Perjantai 3.7.2020

Ehkä joskus ennenkin ollut vähä pitempiä taukoja tarinoinnissa mutta tää 9 kuukautta taitaa olla jo jonkunlainen ennätys. Tuli tossa Joulukuussa lopetettua tuo maailman rasittavin somen räpläys ja siinä samassa kaikkien paskamedioiden seuraaminenkin ja tää atk homma jäi siinä muutenkin pikkasen taka-alalle joten tässä nyt on vähän mennyt. Muuta koodataampa nyt muutama rivi kun aikaa on eikä muutakaan puuhaa. Tarinaahan tulee nyt siis Lokakuulta asti joten kirjoittelen ehkä vähän lyhyemmin nyt kun tätä juttua kuitenkin on sen jäljiltä jonkun verran.

Lokakuisessa päivityksessä puuhailemani talvivarustus (takaoven verho ja väliverhon käyttö etuovissa illanistujaisissa) osoittautuivat oikein toimiviksi, tosin perä on nyt niin hyvin eristetty että verhon ja ovien väliin kerääntyy nyt aika paljon kosteutta joka lienee syytä välillä pyyhkiä pois. Sivuoveenkin tein 'kevytpatentin' mutta se oli niin epäonnistunut ettei se pysynyt paikallaan edes asennuksen vertaa joten ei siitä sen enempää ja ensi talveksi jotain muuta.

Talvihan oli täällä eteläsuomessa mitä oli, Marraskuun lopulla heitetty viikonloppureissu oli melkeimpä talvisinta mitä näillä seuduin oli tarjolla.

Samaisella reissulla muonitusideoitsija ideoi aika koomisen hirvisopan mutta lopputulos oli kuitenkin ihan jeppis jepulis.

Säiden viilentyessä alkoi olemaan taas vähän starttausongelmia kuten edellisenä syksynäkin jolloin tilanne korjaantui startin vaihdolla. Koska startti oli nyt vaihdettu, etsittiin vikaa muualta. Latausjännite oli paikallaan huristeltaessa 13.9-14.1 välillä joka oli mielestäni vähän vähän, joten hommasin Motonetista Motonetin valmistaman Motonet-merkkisen volttimittarin tupakansytkäriin jotta tilannetta pystyi vahtimaan vähän paremmin kuin kertamittauksella autotallissa.

Toki lukemat sytkäriltä mitattuna eivät välttämättä ole ihan 1:1 sitä mitä laturi todellisuudessa puskee, mutta vertailumittaus suoraan navoilta osoitti että tarkkuus oli kuitenkin 0.1 voltin luokkaa joten se vältti. Eikä tuo latausjännite missään vaiheessa sitten noussutkaan, aina oltiin tuossa 14 voltin kantturoissa. Asialle ei nyt sitten sen enempää vielä tehty kun auto kuitenkin käynnistyi kylmemmässäkin (no mitä sitä pakkasta nyt sitten edes oli, muutama aste) kun Webastolla ensin töhötti niin ei se ollut niin kiireellistä.

Marraskuun lopulla alkoi sitten olemaan jakohihnan vaihdon aika. Vaihtovälihän näissä on kilometreinä ihan järkevä (en muista, jotain 120-160tkm?) mutta iän puolesta pitäisi vaihtaa 4 vuoden välein ja se alkoi olemaan käsillä. Hommasin sitten työn puolesta päteväksi tavaraksi osoittautuneen Gatesin setin vesipumpulla.

Usein kuuluu taivastelua tuon remontin hinnasta silloin kun myös vesipumppu vaihdetaan, mutta kuten kuvasta näkyy niin vesipumppu on aikamoinen möhkäle ja sen vaihtaminen sitten lisää työaikaakin ihan merkittävästi joten siksi se homma vähän maksaa. Itse en tietysti tällaiseen savottaan viitsinyt ruveta joten kaveri - se sama jolle viime kesänä vein kardaanin Norjaan viikonloppukeikkana :-) - sai kunnian hoitaa asian. Normisuorituksesta poiketen purettiin koko keula jotta on hyvin tilaa tehdä ja tulee sitten varmasti kunnolla tehdyksi.

Virallinen työaikahan tuolle remontille (jakopää+vesipumppu) on jotain todella koomista, olikohan peräti alle 4 tuntia, mutta käytännössä tuo on kuitenkin yhden miehen kokopäivän projekti. Nettiasentajathan tuon tekevät tietysti puskaparkissakin sveitsiläisellä linkkuveitsellä pariin tuntiin, mutta sen verran monen korjaamon kanssa on asiaa vuosien mittaan spekuloitu että kaikki siihen koko päivän varaavat.

Kun paikat nyt olivat levällään niin laitettiin sitten samalla uusi laturikin kun se latausjännite nyt oli vähän mitä oli. Mitään hyötyä tuosta ei kyllä ollut, latausjännite nousi ehkä 0.1 volttia ja siinä kaikki. Tästä piti kai tehdä sitten päätelmä että ei näiden vaan nyt sitten kuulu ladata tämän enempää, ja syy heikkoon käynnistyvyyteen oli jossain muualla.

Säiden viilennyttyä sähkön kulutuskin tietysti taas nousi kun lämmityslaite pöhisee reisussa käytännössä 247, joten halusin sillekin asialle nyt sitten tehdä jotain. Koska asun kerrostalossa niin auta ei oikein ollut mahdollista ladata kotona verkkovirrasta muuten kuin autopaikan lämmitystolpasta. Tolpassa tietysti on ajastin joka antaa sähköä vain pari tuntia kerrallaan eikä siitä nyt ihan kauheasti ole iloa jos on viikonlopun ajan porotellut akkua tyhjäksi.

