Lokakuu 2020 Lauantai 3.10.2020 Alkaa olemaan kesä takana, katotaampas miten on mennyt sitten Heinäkuisen päivityksen. Vähän edellisen päivityksen jälkeen oli katsastus, ja hyvin meni. Tai no hyvin ja hyvin, 'katsastusmies ei kehunu' mutta ei moittinukaan. Pieni etukäteishuoli oli kun luottokatsuri ei ollu enää käytettävissä ja takavilkkujen polttimot alkaa olemaan aika vaaleat ja niiden vaihto vaikuttaisi olevan aivan heevetillinen savotta mutta kelpasi nekin vaikka erikseen vielä mainitsin niistä. Etuakselista on jo jonkun aikaa kuulunu välillä ylimääräistä ääntä mille ei olla omalla pajalla löydetty syytä, eikä sitä löydetty katsastuksessakaan vaikka etuakseli tarkastettiin oikein kahteen kertaan tämän takia. Ääni on ihan sama kuin silloin ennen etujousi ja -iskariremonttia jonka jälkeen sitä ei enää kuulunut. Liekö jousi huonosti lautasessaan vai mistä kiikastaa, yläpäät olivat ainakin ehjät kun noita nurkkia remontoitiin (ne toki vaihdettiin samalla). Mut olkoon nyt, ei tässä kai mikään ole käsiin laukeamassa kun ei mitään vikaa näy. Samoihin aikoihin käytiin ajelemassa Saariston Rengastie. Aikaa ei ollut kuin viikonloppu ja meiltä Turkuun on kai kolmisensataa kilometriä niin mitään kummoista kulttuurikierrosta ei tehty vaan lähinnä vaan ajeltiin lautoilla. Mahdollisen keskikesän ruuhkan välttämiseksi ajettiin lenkki vastapäivään ja oltiin aamun ekalla laivalla (siellähän on 1 paatti mikä ajaa vain muutaman kerran päivässä aikataulutetusti) niin saatiinkin reissata ihan omaan tahtiin. Tuosta viikko eteenpäin uutisoitiin että siellä on ihan Simonaan porukkaa ja ruuhkaa, kerrankin onnisti. Elokuussa käytiin pikkuporukalla (no pikku ja pikku, olihan meitä 4 autokuntaa) Hangossa. Oltiin leirintäalueella muutaman kilometrin päässä keskustasta, ja Lauantaina polkaisimmekin sitten pyörillä vähän kylille. Puskaparkkikarttaan merkattu paikka rannassa näytti olevan aika suosiossa enkä ihmettele, kelpaisi tuo itsellekin ja varmaan tulee joskus mentyä toisenkin kerran. Olen aina pitänyt kesähankoa vähän sellaisten Bättre folkien menomestana ja kun käytiin yhdellä terassilla niin käsitys ei ainakaan laimentunut, viereisessä pöydässä sellaisten nuorten miesten kerho puhui politiikkaa ja Valkovenäjää ja käytti niin paljon sivistyssanoja että omissa piireissäni sellaista määrää ei kuule edes vuodessa :-D Vähän turhan groteskia menoa mun makuun, melkeimpä vulgaaria. Ja ei, en usko että noi sanat sopivat tähän yhteyteen :-P Illalla pelattiin tietysti mölkkyä porukalla ja viime syksynä väsäämäni pihavalosysteemikin pääsi taas hommiiin valoisan kesän jälkeen. Kesärenkaat rupesivat olemaan jo hieman loppusuoralla niin ne olivat sitten hankintalistalla. Michelinin Agilis Crossclimatet olisivat olleet toivelistalla mutta eihän näillä palkoilla sellaiseen pysty venymään joten halpiksilla mentiin. Olen jo pitempään suunnitellut että seuraavaksi ostan sellaset oikein klassiset pakurenkaat missä on vain niitä pitkittäisiä raitoja, sillä ajatuksella että niissä lienee kestävyys kohdallaan kun on niin paljon umpinaista pintaa. No sitten tietysti halvimmat sellaiset mitä löytyi. Ja Nankangithan ne nyt sitten on. Maksoikohan