tuo ei puskurin alkuperäiseen muotoon osunut mutta ei sitä kyllä yritettykään, eihän sapluuna/reikä edes ollut juuri saman kokoinen. Etukäteen olin varmistanut että kummallakaan puolella ei ole mitään rakenteita tai muotoja jotka haittaisivat asennusta, joten ei tullut ylläreitä vastaan.

Normaalilta seisomakorkeudelta kun kattoo niin väittäsin ettei tule monellekaan mieleen että on omavalmiste, oon kovin tyytyväinen.

Kytkentähän noissa ei ollut häävi, mukana tuli purnukka jossa on vain kolme piuhaa; plussaan, maihin ja parkeille. Jännitteen muutoksesta se sitten tunnistaa kun virrat laitetaan päälle tai kun kone lataa, ja parkin piuhalta se saa tiedon että valot on päällä ja päivävalojen pitää sammua. Pikaisen kokeilun perusteella valot eivät syty silloin kun auto laitetaan roikkaan vaikka samalla ladataan myös alustan akkua eli sen jännite nousee. Ilmeisesti Webaston käyttö saattaa aiheuttaa noihin jotain sekoilua, en ole vielä tutkinut. Mutta löytääpähän sitten auton pimeältä parkkikselta talvellakin kun on valot valmiiksi päällä :-)

Elokuun viiminen päivä sitten laiva lähti Naantalista en muista monelta, kuitenkin silleen että aamulla kuudelta oltiin Kappelskärissä.

Laiva oli halpa ja hikinen mutta kyllä silläkin matka joutui. Ruuassa oli suolaa ehkä yheksänkertainen määrä päivittäisestä saantisuosituksesta.

Tokana päivänä vaan kaahattiin Ruotsin läpi. Tarkoitus oli alunperin ajaa itärannikkoa alas ja eteläreunaa pitkin länteen, mutta koska ei me Ruotsilta oikein mitään haluttu niin sitten vaan otettiin nopein reitti.

Ostin vähän tiukempaa tiisseliäkin että päästään nopeemmin.

Yötä oltiin Helsingborgin pohjoispuolella jossain luontomestan parkissa. Eihän siellä olisi tietenkään saanut olla mutta oli jo aika pitkä päivä takana ja paikka vaikutti ihan rauhalliselta.

Kolmantena päivänä Tanska. Alkujaan oli vähän suunnitelmissa että jos Tanskaan vähän perehtyisi tarkemmin, mutta sittemmin oltiin tultu siihen tulokseen että Tanska on lähellä ja sinnne pääsee 'pikkurahalla koska vaan' joten otetaan tämäkin nyt vaan reippaasti. Sillä poikkeuksella tosin että halusin mennä Tanskasta Saksaan tietyn 'raja-aseman' kautta niin ihan pelkästään isoa tietä ei porhallettu.

Karavaanarit lomalla, rekat painaa ohi.

Koska oltiin tokaa yötä reissussa niin auto alkoi kaipaamaan jo vähän huoltotoimenpiteitä joten yöpaikka sen mukaan. Tuolla ulkomaillahan on noita matkaparkkeja/stellplatzeja joissa saa viettää yön tai pari, ja varustelutasosta riippuen niissä on tarjolla 'ei mitään' tai sitten jopa aivan täydelliset matkailupalvelut kuten tässä mihin nyt osuimme. Ikinä ei oltu käyty joten oli vähän harjottelua. Henkilökuntaa siellä ei ole joten kaikki pelasi itsepalvelulla ja automaateilla, mutta saatavilla oli aivan kaikki reissupalvelut. Auton huoltotoimet, pesukoneet, sauna, suihkut, vessoja, ihan toimiva nettiyhteys, sähköt ja ihan kaikki. Ensin maksettiin kiinteä summa jota vastaan saatiin kortti automaatista, ja sille kortille ladatulla rahala sai sitten käyttää palveluita. Me käytiin suihkussa, käytettiin nettiä, tehtiin auton vesi- ja vessahuollot ja tyhjennettiin roskikset ja koko lysti taisi maksaa jotain 17 euron huitteilla. Ja kaikki pelit ja vehkeet ja tilat aivan A1 luokkaa. Oli kyllä hienoa.

Ennen reissua ostimme Canonin valokuvatulostimen jotta pystyttiin aina reissupäiväkirjan kirjoittelun yhteydessä laittamaan kuviakin sekaan. Ihan hyviä kuvia ja niin helppotoiminenkin ettei ole tullut kuuma kuin ihan ekalla kerralla.

Seuraavana päivänä lähdimme ajelemaan länsirantaa pitkin Saksaa päin. Tuollahan on tuo laskuvesi niin huomattava että puusilmäkin huomaa että vesi puuttuu siitä missä se eilen oli.