Tuohan pelaa niin että mustaa ulkokehää painetaan sisäänpäin ja kierretään se siihen kohtaan milloin halutaan sähköä tulevan. Viilaamalla ulkokehässä olevia muovinastoja saadaan lämmitysväliä pidennettyä ja jos ne kaikki viilaa pois niin sähköä tulee jatkuvasti, mutta noi vaihtoehdot ei nyt olleet sitten taas ihan järkeviä siihen nähden että joskus tuossa myös lohkolämmitetään toista autoa. Mutta mitäpä sitä ei 3D tulostimella saisi ratkaistua :-)

Pienellä puuhailulla syntyi lisälaite pistokkeeseen joka painaa tuota ulkokehää jatkuvasti jolloin se ei pyöri kellon mukana vaan pysyy paikallaan ja töpseli työntää sähköä koko ajan. Koska käytän tuota vain akun lataamiseen niin taloyhtiökään ei tuosta taloudellista tappiota kärsi koska virrankulutus latauksessa on aivan minimaalista. Jos henkilöauton lohkolämmitintä (500w) ja sisätilanlämmitintä (1800w) porottaa sen määritellyn 2 tuntia, kuluu sähköä peruskoululaskuopin mukaan 2.6kWh ja sillä lataa akkuja yli 20 tuntia. Kun akusto tulee vielä täyteen nopeammin kuin 20 tunnissa niin sanoisin että akkujen pitäminen latauksessa vuorkauden vie vähemmän virtaa kuin yksi henkilöauton lämmityskerta joten en pode omantunnontuskia tästäkään neronleimauksestani.

Joulukuun puolivälissä päädyin testaamaan leirintäalue-elämää yhdeksi yöksi paikalliselle Santalahden leirintäalueelle. Eihän siellä paljoakaan porukkaa ollut joten meininki ei juurikaan poikennut puskaparkista, mutta siitä kyllä tykkäsin kun siellä oli valaistus. Aika vaatimattomat ja himmeäthän ne olivat, mutta jokunen katuvalo siellä sun täällä oli kyllä ihan kiva tatsi pimeässä illassa. Siitäpä sitten taas ideoimaan.

Mullahan on ollut talvisin mukana pieni akku ja pari halpaa työvaloa mutta valojen väri on ollut niin sinertävää ja kirkkauskin niin ja näin että ihan työvaloja en nyt kelpuuttanut. Aikani pohdittuani ostin sielä M-kaupasta kokeeksi tällaisen (watteja oli kyllä enemmän kuin kuvan 5, ehkä 9).

Ja tietysti kannan sille. Pikainen kokeilu metsätien varressa ja valon määrä ja laatu oli justiinsa sitä mitä haettiin, joten ei muuta kuin pari lisää. Sitten vielä teleskooppionkivapa jonka päähän tulostin sopivan kappaleen..

..jolla sai valaistuksen vaivattomasti tarpeeksi ylös ja ei muuta kuin puskaan!

Ja kylläpä siitä tulikin hyvä! Noita on siis yhteensä 3 ja piuhaa on sen verran että laittimmaisten väli voi olla reilun 20 metriä niin niillä saa kyllä ihan kivan pihavalaistuksen tarpeen mukaan. Sähkön ne saavat 50 ampeerin akusta, tosin suunnitelmissa on kyllä hommata jokaiselle oma pieni prätkäakku ja kullekin yksikölle oma kantolaatikko ja noilla kamoilla noiden sijoittelu olisi sitten täysin vapaata.

Joulun pyhinä oli sitten duunarillakin muutama päivä putkeen vapaata joten joulureissulle mars kuten ainakin kolmena edellisenä joulunakin. Vaikkei nyt mitään kirkollista porukkaa ollakaan niin sain kuningasidean lähteä Turkuun katsomaan joulurauhan julistusta. Aatonaattona lähdettiin iltapäivällä kohti Turkua josta olinkin katsellut jo muutaman varteenotettavan 'kaupunkipuskan' Googlemapsista ja ensimmäinen olikin ihan hyvä.

Joen varressa oli parkkis jossa 12h pyäsköintiaika, ja vaikka me yleensä aika kuuliaisesti kaikkia tuollaisia noudatetaankin niin ajateltiin silti olla siinä lähemmäs 48 tuntia tuli sitten parkkisakkoa tai ei (ja montaakaan autoa tuolla ei ollut koko aikana että ei me keltään parkkipaikkaa viety). Pikkuinen kommellus siinä kuitenkin kävi, kun iltapimeässä tultiin ja käänsin autoa ympäri parkkiksen päässä niin kuului offroadajoilta tuttu kolinkolin auton alta kun osuin johonkin. Peruutin pois ja totesin että jaapajaa, juupajuu, laitimmaisessa parkkiruudussa onkin vähän ylimääräistä betonia.

Apukuljettaja tuosta tietysti huolestui, itse ajattelin huolestua vasta sitten jos lähtöpäivänä on lammikko auton alla. Ei ollut, joten en huolestunut. Tosin tuon episodin jälkeen kun ensimmäisen kerran nopeus ylitti 80kmh, alkoi autossa tuntua sellainen aaltoileva resonanssi. Joulun jälkeen kurkistin auton alle eikä siellä oikein mitään ekstraa näkynyt niin ajattelin että tulipahan nyt sitten taas vaan yksi ominaisuus lisää. Ajanmittaan se on kuitenkin kadonnut, mikä lie.

Aattona ennen puoltapäivää lähdettiin köpöttelemään kohti enmuistamikäpaikkaseonmissäsejulistustapahtuu ja jonkun ajan päästä panin sitten merkille merkillisen asian.

Nuo laivat tuolla siltojen välissä. Koska ja miten ne ovat sinne päässeet? Ja pois ne eikai pääse ikinä? Joulurauhan julistus sai sitten ajatukseni palaamaan maallisemmalle tasolle enkä pohtinut enää laivojen kohtaloa.

Tuolla sitten tutustuin ensimmäistä kertaa noihin vuokrattaviin sähköSKUUTTEIHIN, niitä oli hujan hajan aivan joka paikassa. Päivällä en vielä kehdannut mutta sitten kun oli illan mittaan siemailtu hieman joululimua niin uskalsin testata ja kyllähän olikin hulvattomia vehkeitä. Vaikka painoa onkin pitkän matkaa 100 kiloa niin ihan kivasti jaksoi kuljettaa, ainoastaan jyrkemmissä ylämäissä meni vähän talutushommaksi. Seuraavana päivänä ajelin sitten vähän lisääkin ja kivaahan se oli päivänvalossakin, monta kilsaa rullasin kunnes sähkö loppui. Sain sen kuitenkin vielä 'käyntiin' ja suuntasin kotia kohti ja juuri ennen noiden virallista parkkipaikkaa se sitten simahtikin ja talutin viimeisen 10 metriä. Vaikka noi nyt saakin jättää mihin vaan (ja ihmset myös näyttävät jättävän niitä aivan mihin vain ja aivan miten vain) niin kyllä mua vähän kuumotti ajatus siitä että en pääse perille ja joudun jättämään sen vaan johonkin. Kun mun mielestä kaikessa pitää kuitenkin olla vähän joku roti.