nuo nyt jotain 250-270e :-D Ajettavuudessa en huomannut eroa entisiin (Taisi olla Nokia+General sekarengastus) mutta hiljaisemmat nämä taitavat olla. Tätä kirjoittaessa noilla taitaa olla takana joku 6000-7000km, ja silmämääräisesti arvioituna täytyy sanoa että en oo nyt ihan varma noiden kulutuskestävyydestä. Jos nämä ovat ensi kesän jälkeen vaihtokunnossa (nyt tekisi mieli arvioida näin käyvän) niin sitten täytyy funtsia jotain muuta. Yhdellä meidän asiakkaalla on kahdessa autossa paraikaa testissä nuo Michelinit, yleensä heilläkin on ollut vain halvinta mitä rahalla saa joten täytyypä kuulostella sieltä ajan mittaan että millaista kestävyyseroa on ollut havaittavissa. ** Päivitys Tammikuu 2021 ** : Tämä rengasvalinta osoittautui sitten totaaliseksi epäonnistumiseksi. Mulla ei ole ikinä missään autossa ollut sellaisia renkaita jotka olisivat olleet märällä asfaltilla näin surkeat. Olen aika rauhallinen ja ennakoiva kuski ja tämä autokaan ei oikeastaan kannusta yhtään repivämpään menoon, mutta silti ensimmäisen kesän/syksyn aikana ehdin kaksi kertaa kirjaimellisesti pelästymään märällä kelillä näiden suoritusta. Varsinkin jälkimmäinen näistä oli lähes koominen. Pieni ja tiukka liikenneympyrä jossa ajetaan hitaasti ja perä lähti sladiin. Ikinä missään talvikelissäkään ei ole perä irronnut mutta näillä renkailla se onnistui hyvinkin helposti ihan kesäsateessa. Ei näitä renkaita muualle kuin laiturin ja veneen väliin. Vähän perusteellisempaa siivousta suorittaessani tutustuin myös keittiön viemärin läpivientiin (lattian läpi) ja se olikin melkoinen tutustuminen. Muuten en olisi asiaan kiinnittänyt huomiota mutta lattiaan menevä putki oli minusta aika löysän makuisesti kiinni niin päätin sitten tutkaista että millainen systeemi se oikein on. Löytyikin sitten sen sortin älyvapaa ratkaisu että huonona uutispäivänä p*skamedia saattaisi käyttää jopa sanoja hyytävä, järkyttävä tai pöyristyttävä. Myös someraivo harrastajien keskuudessa voisi olla paikallaan. Homman nimihän on se että tuo nokka menee lattian sisään ja systeemi on lattiassa kiinni tuolla pannalla joka näkyy kuvan vasemmassa laidassa. Kun reikään kurkistelin niin läpivienti on toteutettu niin nerokkaasti että lattiassa on ikäänkuin paksu stefa jonka sisään putki menee molemmin puolin toisiaan vasten ja se on sitten siinä. Varmasti ihan kelpo toteutus uutena kun kumi on vielä elastista ja noin poispäin. Mutta jo nyt oli ihan selvästi nähtävissä että ei tuo ratkaisu enää ihan täydellinen ole, voisin melkein kuvitella että jos enemmän lotraa (enemmän kuin yksi lavuaarin tyhjennys) niin vettä menee ehkä johonkin muuallekin. Laitetaampa vielä piirros ratkaisusta. Vaikka tuo nyt vielä jotenkuten pelasikin niin pieni parannushan tuohonkin oli tehtävä mielenrauhan takaamiseksi. Ratkaisuksi keksin tuollaisen pienen nokan putken päähän, nyt tuo nokka menee reilun sentin (pitempää ei voinut tehdä kun alhaallakin on heti mutka vastassa) sinne vastapuolen putken sisään jolloin vesi ohittaa tuon stefasysteemin vielä ylhäältä tulevan putken sisässä. Siihen kohtaan missä noi muoviputket tulevat toisiaan vasten laitoin vielä nokareen butyylimassaa (butyyliä