Jossain kohtaa halusin poiketa vähän 'isolta tieltä' vaikkei se kovin iso ollutkaan, mutta peruutteluhommiksihan se sitten meni kohtapuoliin.

Auto Tanskassa, minä Saksassa.

Ekana Saksapäivänä ei ajettu enää ihan samallaisella urakkatahdilla kuin tähän asti, Kielin kanavan kävimme kurkistamassa, Gluckstadtissa kaupassa ja sitten saman kaupungin liepeille stellplatzille yöksi. Tässä nyt sitten ihan edellistä päinvastainen paikka, ei mitään palveluita (no okei, roskis oli) mutta tuossa sai olla ja kukaan ei tule häätämään pois.

Mainitulla kauppakäynnillä koitettiin ostaa kahvipullaa mutta ei onnistunut. Pullat olivat laarissa niinkuin täälläkin, mutta ne piti tuollaisella karahkalla onkia sieltä ulos melkein kuin jossain festarien pehmonallekoneessa. Helppo homma, paitsi että ei ollut kun tuossa lootassa oli vielä noi jotkut tuollaiset ritilät edessä mistä me ei onnistuttu noita pullia enää saamaan läpi. Olkoon, ollaan laihiksella.

Seuraavana päivänä olin menossa Airbusin tehtaalle tutustumiskierrokselle ja koska kiirettä ei ollut niin käytiin jo tänään tsekkaamassa tilukset että minne siellä pitää mennä jnpp. Ja kyllä kannattikin. Kun seuraavana pv mentiin niin eipä meitä päästettykään parkkipaikalle kun oli liian iso auto (6 metrinen paku..). No onneksi oltiin ajoissa ja käyty eilen tutustumassa seutuun niin tiesin että reilun kilometrin päässä todennäköisesti on tilaa. Ei toi Airbussin kierros mielestäni oikein vastannut järjestelyjen osalta odotuksia, varaamisesta (etukäteen pari vk aijemmin) en selvinnyt omatoimisesti vaan jouduin olemaan erikseen sähköpostiyhteydessä, ja nyt tämä pysäköintisekoilu. Pysäköintiasiaa en ole kyllä vielä tutkinut että mainitaanko asiasta heidän sivuilla, on niin hanurista ne sivutkin.

Mutta niin tai näin, vähän eksoottisempaa kalustoakin kellui taivaalla kun ed päivänä käytiin tutustumassa.

Koska tehdaskierros oli heti aamulla, meillä ei ollut ihan kauheasti vaihtoehtoja yösijan suhteen. Koska kyseessä on vain yöpyminen ei mihinkään 50 euron leirintäalueelle viitsitty lähteä ja logistisesti järkevin stellplatzi oli siinä Hampurin alapuolella. Ja johan olikin melkoinen kaatopaikka. Jos lähistöllä olisi ollut mitään muuta niin en olisi edes ajanut portista sisään, mutta kun ei ollut niin sinne jäätiin.

Juna louskutti minuutin välein tontin laidalla, puolet alueella olevista auoista ja vaunuista näyttivät mätänevän sijoilleen ja kaikki ohjeistuskyltitkin mitä siellä oli olivat hyvin ikävään sävyyn kirjoitettuja. Esimerkiksi se että kyseessä on yksityisalue ja alueen omistaja voi halutessaan poistaa sieltä ihmisiä vaikka ilman syytä, ja jos ei onnistu niin pyytää poliisit avuksi. Härskein ohjetaulu oli ehkä kuitenki se missä kerrottiin että tuonne ei saa tulla 'working-class' porukkaa lisättynä tarkalla ajo-ohjeella missä heikäläisten karavaanauspaikka on. Jokainen voi miettiä mielessään että millaisesta working-classista mahtoi olla kyse.

Vaikka tuo olikin aivan totaalisen törkyinen ja epämiellyttävä kaatopaikka, auton vesi- ja vessahuoltotilat ja varustelut olivat kuitenkin melkeimpä moitteettomat.

Aamulla sitten ajeltiin teollisuusalueiden kautta lentokonetehdaskierrokselle.

Sen jälkeen oli suunnitelmissa Hampurin 'illanviettokohteemme', mummovainaan asuinseudut. Tarkoitus oli syöttää sorsia (traditio) mutta eipä se enää onnistunukkaan, onneksi kulman Kreikkalaisessa ravintolassa sentään edelleen myytiin Kreikkalaisia herkkuja omnomnom.

Täällä me oltiinkin aika urbaanissa puskaparkissa, mutta ihan rauhallista tuolla oli eikä kukaan tullut ehdottamaan että olisi pitänyt lähteä.