Kun Turussa oltiin niin ilta-ajelulla käytiin koeajamassa myös Funikulaari joka vei Kakolan mäelle - tai johonkin sellaseen.

Varmasti kätevä vehje niille ketkä tuota päivittäin käyttävät, mutta jotenkin tuli mieleen että onkohan tuohonkin nyt mennyt vähän tuhti tukko tuohta ja eikö jalkakäytävä tai rappuset olisi riittänyt tuolle matkalle? Ja joo, varmasti olisin toista mieltä jos joutuisin päivittäin tuota mäkeä kiipeilemään :-)

Pari yötä oltiin siis tuolla, sitten pari yötä Kopparnäsin Aggregaattipuistossa (johon on sittemmin tullut leiriytymiskielto, 'nyyh'). Sen jälkeen Hyvinkäälle Best Caravanin matkaparkkiin ja saunaan - paitsi että saunaan ei enää pääse pelkällä kanta-asiakaskortilla vaan pitää ostaa auto niiltä. Viimeisenä päivänä Lahden Kärkkäisen kautta himaan ja se 5 yön joulureissu oli siinä.

Tammikuussa oli sitten tarjolla pari viikkoa lomaa kun sattuneesta syystä syksyllä kesäloma keskeytyi, ja koska oli jo talvi ja pohjoinenkin oli ohjelmassa niin piti tehdä jotain sille huonolle starttaukselle. Ensin vaihdoin akun ja kun se ei auttanut niin laitoimpa sitten menemään takuuhakemuksen siitä vajaa vuosi sitten vaihdetusta startista ja uudella startilla homma sitten tulikin kuntoon.

Hulvattomana lisäläppänä todettakoon että silloin kun tähän vaihdettiin se startti viimeksi, vaihdettiin eräälle asiakkaalle saman viikon sisällä myös startti samanlaiseen autoon ja se startti laukesi jo kesällä. Tällä kertaa aparaatti olikin eri alihankkijan tavaraa - vaikka samalta toimittajalta samanmerkkisessä lootassa tulikin - joten ilmeisesti noissa on nyt sitten ollut ongelmaa. Saapa nähdä miten tänä vuonna käy kun (jos) talvi tulee.

Varmuuden vuoksi lastasin myös makuupussin (jos lämmitys laukeaa) ja viimetalven laavureissusta viisastuneena myös lapion. Viime talvena noi rojut vaan seilasivat tuolla tavaratilassa ja olivat aina tiellä, mutta tällä kertaa hiffasin käyttää maasturointihommista tuttua tapaa ja kiinnittelin kamat sängyn pohjaan remmeillä etteivät ole koko ajan tiellä.

Kumpaakaan ei koko talvena tarvittu joten ei juurikaan haitannut vaikkei nuo niin helposti saatavilla olleetkaan. Aijjoo, tuosta kuvasta (jätesäkki) tuleekin mieleeni mainita että se syksyllä ostettu pieni FXA aggregaatti on pelannut hienosti, jokusen kerran tullut käytettyä kun on oltu pitempään (2 yötä) parkissa kylmemmällä säällä. Kehtaan suositella.

Maanantaina 20.1 lähdettiin sitten reissuun. Puolet porukasta halusi käydä Riihimäellä tai jossain Iittalassa tai jossain joten ensimmäinen yö oltiin Hyvinkäällä Bestiksen matkaparkissa. Aamulla käytiin vielä vähän hämmästelemässä uusia autoja. Ja niinkuin olen ennenkin sanonut niin tuota vessaa lukuunottamatta olen tämän auton ratkaisuihin sen verran tyytyväinen että uusia osamaksulappuja ei viitsi ottaa modernimman verhoilun takia kun muut ratkaisut eivät ainakaan parempia ole. Jaa no okei, uusiin Ducatoihin saa ihan oikean automaattilaatikon (tähän vuoteen asti on ollut vain robottiautomaatteja) ja se ois kyllä varmaan kiva. Tuon jälkeen käytiin siellä Iittalassa tai jossain, sieltä muutaman mutkan kautta sitten Turun Bestikseen jossa aamulla vielä autonhuoltotoimet kun seuraavat kaksi päivää piti pärjätä omillaan.

Koska päivän ohjelmassa oli oikein aikataulu, oltiin odottamassa Paraisten lossia jo puoli 8 maissa että ehdittiin seuraavaan kohteeseen ajallaan. Rouvalle en ollut kertonut mitään, se luuli että ollaan menossa Saariston Rengastietä kun siitä on ollut monesti puhetta (tosin sehän ei ole täysin toiminnassa talvisin) mutta Nauvossa me jo sitten poikettiinkin siitä ajamalla lossin sijaan oikein melkein laivaan.

Reilun kahden tunnin päästä se sitten jätti meidät pikkuplänttiin nimeltä Kökar, ja sielä ei pois pääsyä ole sitten vasta kuin kahden yön jälkeen. Huisin jännää!

Vaikka mulla olikin tietysti selvät suunnitelmat niin yleisen huolettomuudenvaikutelman tekemiseksi ensin ajeltiin vaan ympäriinsä katselemassa saarta, mm. jonkun kirkon tonteilla jossa ei etsitty geokätköä kun siellä oli ihan Simonaan kivenkoloja jotka olisi pitänyt tonkia.

Joskus aikoja sitten näin FB:n Puskaparkkiryhmässä että paikallinen kyläkauppias tarjosi tiluksiaan puskaparkkeeraamiseen ja olin etukäteen varmistanut että homma onnistuu. Niimpä sitten pysäköimme idyllisesti kaupan nurkalle.

Kaupasta sai kaikkea, pitsasta muumimukiin ja rautakauppatavaraan. Jonkun verran trafiikkiahan tuossa tontilla oli mutta eipä se nyt meitä haitannut, kyllähän me - tai minä ainakin - tiesimme etukäteenkin mihin ollaan menossa. Jonkunmoisen päiväkävelynkin kävin lähiseudulla tekemässä, seuraavassa muutama sekalainen kuva.