siksi että se ei liimaa hommaa lopullisesti juntturaan kuten tavalliset tiivistysmassat). Poikkeuksellisesti jatkokappale on nyt tehty metallista eikä 3D-tulostettu sen takia että ABS tulostusta ei ollut juuri tuolta istumalta saatavissa. Sama ratkaisu on luultavasti vessan lavuaarissakin mutta siihen en ole vielä perehtynyt koska se on aika hankalassa paikassa ja vessan lavuaaria ei muutenkaan käytetä paljon mihinkään. Alla vielä piirros tuosta nokasta. Auto on ollut meillä kohta 3 vuotta ja koko sen ajan on kismittänyt aika runsaasti se ettei ohjaamon tupakansytytinpistokkeista tule sähköä kuin virtojen päällä ollessa. Nyt tulee, eikä ollut iso homma. Plussapiuhat poikki ja niille syöttö radion piuhasta. Radion piuhassa on 10A sulake joten riittänee, ja on riittänytkin. Yritin tätä hommaa kyllä jo kerran aikaisemmin mutta en saanut tuota panelia irti missä noi sytyttimet on, mutta joku kerta äkkäsin että mukitelineen pohjassa olevan kumimaton alla on vielä yksi ruuvi. Tein sytkäreihin toisenkin pikkujutun, joten nyt on varmasti hyvä hetki aloittaa päivityksen 3D-osuus :-) Monenlaista vehjettä olen noihin sytkäreihin laittanut mutta kaikki ne ovat aina tosi löysiä siihen. Vähän kun piuhan kanssa pelaat niin jo on laturi löysällä ja lataus poikki siihen asti kun huomaat että taas on käynyt näin. Koska tämäkin asia on kismittänyt aikojen saatossa aika monta kertaa, ja kolmen viikon kesälomamatkakin oli käsillä niin hoidin asian viimein kuntoon. Ostin pari jämptiä ja tehokasta USB laturia ja sitten vähän 3D. Homman nimi on siis se että ensin työnnetään noi holkit paikoilleen ja sen jälkeen laturit. Holkeissa olevat helmat on mitotettu sytkärin reijän ja laturin paksuuden mukaan niin että koko paketti on sitten sopivan tiukka eikä nouse sieltä kokoajan. Toiseksi viimeinen versio oli jo aika hyvä, mutta sitten kun tein vielä vähän paremman niin tulikin niin tiukka että nyt nuo ovat tuossa kai ikuisesti. Mutta eipä se haittaa elleivät sitten vie niin paljon virtaa tyhjäkäynnilläkin että viikon seisomisen jälkeen on akku tyhjä :-D Mutta hyvä siitä tuli, ei ole tarvinnut enää tuon(kaan) ongelman kanssa painia. Ja sitten toinen 'tää on ärsyttäny alusta asti' -parannus. Vaatekaapissa on kismittänyt se että tosi monta kertaa on jotain roikkuvaa takkia tai muuta tavaraa tuossa lukkotapin edessä eikä oven lukitseva 'tapin taakse kiertyvä koukku' ole pelannut. Ei ole tuota ongelmaa enää. Ja vielä viimeinen 'tää on ärsyttäny alusta asti' -parannus. Telkkaritelinehän on sellainen käännettävä versio jonka idea joissain käyttökohteissa on varmaan se että telkkari saadaan käännettyä myös makkarista katsottavaksi, mutta tässä autossa kääntötoiminnon tarve on lähinnä siinä ettei yläkaappiin pääse kääntämättä telkkaria ensin vähän sivuun. Systeemin 'säädöissä pysyminen' perustuu ihan vaan kitkaan, jos se on liian löysällä niin se kääntyy aina jarruttaessa miten sattuu, ja jos se on liian tiukalla niin sitä ei saa käännettyä sivuun. Aikani tuota kiristelin mutta aina se vaan löystyy ja kun kyllästyin asiaan niin telkkari olikin käytännössä aina miten sattuu ja vasta majoittuessa se käännettiin paikalleen. No ei tietenkään