Seuraavana päivänä oli tarkoitus ottaa 350 kilometrin pikainen autobaanasiirtymä Weseliin jossa olisi ollut Amigatietokonekamaa myyvä putiikki mutta se menikin hieman pieleen. Kun lähdimme autobaanaa posottamaan niin navin mukaan piti olla perillä reilu pari tuntia ennen kaupan sulkeutumista eli kaikki OK, mutta kun olimme ehkä 1½ tuntia ajaneet niin liikenne meni siihen jamaan ettei ollut enää toivoakaan ehtiä tuonne ajoissa. Koska edessä oli viikonloppu niin päätimme skipata tuon kohteen, kääntää hieman kaulaa ja pyrkiä Bonniin aamupäivän aikana. Myöhemmin kävi ilmi että ei ollut suuri tappio, se tietokonemesta olikin vain nettikauppa vaikka osoitteen mukaan satelliittikuvan perusteella kyseessä olikin pieni liikekiinteistö.

Jossain vaiheessa pysähdyimme moottoritien levähdysalueelle ja olipas sekin suurta ja mahtavaa. Paljon on tullut luettua juttuja siitä miten sivistysmaissa on levähdysalueilla vessoja ja roskiksia ja kyllä niitä olikin.

Noita valkoisia pönttöjä (enkä tarkoita noita autoja 'haha') oli yhteensä 9, siinä ei paljon tarttee funtsia että mahtuuko jätskipaperi roskikseen, heittäisinkö ojaan vai ajeluttaisinko sitä vielä seuraavallekin levähdysalueelle.

Muuten alkoikin jo tuossa vaiheessa Saksalainen autoilumatkailu vähän ottamaan päähän. Vaihtoehdot kaupungista toiseen ajamiselle oli moottoritiet joissa liikenne kulki 5-110kmh tai sitten paikallistiet jossai on 4 kilometriä 80 rajoitusta, sitten taajama neljällä liikenneympyrällä ja taas sama uudestaan. Kumpikaan ei erityisemmin miellyttänyt. Silloin kun motarilla on 3 kaistaa suuntaansa ja liikenne kulkee niin kaikki oli ihan ok, rekat ajoivat oikeanpuoleista kaistaa, nopeimmat vasenta ja me muut sitten surffailimme tilanteen mukaan kaistojen väliä. Noilla liikennemäärillä ei ollut puhettakaan että joka puolelta kaahattaisi kolmeasataa ohi, kyllä mekin pärjättiin kopilla ihan hyvin vaikka siellä kaikista vasemmanpuoleisimmallakin kaistalla silloin kun sinne tartti mennä.

Päivän päätimme Dortmundin yläpuolella pienelle stellplatzille Nordkirchenissä. Autonhuoltotoimet tehtiin jo illalla jotta oltiin sitten aamulla ajoissa lähtövalmiita, seuraavalle päivälle oli kuitenkin ohjelmassa vähän yhtä sun toista.

Vaan eipähän se sitten ihan niin mennytkään.

Mulla oli ollut jo muutaman päivän vähän sellainen fiilis että kaikki ei ole nyt ehkä ihan täysin kunnossa, ja PE aamuna oli sitten aika ottaa asia puheeksi ja tehdä mitä täytyi. Varasin seuraavan laivan Travemundesta Helsinkiin ja ajelimme siitä sitten päivän mittaan Traveen. Sataman viinakaupassa käytiin ja sitten odoteltiin joku 9 tuntia siinä sataman nurkilla. Omalta osaltani päivä meni aika nopeasti, pääasiassa nukuin.

Laiva lähti SU klo 03, ja Helsingissä oltiin MA n klo 9. Koska tuossa ajellessa ei mitään kummoisia tuntemuksia ja fiiliksiä ollut niin suunnittelin ajavani vielä Helsingistä kotiin Kotkaan ja mennä siellä sitten lääkäriin, mutta aika nopesti kävi ilmi että vointi on laskenut entisestään sen verran että tähtäsinkin Porvoon sairaalan pihaan. Siellä ne sitten tutkivat ja hutkivat ja totesivat että sydäninfarktihan se on mikä jyllää ja aiheuttaa epämiellyttäviä tuntemuksia.

Pari yötä meni sairaalan lakanoissa ja sitten himaan. Tätä kirjoittaessani sitä ollaankin jo tutussa ja turvallisessa puskaparkissa, koitetaan nyt ottaan loppulomasta joku ilo irti vaikka aika kovasti sieppaakin että pitkään ja hartaasti fundeerattu reissu meni nyt melkolailla vituralleen.

Kuulemma mun pitäs olla tyytyväinen että oon nyt edes tässä, kai miä sitte koitan :-)