Varsinkin kylän keskusta - josta ei näköjään ole kuvaa - oli sen näköinen että todennäköisesti tuolla on kesäisin aikamoinen turistimeinki. Ainakin paikan koko huomioiden. Ylläolevan Terhiveneen lisäksi tuolla näkyi muitakin juttuja joita ei meilläpäin ole näkynyt enää vuosikausiin kuten Peugeot 405Mi16 ja välikoppaeskortti. Voisin hyvinkin kuvitella tekeväni tuonne reissun kesälläkin - jos olisi joskus lomaa kesällä.

Kahden yön jälkeen oli sitten kotimatkan aika. Tai mantereelle paluun, jos tarkkoja ollaan.

Tuossa odotellessamme edellä olevan auton kuski tuli jubailemaan jotta sen kaverilla on tuolla ihan leirintäaluekin (eikä kuulemma maksa mitään?!) ettei tarttee kaupan pihassa olla. Kyllähän me sekin nähtiin ajeluillamme, mutta se oli jossain hornan kuusessa ja me - tai ainakin minä - pidetään 'kaupunkielämästä'. En tosin ollut itse paikalla tuon keskustelun aikaan niin jäi mainitsematta.

Maihin päästyämme kävimme taas Turun Bestiksessä autonhuoltohommissa kun alkoi olemaan jo vessat sun muut vähän täynnä, ja sitten jatkoimme matkaa. Suunnitelmissa oli viettää yö jossain Tampereen nurkilla mutta koska kello ei siihen aikaan ollut vielä paljon mitään, loppureissuksi oli vielä paljon ajeltavaa ja kilometritkin maistuivat (?) niin päätimme sitten jatkaa suoraan seuraavaan kohteeseen. Ja kohdehan on yllätys yllätys:

Tuurin kyläkauppa! Parkkipaikalla oltiin kuten melkein aina, kun ei mitään leirintäpalveluitakaan tarvittu ja sieltä leirintäalueelta on vielä niin sikkemoinen matkakin tuonne kaupoille. Kun viimepäivät oli vietetty kesäolosuhteissa noin +5 asteessa, oli pikainen siirtyminen vajaaseen 10 asteen pakkaseen jo aika arktinen siirto mutta hengissä selvittiin!

Koska meillä oli suunnitelmissa käydä Riisitunturilla odottelemassa revontulia ja olimme varautuneet olemaan siellä vaikka 2 yötä, oli seuraavallekin päivälle tarjolla sitten vähän ajohommia. Tarkoitus oli olla yötä Oulussa jälleen Best Caravanin matkaparkissa ja tehdä siellä sitten auton huoltotoimet jotta pärjätään kaksi yötä Riisillä, oli päivän ohjelma siis ajaminen Ouluun. Hyvin meni, ei kerrottavaa. Perillä vaan kävi sitten nin että aijemistia Bestiksistä poiketen me ei onnistuttu löytämään mitään huoltopalveluita joten suunnitelmaa piti entrata.

Koska sää oli mitä oli (taivas niin harmaa ettei revontulista olisi tietoa ja pakkastakin alkoi olla sen verran että 2 yötä puskassa ei ollut ehkä ihan huolettomin ajatus) ja auto huoltohommia vailla, päätimme olla seuraavan yön Posiolla Lomakeskus Himmerkissä. Ollaan oltu tuolla aikanaan vuokra-autolla yksi yö joten tiedettiin että siellä on kaikki saunoja myöten.

Siinä illan mittaan meinasi alkaa jo hieman ***uttamaan kun tuvassa ei ollut kuin 15 lämmintä vaikka lämppäri pöhisi kokoajan täydellä teholla. Ulkona oli se 15 pakkasta ja ollaanhan me nyt ennenkin oltu sellaisessa ilman ongelmia, mutta nyt oli kuin huonossa jääkaapissa. Vähän siinä funtsin että oisko nyt käyny niin että kun tuuli oli aika hillitön suunnasta taka-oikea, niin fuskaakohan tuo sivuovi nyt jotenkin runsaasti kun toi oven rullamekanismi on jo jonkun aikaa tuntunut vähän kuluneelta ja aivan kuin ovi ei istuisi ihan täydellisesti. Ratkaisuhan olisi ollut kääntää auto toisin päin, mutta sen verran oli Sihijuomaa jo siemailtu ettei sitä voinut toteuttaa.

Yö meni, aamu tuli, ja vielä oli 15 sisällä. Koska sääennuste - lähinnä pilvisyyden osalta - oli sellainen ettei revontulia olisi varmaan näkyvissä ja Riisitunturin periaatteessa pystyi sen takia skippaamaan, ideoitiin josko olisi tuolla vielä toisen yön. Siinä aamutoimien lomassa käänsin auton sitten toisinpäin ja jo vain alkoi torpassa lämpö nousemaan ja tilanne sitä myöten hallinnassa. Käyttövirheestä johtuen likavesisysteemikin oli päässyt jäähän joten siltä osinkin Riisitunturi olisi pitänyt jättää väliin joten oltiin siinä sitten vielä toinenkin päivä, saunottiin, pestiin pyykkiä ja minä kävin vaelluksella. Ja Karjalanpaistiakin tehtiin Ominiassa, jotenkuten sekin onnistui vaikka vanhan grillin yläritsillä tehtynä lopputulos oli kyllä parempi.

Toisin kuin vielä toissa-aamuisessa kohteessa, täällä olikin lunta sitten niin paljon että välillä tuolla metsässä humpsahti hankeen melkein nivusia myöten. Oli siinä puuskuttamista sepelvaltimopotilalla. Etenkin kun jossain vaiheessa olin jo oikein vähän eksyksissäkin ja alkoi iltahämärä laskeutumaan.

Kahden yön jälkeen oli sitten aika aloittaa moottorimarssi kohti etelää, kalenteri ei oikein sallinut pitempää. Ekana päivänä kaahattiin Iisalmelle jossa lämpötila olikin jo plussan puolella ja likavesisysteemikin suli ja rupesi pelaamaan. Seuraavana päivänä melkein yhtä pitkä siivu Repovedelle jossa kävin taas vähän päiväköpöttelyllä. Sitä seuraavana päivänä Heinolaan johonkin rättikauppaan ja sitten kotio.

Kun tuota pakkastakin nyt sai muutamana päivänä maistella, niin kyllä tulee mieleen noi jotkut retkeilyautoilija-asuntoautoilijat joiden mielestä 'hyvin pärjäili Inarissa -35 pakkasessa'. Kyllähän sitä nyt PÄRJÄILEE vaikka Siperiassa Hiluxin lavalla makuupussin kanssa mutta aika paljon tällaisella autolla joutuu MUKAVUUDESTA tinkimään kun pakkanen kiristyy. Että kyllä mä sanoisin että sellanen joka haluaa pohjoista kiertää matkailuautolla talvella, ostaa sitten mielummin oikean asuntoauton jos haluaa muutakin kuin vain pärjäillä.