sovi meikäläiselle ettei kamat pysy paikallaan. Eipä sitten muuta kuin tehtiin tuollainen komia kalikka mikä napsahtaa kivasti siihen telkkaritelineen alempaan varteen ja siihen sitten muutama kuminauha ja jo vain. Ei pyöri telkkari mutta silti sen saa kevyesti käännettyä sivuun aina kun on asiaa kaapille. Ja viimeisempänä mutta ei vähäisempänä, grillille stoppari tavaratilaan. Levyn alla on pari tarralenkkaritarraa joten levy pysyy paikallaan maton päällä, ja kun grillin työntää tuohon edes vähän sinnepäin niin isompi takastoppari ohjaa sen oikeaan kohtaan ja toisen pään jalka sitten toiseen stoppariin. Alkujaan noita oli 4 kappaletta mutta projektien venyessä pari jo hävisi mutta on se toiminut noinkin. Välillä tunnen itseni insinööriksi. Keittiövarustuksesta ei ole paljon ollut kerrottavaa, mutta laitetaampa tällä kertaa pätkä siitäkin. Meillähänä on se Omnia uuni (en nyt jaksa selittää, mutta sellanen pönttö joka laitetaan liedelle ja sitten siinä voi tehdä uuniruokia) ja siihen on myös sellainen silikoninen vuoka joka estää sen ettei ruoka pala kiinni siihen alumiiniseen pottiin joka on vähän hankala auto-olosuhteissa puhdistaa. No meillä ei ole mennyt ihan putkeen sen silikonin kanssa, alla kopypaste kirjoituksesta jonka julkaisin toisaalla:

Ostettiin Omnia joskus reilu pari vuotta sitten, ja samalla siihen tuo kumilörtsykkä tiskaamisen helpottamiseksi. Ensin vaan paisteltiin valmissämpylöitä ja sen sellaista ja se meni suht hyvin parin palaneen erän jälkeen. Kun sitten ensimmäisen kerran tehtiin jotain tuolla kumilla niin lopputulos oli karmea. Ruoka kyllä valmistui mutta mieletön kumin käry siihen tarttui. Pestiin sitä ja varottiin liikaa kuumentamista ja ties mitä, mutta lopputulos oli aina sama. Syön kyllä melkein mitä vaan mutta tuo oli melkein liikaa minullekin. Ja tuo kumilerppakin ostettiin ihan kotimaisesta isosta tavaratalosta 'alkuperäisvarusteena', eli kyseessä ei ollut mikään Kiinasta halvalla vähän sinnepäin. No pari viikkoa sitten käytiin Best Caravanissa ja pantiin merkille että siellä oli myynnissä kumilerppa jossa luki V2.0 tai jotain sinnepäin, ja oli se vähän erilainenkin kuin tuo meidän. Näppituntumalla vähän paksumpaa tavaraa, yläreunassa paksunnos ja meistä se vaikutti myös vähän pienemmältä. Maksoi mitä maksoi mutta ostettiin kuitenkin koska niin paljon kaikenlaisia herkkuja kansa tuntuu näillä tekevän että josko tällä nyt sitten onnistuisi. Kun vertailtiin sitä sitten vanhaan niin erot olivat juuri ni mitä ulkomuististakin meinattiin. Tavallinen tiskauspesu vuoalle, pöperöt pannuun ja valmista tuli eikä maistu kumi. Eli jotenki tuo meidän vanha vaan oli päin prinkkalaa.

Että jos jollakulla on ongelmia Omnian kumin kanssa niin tuota kannattanee tutkia. Siitä asti (2020) kun Fiatiin tuli uusi oike automaattivaihteisto, on ollut vähän autokuumetta päällä. Ei sillä että mulla varaa olisi, mutta onhan noita tullut tutkittua. Mieleistä mallia ei ole onneksi löytynyt joten se on vähän helpottanut asiaa, koska enhän halua hitonmoisia osamaksuja autosta jossa on pari haluaamaani varustetta mitä tässä ei ole (automaatti ja diesellämmitys) mutta muuten ei miellytä niin