Reissu siis heitetty ja kerrottu, palataampa taas arkisempiin askareisiin.

Muutama vuosi sitten ostamani Dometicin kaasumittari (joka siis painetaan kaasupullon kylkeen ja se näyttää vihreetä tai punaista riippuen onko sillä tasolla kaasua) on ruvennut vähän sekoilemaan. Vaihdoin siihen patterinkin (Tyyppi on sitten V377 / SR66) mutta aika vaihtelevaa on ollut toiminta. Tosin täytyy sanoa että viimeaikoina se on kyllä taas toiminut ihan järkevästi mutta tuossa talvella sillä oli aika paljon toimintaongelmia vaikka olisi ollut sekä pullo että mittari lämpimässä.

** Päivitys Tammikuu 2021 ** :
Toimintahäiriöt johtuivat laitteen sisällä olevista koskettimista jotka kytkevät laitteen toimintaan kun sitä painetaan. Niitä putsailemalla homma tokeni.

Sitten pikkuläppä kokonaan omien hommien ulkopuolella. Jonkun verran on karavaanareilla noita inverttereitä, ja FB:n ryhmissä näkyy aika paljon eräänlaista nokittelua siitä kellä on kuinkaki iso ja kuin hiton halvalla sai ostettua suoraan Kiinasta (vaikka enää niin halvalla ei lödykään mistään) ja miten on hyvä! No meillä kävi töissä eräänä päivänä asiakas joka halusi parasta eikä kukkaron pohjakaan ollut ilmeisesti parin satalappusen päässä.

Tilasin sille sitten 2000 wattisen Defan ja joo, varmaan on tuokin tehty Kiinassa (en katsonut tai muista) tai ties missä, niin täytyy kyllä sanoa että olipahan aika laadukkaan oloinen vehje verrattuna noihin mitä nyt vaikka meikäläisen budjetilla pystyy hankkimaan. Todennäköisesti pystyy tarjoamaankin sen mitä spekseissä luvataan, joutupessahan on kaikenlaisia testivideoita noista kinkki-inverttereistä mitkä on sitten lopulta aika kaukana siitä mitä isoilla kirjaimilla ja numeroilla mainostetaan. Ja sitäkin voisi ihmetellä että miten tuollainen brändivehje pärjää ilman niitä hillittömiä mutta näyttäviä jäähdytysripoja?

Pääsiäisenä oli taas duunarilla yksi ylimääräinen päivä viikonloppuun, ja lähdettiin siitä oikein ennätyksellisellä kolmen autokunnan porukalla pistohiekoille. Pari ekaa iltaa meni kivassa säässä, mutta noiden muiden lähdettyä rupesi sitten tulemaan sontaa taivaalta oikein täydeltä tuutilta. Kerkesin siinä jo vähän taputtelemaan itseäni olallekin kun olin ollut niin laiska etten ollut vielä saanut kesärenkaita alle mutta sulihan noikin siiheksi kun Sunnuntaina iltasella ajelin kotiin.

On se kyllä sanottava että vaikka viihdynkin ihan hienosti omissa oloissani viikonlopun metän laidassa, niin onhan siinä oma hohtonsa kun ollaan oikein porukalla liikenteessä. Tässä viimeisen vuoden aikana on alkanut tuntumaan että yksi sun toinen oman ikäluokan - ja nuorempikin - on jonkunlaisen lasikuitu-unelman hommannut vaikka ei tässä olla vielä lähelläkään keskivertokaravaanareiden ikää. Hieno homma.

Toukokuussa sitten hajosi ovi. Tässähän on etuovissa tuollaiset jälkiasenteiset pimennysverhot ja kokonaisuus on ihan tollanen iso ylimääräinen kehys jonka sisältä verho vedetään auki. Noi ovat olleet taka-alakulmasta huonosti kiinni aina ja sen takia aina rämähtäneet kun oven on sulkenut, ja kerran asiaa jo yritettiin fiksata mutta jäi tekemättä kun ei keksitty miten kehys irtoaa. No nyt se irtosikin sitten ihan itsestään.

Onnettomuustutkinnassa tulin siihen tulokseen että se on irronnut mainitusta kohdasta (no ei se oikeestaan ole ollut ikinä kiinnikään mutta nyt se vaan oli jäänyt enemmän raolleen) ja ovea avatessa osunut karmiin ja lähtenyt sitten irti. Nyt kun tuo oli kokonaan pois niin sain sitten sen alakiinnikkeen kunnolla kiinni.

Alkuperäinen asentaja on mennyt siitä mistä aita on ollut nurin ja laittanut tuon kiinnikkeen vain tarralla kiinni, ja eihän se varmaan ole pitkään kestänytkään. Nyt se on kuitenkin kiinni ruuvilla eikä rämise enää ovea sulkiessa. Niin paljon intoa ei ollut että olisin tehnyt rempan samalla toisen puolen oveen, tehdään sitten kun sekin joskus irtoaa :-)

Toukokuussa kävin tutkimassa vähän uusia puskia ja löytyikin yksi hyvä. Autopaikkoja siellä ei ole kuin 2 joista toinen vaatii vähän maastoajoakin, mutta veneitä näytti mahtuvan sitten enemmänkin :-)

Lappeenrannassa kanavan varrellakin voisi varmaan yhden yön viettää vaikka ihan varsinaiseen leiritymiseen toi ei ehkä ole oikein täydellinen.

Valkealassa Elvingin tornin pihassakin varmaan voisi reissumies yön viettää.