paljon kuin tämä. Kunnes sitten keksin että on olemassa Hymer Grand Canyon Fiatin alustalla. No siinähän on kohdallaan kaikki, ainakin ne mitä esitteissä näkyy ja kerrotaan. Onneksi sopivasti varustellun hinta alkaa seiskalla niin ei tarvitse. Joskus tuossa kesällä kun sitten tajusin realiteetit niin rupesin sitten vähän siivoilemaan tätä, eihän tätä ole juurikaan täyssiivottu sinä aikana kun meillä on ollut. Viime kesänähän pesin penkitkin lainapesurilla, mutta koska ne olivat taas aika törkeät (tässähän on ihan älyvapaa materiaalivalinta, vesipisarastakin jää jälki) niin nekin teki mieli hoitaa kuntoon. En enää viitsinyt pummilla elää vaan ostin oman pesurin. Penkeistä tuli taas ihan ok, ja alkuinnostuksen ollessa päällä, ajattelin sitten pikaisesti pesaista matotkin vaikka arvelin että perinteinen juuriharjahoito mäntysuovalla olisikin varmasti tehokkaampi. Tiesitkö muuten että GIF ei ole mikään someaikakauden keksintö.. Tuosta pikaisesta mattojen pesusta alkoikin sitten sellainen taistelu joka vetää epätoivoisuudessaan vertoja edellisen asuntoautomme moottorinvaihdolle ja Landcruiserin vapinoiden etsimiselle. Toki sillä erolla että pelko taloudellisesta menetyksestä oli jossain kohtaa aika paljon suurempi kuin noissa mainituissa tapauksissa. Verhoilupesurilla pestessähän ne matot eivät tulleet läheskään yhtä likomäriksi kuin perinteisillä menetelmillä, joten muutaman tunnin auringon jälkeen ne alkoivat olemaan jo päällisin puolin ihan ok joten heitin matot lattialle ja ajoin kotiin. Pistin vielä autoon lämmöt päälle (sähköllä, tietysti) että kuivuvat varmasti. Kun kahden päivän päästä menin autoon niin aivan helvetillinen haju. Sellainen lemu kuin farmariautossa olisi kuskattu märkiä koiria vuosikaudet. Ihan järkkyä. Koska tässä autossa ei ole koskaan ollut minkäänlaisia hajuhaittoja eikä penkit ainakaan nuuhkittuna haisseet miltään, päättelin että matot olivat olleet vielä kosteita ja nyt sitten kärysivät. Ei muuta kuin uudestaan, tällä kertaa juuriharjalla ja mäntysuovalla. Kun suurin märkyys oli valunut pois, vietiin matot kerrostalomme kuivaushuoneeseen. Kun muutaman tunnin päästä menin tarkastamaan tulosta koin shokin, järkytyksen, hyytävyyden ja sen someraivonkin. Koko kuivaushuone haisi sille märkien koirien kuljetusautolle. Ei jumaleissön. Koska en ollut tuossa pesuoperaatiossa osallisena enkä edes paikalla, päätin hoitaa homman itse koska 'minä osaan kuitenkin paremmin'. Paljon vettä, paljon mäntysuopaa, paljon painepesuria ja sitten taas paljon vettä. Nyt en enää kehdannut viedä niitä kuivaushuoneeseen jos ne vieläkin haisevat joten vein ne työmaalle kuivumaan. Parin päivän päästä olin varma että kuivat on joten takaisin autoon. Sitten vielä paljon Autoglymin Odour remover suihketta joka paikkaan monta kertaa. Seuraavana päivänä tilanne oli vielä hyväksyttävä joskin vähän tunkkainen. Lisää Autoglymiä ja työmaan pihassa aina ikkunat ja kattoluukut levälleen. Ja p*n marjat, taas se dunkkis alkoi nostamaan päätään. Nuuhkin autoa joka paikasta ettei nyt vaan olisi käynyt sattumalta samaan aikaan jotain muutakin, ja lisää Autoglymiä. Mattoja nuuhkiessa oli kuitenkin todettava että matto se on mikä haisee. Tässä vaiheessa oli jo pieni paniikki päällä, olisiko se haju nyt kuitenin jostain muualta ja vain tarttunut sitten mattoon. No sitten matot (2kpl, tavaratilan mattoon en ollut koskenut) pesulaan ja perusteellinen sisäsiivous. Pesulan jälkeen taas nuuskuttelin mattoja ja nyt tuntui lupaavalta, ne eivät haisseet milleen eikä autossakaan haissut ja pesulakeikassa oli kuitenkin mennyt useampi päivä joten auto itsessään oli nyt melko varmasti sitten kunnossa. Seuraavana päivänä lähdin taas viikonloppupuskaan ja niimpä niin, taas haisee. Kuljin autoa edestakaisin (kaikki 2 metriä) kumarassa ja aina yhdessä ja samassa kohtaa käry voimistui. Samassa kohdassa mistä matto mun mielestä aina haisi. Ei siinä vaan näkynyt kertakaikkiaan yhtään mitään, ja aina pesujen jälkeen se oli hajuton. Matot ulos ja nuuhkin autoa mutta mitään ei tuntunut joten olin edelleen ihan varma että vika on matossa. Uuden Hymerin mattosarja maksaa reilun 400 euroa, saman verran se varmaan tähänkin maksaa - jos alkuperäissarjaa enää edes saa - joten en oikein vieläkään kehdannut luovuttaa. Puhumattakaan siitä että ostaisin vain jotain metritavaraa ja leikkelisin itse. Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa että tässä vaiheessa epätoivo oli jo aikamoinen. Eikä muuta kuin tallille. Ensin pesin ne jättisatsilla raskaankaluston pesuainetta, ja voin kertoa että oli hauskaa. Kun hankaa 2½ litraa laimentamatonta (suositeltu laimennussuhde 1-10%) juuriharjalla mattoon niin sen huuhteleminen ei olekaan enää ihan pikkujuttu. Kun painepesurilla huitaisi niin vaahtoa tuli ja tuli ja tuli. Sitä vaan aina tuli lisää. Yhtään liioittelematta painepesuroin sitä ainakin 15 minuuttia kunnes vaahtoa ei enää tullut kovin paljoa. Kun toi oli musta valmis, pesin uudestaan. En muista kyllä millä, mutta jotain tiukkaa tavaraa sekin oli. Ja sen jälkeen pesin vielä kloritella jonka jälkeen vein ne taas työmaalle kuivumaan. Tällä välin olin saanut lainaan otsonaattorin, ja onneksi ihan sellaisen ison mikä lupasi puhdistaa jopa 100m2 tilan. Luonnollisesti nupit kaakkoon ja tunnin hoito autoon (joka ei siis ainakaan tuntunut haisevan ilman mattoja). Ihan autokokoluokan ionisaattoreitakin käyttäneet tietävät että tuon jälkeen on melko omituinen hatsi autossa, mutta tälläsellä isommalla tohotellessa kerkesi tulla melkeimpä pahoinvoivaksi ihan vaan siinä lyhyessä hetkessä kun kävi auton sisällä sammuttamassa tuon. Matot olivat taas kuivumassa muutaman päivän, ja jälleen auto oli ihan OK ilman niitä mattoja. Kuivuttuaan taas nuuhkin niitä eikä niissä nyt tuntunut olevan mitään, kuten ei yleensä aikaisemminkaan heti pesun jälkeen. Matot autoon ja taas tunniksi täysi hönkä ionisaattorilla. Koska koin että nyt on kirjaimellisesti ihan kaikki oikeat temput tehty tämän asian tiimoilta, pistin vielä pirkkaniksinä kolme pientä etikalla täytettyä rasiaa autoon. Seuraavana päivänä vaihdoin etikat ja vielä yksi yö. Kaikkine pesuineen, kuivatteluineen ja lopputulosten odotteluineen tässä taistelussa oli nyt mennyt VIISI_VIIKKOA ja elettiin niitä päiviä että kolmen viikon syysreissu oli jo yhden yön takana. Mietin siinä pitkään että lähteekö matot