Jonkun verran keskustelua on käyty kotona tosta mun reissugrillistä. Sehän on yli 10 vuotta vanha ja paikoitellen korjattu ja paranneltu eli tosi hyvä, mutta melko voimakasta painostusta on ollut uuden hankkimiseen :-D

Onhan tota uutta sillointällöin funtsittu mutta ollaan pidetty melko tärkeänä ominasuutena sitä että olisi kahdessa tasossa tilaa jotta ylemmässä voi sitten lämmitellä mitä nyt milloinkin sen alhaalla tirisevän läskin kaveriksi. Sellaista missä olisi noin reilu - tai melkeimpä minkäänlaista - ylätaso ei ole oikein tullut vastaan niin homma on jäänyt, mutta nyt kun mulle selkisi että noiden uusien mukana tulee letku millä voi käyttää pieniä kaasupatruunoita niin homma alkoi kiinnostamaan. Ton vanhan kanssa ollaan käytetty kahden kilon pulloa ja se on nyt sitte ollu taas yks likanen ja painava kalikka mukana kannettavaksi ja tollasen 450 gramman pikkupurnukan pystyy nyt säilömään ihan missä vaan. Mainoksissa lukee rehvakkaasti et riittää jopa 3-4 tuntia täydellä teholla mutta selväähän oli että ei voi mitenkään pitää paikkaansa. Grillin käyttöohjeessa luki että ~200g/tunti menee kaasua täydellä teholla joten 450g purkista riitäisi sen mukaan reiluksi pariksi tunniksi. Enkä oikein tostakaan tiedä, mun mielestä purkista saa kyllä sen reilun kaks tuntia kun käytetään pääasiassa puolitehoa. Siinä vanhassa vehkeessä tuntui että 2 kiloa riittää 'ikuisesti' mutta olipa se todennäköisesti vähän pienempitehoinenkin, että todennäköisesti samalla pullolla tämä grilli ei varmaan ihan yhtä kauaa pelaisi.

Ihan halpaa lystiähän noi pikkupurkit ei ole, Motonetissä on ollut tähän asti noita 450 purkkeja hintaan 5.99 jolloin kilohinnaksi tulee reilu 13 euroa kun taas kahden kilon pullossa kilohinta on ollut jotain 7 euron luokkaa. Vähän tota pikkupurkkien kalleutta tosin korvaa se että nämä tulee käytettyä aina loppuun kun taas sitä parikiloista tuli aina vaihdettua varman päälle etuajassa ettei sitten lopu reissussa, toisaalta pikkupurkkien kalleutta jatkossa taas lisää se että noita sesonkihinnoteltuja purkkeja ei taida oikein olla tarjolla kuin alkukesästä ja nyt on jouduttu ostelemaan jo lähemmäs kympin purkkejakin joskus.

Sittenhän maailma olisi mallissaan kun saisi hommattua autoon sen kaasun ulosoton jolloin kaasu tulisi suoraan auton isoista pulloista, mutta se on edelleen tekemättä ja tulee olemaan varmaan vielä aika pitkään. Ja tuo rillihän on Weberin Q1200, sikäli kun ketään kiinnosti tämä. Yläritsiä siinä ei ole, ja on sitä jo vähän keretty kaipaamaankin. Pikkupatentilla sen puutetta on jotenkuten pystytty kiertämään, mutta sen karjalanpaistin - ja muiden uuniruokien - valmistamiseen tarttee kyllä koittaa kehitellä jonkunlainen ratkaisu.

Kuten viime keväänä, myös tänä keväänä tuli taas mieleen se reissupolkupyörän hommaaminen. Olisihan se vaan niin kätsää kun pääsisi pällistelemään ympäristöä jotenkin muutenkin kuin kävellen. Edelleen se Bilteman taittopyörä kiinnosti, hinta on kohdallaan ja mahtuisi 'pieneen' tilaan. Niitä vaan kun pitäisi olla kaksi että kummatkin pääsisivät liikenteeseen niin 2 kertaa pieni tila olisi kuitenkin jo aika iso tila. Asiaa havainnollistaakseni värkkäsin pahvista oikein sellasen lootan mikä vastasi mitoiltaan tollasta taittopyörää kasassa (yhtä) jotta pääsin mallaamaan miltä se todellisuudessa sitten näyttäisi.

Ja eihän se oikein hyvältä näyttänyt. Vain yhden pyörän kuskaaminenkin vaikuttaisi ihan merkittävästi tilojen käyttöön joten idea ei niinsanotusti päässyt jatkoon. Tosin siinä vaiheessa olin tutustunut pyöriin jo muutenkin sen verran että oli käynyt selväksi että on ne niin pieniä ettei ne meikäläiselle (193cm) tulisi mitenkään käymään kuin ihan tosi lyhyisiin pyrähdyksiin, ja itteni tuntien lyhyet pyrähdykset eivät oikein tulisi riittämään kuitenkaan.

Onhan mulla se 80-luvulla hommattu armeijapyörä edelleen, mutta olin nyt kuitenkin saanut päähäni että uusi pyörä tarttee saada ja funtsitaan sen kuljettamista sitten myöhemmin. Nettikauppoja pläräsin aikani enkä tajunnut mistään oikeastaan mitään. Ennenmuinoin homma oli helppoa, 28 tuumainen aikuiselle ja pienemmät pienemmille. Mutta nyt oli speksiä speksin perään, runkojen mittoja ja ties mitä. Ja minä halusin vaan jonkun missä on perusvarusteet (lokarit ja tarakka), muutama vaihde ja sellaset renkaat että hiekkatielläkin voi ajella. Ei siitä mitään tullut joten kävin sitten parissa paikallisessa. Hybridit vaikuttivat etukäteen tutkittuna fiksuimmilta vehkeiltä, niissä on kaikki ja vähän leveämmät renkaat. Ainoa vaan että ne renkaathan olivat ihan onnettomat, aikuisen miehen peukalon levyiset. Aloin sitten taipumaan siihen että pitänee hommata maastopyörä vaikka ne eivät oikein kiinnostaaneetkaan. Eikä sekään helppoa ollut. Molemmissa paikallisissa kaupoissa sanottiin ettei pitkille pojille oikein löydy kuin tonni+ hintaluokassa ja se ei nyt taas ollenkaan ollut se mitä haettiin jo pelkästään siitäkin syystä että en arvellut käyttöä olevan niin paljoa että tollanen olisi järkevää. No Imatran Intersportissa oli sitten vielä jäljellä 1kpl mittoihin ja budjettiin sopivaa joten ei muuta kuin sinne työpäivän jälkeen.

29" Merida jotakin maasturi 5 sadalla. Voisi tuosta ja pyöräilystä yleensäkin iskeä tarinaa mutta ei taida nyt kuulua tähän, hyvä se on kuitenkin ollu ja aivan kuten arvelinkin niin tosi kiva on ollut käydä vähän ajeluilla puskaparkkeerauksien lomassa.

Sänky ei tietenkään ollut mikään kovin kätevä kuljetusratkaisu joten eipä sitten muuta kuin pyörätelineen hankintaan. Näihinhän saa tonne takaoviin laitettavan pyörätelineen, ja vaikka se onkin musta vähän hoopo ja epäkäytännöllinen niin eipä ollut oikein muitakaan vaihtoehtoja joten ei muuta kuin Thule Elite van XT:tä hommaamaan. Maahantuojan varastotilanne näytti mustan osalta nollaa ja harmaatakin vain 1 jäljellä, joten soitin sinne sitten kysyäkseni että milloin tuota mustaa on tulossa mutta ei ollut heillä kuulemma tilauksessakaan joten harmaaseen oli tyytyminen.

Kun häkkyrä tuli niin samantien laitoin merkille että taivutuksissa on melkoiset väri- ja pintatuntumaerot verrattuna suoriin kohtiin. Melkeimpä vähän harmitti asia.

Laitoin asiasta samantien sähköpostia että onko tää nyt ihan laitaa, mutta en jäänyt odottelemaan vastausta koska tiesin ettei heillä ole noita enempää ja että tällä on mentävä joten asennushommiin heti samana iltana. Homma oli ihan helppo nakki, kunhan seurasi vaan asennusohjeita ja oli tarkkana mittojen kanssa. Ylös ja alas tulee kiskot joiden päissä on koukut joilla se 'alkukiristetään' pysymään paikallaan sillä välin kun liima kuivuu.

Ohjeessa mainittiin nimenomaan tuo Sikafleksi, ja kun kyseessä on kuitenkin sellainen liimaus joka ei oikeastaan saisi pettää niin käytin sitten aika paljon aikaa ja eforttia löytääkseni meidän pikkukaupungista juuri tuota. Olisihan se voinut pelata 'tavallisella' Sikaflexillä (joka on aika hassu ilmaisu siihen nähden että SF tekee aika hitosti erilaisia mämmejä) mutta koska tuo oli speksien mukaan erittäin pitävä tai jotain sen suuntaista niin halusin hoitaa asian sitten juuri oikealla tavaralla.

Kun kiskot oli liimattu niin sitten eipä muuta kun kasailemaan loput ja valmista tuli.

Seuraavana päivänä tulikin sitten sähköpostiini vastaus jossa tuumattiin että kyllä niihin vähän värimuutoksia valmistuksessa tulee, mutta että omassani värierot näyttivät kuitenkin aika huomattavilta joten laittoi asian eteenpäin valmistajalle. Samassa yhteydessä kävikin sitten ilmi että jippii, nyt niitä mustia taas on varastossa. Eli jos olisi ollut oikea ihminen puhelimessa silloin kun mustaa kysyin niin olisin saanut tietää että niitä on justiinsa tulossa, mutta eipä ollut niin nyt on sitten harmaa. Vähän harmitti.

Teline on pelannut oikein kivasti ja ovi pelaa hyvin myös pyörän ollessa telineessä. Noita ovien saranoitahan onkin nyt tässä kesän aikana (paljon ennen koko telineprojektia) rasvattu ja renkutettu aika kovasti, ne kun olivat taas etenkin oikealta puolelta aika hiton jäykät joka on näissä vähän sellain vakioropleema. Uusia alkuperäisiä yläsaranoita saisi maailmalta muistaakseni joku 160e/pari, mutta ne pitäisi sitten maalata ja vielä vaihtaakin niin oon toistaiseksi mennyt rasvaamisella ja vemputtelulla. Ovi on myös kaikki nämä vuodet mennyt välillä tosi huonosti kiinni vaikka me ollaan yritetty säätää lukkoja ja tehdä kaikenlaisia temppuja, mutta sekin tuli kuntoon käden käänteessä tossa keväällä kun Ammatti Mies sääti lukon. Sen jälkeen homma pelasi niin hyvin että piti oikein useampana päivänä kokeilla sillon että pelaako se oikeasti nyt noin hyvin :-D

Kuukauden päästä sitten kyselin että onko sieltä tehaksesta kuulunut mitään, ja vastaus oli että homma normaali ei toimenpiteitä. Maahantuoja olisi kuitenkin PR-takuuna vaihtanut tuon päittän mustaan (joka on viitisen kymppiä kalliimpi kuin harmaa) mutta eipä se nyt enää onnistu kun teline on jo kiinni. Tokihan ton irti saisi mutta kova työhän siinä olisi kun ne Sikafleksit pitäisi sitten putsata ovesta pois ennenkun uuden saa asennettua joten olkoon nyt sitten. Vähän kuitenkin mielestäni kyseenalainen toi väriero tollaselta tuotemerkiltä jota ainakin ite olen pitänyt kaikin puolin laadukkaana.

Lähestyvän keskikesän juhlan kunniaksi sitten uusi alkuperäinen kumimatto. Muuten en ois ostanu mutta kun hinta ja maksusuunnitelma olivat sopuisat niin mikäs siinä sitten auttoi.

Juhannussuunnitelman teko olikin sitten aika hankala, selvää oli että joka paikassa on ainakin paljon muitakin ja kun työläinen pääsee lähtemään vasta klo 15 niin varmaan on kaikki parhaat paikat viety. Ensin käytiin suosikkipaikassamme jonka kaikki järkevät paikat oli varattu, joten seuraavaan kohteeseen. Vaihtoehtona oli toi mesta mistä oli kuvakin tuolla aijemmin, se missä oli niitä veneitä, mutta se ei oikein hotsittanut kun se oli 45 minuuttisen umpitien päässä että jos sinnekään ei mahdu niin kauhea homma kelata takaisin. Toinen vaihtis oli sitten Pistohiekat Puumalassa josta oli selvää että autoja on todennäköisesti toista sataa. Sinne me sitten kuitenkin jyristeltiin ja kyllähän niitä sitten olikin. Mitään järin idyllistä maisemaa ei enää saatu mutta sen verran sivussa kuitenkin että saatiin olla aika lailla omissa oloissamme.

Laskemaan en ruvennut mutta kun niitä Pistohiekoilla olevaa kolmea 'aluetta' kävin katselemassa niin taatusti oli kolmenumeroinen määrä autoja/vaunuja/telttoja paikalla, oli melkoiset tsempalot.

Jonain päivänä sitten polkaisin noin 6 kilometrin päähän jossa on Loketon onkalo, paikka josta olen jo pitkään tiennyt mutta ei ole tullut käytyä kuin vasta nyt kun oli pyörä alla. Polkumatkan päälle oli vielä vajaa 2 kilometria käveltävää metsäpolkua kohteeseen. Ja ihan hienohan se oli, tuntui kuin olisi ollut jossain tietokonepelissä.

Ken tuonne aikoo niin tiedoksi että ei ole sitten mikään huonosti liikkuvan mesta, jo tuonne vievä polku on paikoitellen sen verran jyrkkää että kandee ehkä jättää väliin. Juhannusreissusta tullessa meinasin käydä tsekkaamassa myös Kummakiven Ruokolahdella, mutta oli niin raivostuttavan huono opastus että jäi menemättä. Aikanaan tuli vastaan risteys jossa oli Kummakivikyltti kahteen suuntaan, toinen niin jyrkkään mäkeen etten päässyt sitä ylös (autolla) ja toinen johti T-risteykseen jossa opastusta ei enää ollut. Alkoi olemaan jo vähän reissuväsymystäkin niin kiihdyin sisäisesti ja käänsin auton ympäri. En tiedä yleistä mielipidettä, mutta tuntuu että aika usein törmää opasteisiin - oli sitten retkeilykohde tai ihan tieliikenneopastusta - että johonkin asti viitoitus löytyy mutta huppista keikkaa ennemmin tai myöhemmin olet siinä tilanteessa että joudut alkaa arpomaan. En tykkää. Tuntuu kuin noita opasteita laitettaisi vaan läpällä johonkin kun 'kaikkihan tämän tietää' ja jätetään homma testaamatta jollain joka on turistina paikalla ekaa kertaa. Aijemmin mainittu Loketon Onkalo oli kuitenkin mukava poikkeus tähän hommaan, selvä parkkipaikka jossa viitta että polkua tohon suuntaan ja opastusta perille asti.

Kesäkuun lopulla oli sitten lapsimatka, eka reissu mihin ei lähdetty kahdestaan. Emäntä vaati että ties koska hankitut kaasu- ja palovaroitin pitää nyt asentaa ja niinhän minä sitten asensin. Kaasuvaroitin pitää olla matalalla joten se tuli lattiatasoon tuonne taakse joten se on nyt palttiarallaa kaikkien kaasulaitteiden puolivälissä. Pistin sen nohevasti sinitarralla joten olkoon nyt tossa, alkuperäinen asennussuunnitelma oli tietysti aika paljon jalostetumpi mutta ei nyt ehtinyt. Palovaroittimellekin tein pikapatentin mutta se oli niin huono että varoitin on taas turvallisesti kaapissa. Toi kaasuhälytinhän on patteritoiminen niikuin palovaroittimetkin aina ovat, mutta kylläpä se maksoikin mansikoita. 12 voltilla toimivia olisi saanut alta kahden kympin mutta niin paljon en halunnut taas yhtä piuhoilla toimivaa laitetta joten piti hommata tollanen vaikka se taisi maksaa jotain seittemän kymppiä. Ja jos en väärin muista niin on tosta pyydetty lähemmäs satastakin jossain kaupassa.

Vaikka keskenämme ollaankin lähes pelkästään puskissa niin yleisen turvallisuudentunteen (no ei sillä että me koettaisi puskissakaan turvattomuutta) päätettiin kuitenkin mennä nyt leirintäalueelle. Ensimmäiseksi yöksi valittiin Jyväskylän seudulla oleva Camping Ruuhimäki joka olikin oikein kiva. Kaikki normaalit leirintäaluepalvelut siellä oli mutta autoalue oli kotoisasti aika lailla puskaparkin tuntuinen :-D

Oli siellä nyt ehkä himpun siistimpiäkin kohtia olemassa, mutta ihan itse valitsimme tuon. Koko mesta oli huoltorakennusta lukuunottamatta vähän sen oloinen kuin parhaat päivät olisi jo kaukana takanapäin, mutta meille oikein passeli ja voisin hyvin kuvitella että mennään uudestaankin jos sattuu tarvetta noilla seuduin.

Seuraavana aamuna sitten ensimmäiseen varsinaiseen kohteeseen, Ähtäriin sinne Pandamestaan. Kallista oli ja kuuma mutta tulipa nähtyä. Tuolta sitten Tuuriin, ja taas poikkeuksellisesti leirintäalueelle. Jestas jumalaare että olikin kalustoa kauniina kesäkuisena Lauantaina. Ei tietysti tullut yllärinä mutta kyllä tuo vaan joka kerta hämmästyttää kun keskellä ei mitään on tuollainen meininki

Parissa laitteessa käytiin Miljoonativolissa ja sieltä näkyikin sitten johonkin.

Tossa etualalla toi alue mustalla asvaltilla on täksi kesäksi avattu 200 lisäpaikkaa leirintäalueelle, taaempana näkyy sitten sitä vanhempaa puolta. Täytyy kyllä sanoa että vaikka puskat onkin meijän juttu niin on toi kuitenkin niin älytön mesta että haluun tonne ehkä toisenkin kerran tänä kesänä. Ja sillä kertaa ilman alaikäisiä :-D Tuolta ajeltiinkin sitten kotio ja reissu oli siinä. Vaikka tuollainen hyväkäytöksinen 9-vuotias ei ihan kauheasti tilaa vaadi ja kelikin mahdollisti 'etupihan' käyttämisen lisätilana niin kyllähän toi vahvisti käsitystäni siitä että kyllä nää peltikopit pariskunta-autoja on. Nykyäänhän on olemassa jo sellasiakin retkeilyautoja missä on takana sänky kahdessa tasossa, eli hyvät nukkumatilat kaikille neljälle jotka tälläsessä autossa saa matkustaakin. Ihmettelen vaan että mihin neljän ihmisen kamat - vaikka kahdella olisi aika pienetkin - tällaisessa autossa laitetaan ja kuin kummassa nää tilat riittää jos ulkona sataa mummoja ja pieniä vetureita että kaikki ovat sisällä esimerkiksi illan. Toki sopu sijaa antaa ja olenhan minäkin vähän suuri tähän autoon (sänky ja vessa lähinnä) mutta en minä silti tajua neljän mahtumista :-D

Ja tää oiski nyt sitte vihdoin ja viimein tässä. Loppuun vielä pieni loppukevennys hienoimmasta puskaparkkeeraamisesta mitä olen ikinä nähnyt.