mukaan (ja mitä sitten tehdään jos ne alkaa reissussa käryämään) vai jääkö ne kotiin ja laitan jotkut tilapäispatenttimatot. No ne lähtivät mukaan eikä ongelmaa kehittynyt matkan aikana. Ihan pari kertaa taisin tunnistaa sen hajun nokassa, mutta koko taistelu pääsi jo unohtumaan matkan aikana. Sitä vaan jännäsin että mitä sitten käy kun tullaan kotiin, nythän autossa elettiin ja ajettiin ja ilma vaihtui mutta kotona auto taas seisoo tien laidassa. Parin päivää kotiutumisen jälkeen aloin taas nuuhkimaan ilmaa ja arvelin että alkaakohan taas tapahtumaan, joten ei muuta kuin etikkahoito käyntiin pariksi päiväksi koska mitään muuta en enää aijo tälle asialle tehdä - paitsi korkeintaan ostaa uudet matot. No tuosta on nyt viikko aikaa ja alkaa vihdoin tuntua siltä että pikanen mattojen pesu on saatu menestyksekkäästi maaliin. Ei ollut oikein kiva episodi. Siinä vaiheessa kun en ollut vielä varma siitä että haiseeko 30ke auto vai vain 400 euron mattosarja niin oli aika kova stressi. En varmaan pese noita enää ikinä. Koska talvi tunnetusti on taas nurkan takana, on siihenkin ruvettu taas varautumaan. Sähköähän silloin menee enemmän, ja kolmena edellisenä talvena mulla on ollut tuossa sohvan edessä lattialla ~50 ampeerinen akku antamassa lisää potkua. Mikään kaunis ratkaisuhan se ei ole ollut, ja vaikka se nyt onkin ollut hihnalla jotenkuten kiinnikin niin eihän se välttämättä kaikista turvallisin ratkaisu ole ollut. Tavaratilan toisella sivulla on pieni säilytystila joka on kuitenkin niin huonossa paikassa ettei sitä ole tullut käytettyä koskaan oikeastaan mihinkään (koska sinne ei pääse jos tavaratilassa on mitään) ja sitä olen jo pitkään funtsinut tutkivani lisäakun paikaksi. Ihan hyvä tilahan sieltä paljastuikin, mahtuu vaikka kaksi kappaletta niitä noin 100 ampeerisia akkuja joita näissä yleensä käytetään. Laatikoston joutuu kannesta tietysti ottamaan pois mutta kuten sanottu, ei tuota säilytystilaa ole ikinä mihinkään käytettykään. Säilytystilasta puheenollen, kun ensimmäisen kerran tutkin tätä asiaa niin kävi aika hassunhauska juttu. Auto oli ollut meillä siinä vaiheessa yli 2½ vuotta ja kuten on selväksi varmaan käynyt, aika paljon olen tämän parissa puuhaillut. Silti vasta nyt tajusin että sängyn allahan on aika paljonkin säilytystilaa jota en ole tajunnutkaan. Eihän tuo sijaintinsa puolesta nyt ihan jokapäiväisille tavaroille sovellu, mutta käytettiin sitä tuolla syysreissullakin aika aktiivisesti vaikka sängyn purkaminen ja kasaaminen tolta kohtaa tekeekin pari minuuttia lisäduunia. Kaksikin akkua sinne tarvittaessa mahtuisi, mutta mennään nyt toistaiseksi yhdellä kun onhan sitä pärjätty talvella ~150 ampeerilla niin eiköhän 200 riitä ainakin yhtä hyvin. Vaikka saattaa se kolmaskin akku saattaa tulla vielä tarpeeseen.. Heti akun jälkeen on sulake, samaten piuhan toisessa päässä siltä varalta että käy joskus joku katastrofi johdotuksissa. Joka lienee kuitenkin epätodennäköistä sillä johtotus menee vain 'puita pitkin' joten eriste tuskin tulee nirhautumaan. Koska asunto-osan alkuperäinen akku ja muut sähkökamat ovat tavaratilan toisella puolella, funtsin aika pitkään että miten hoidan piuhojen vedon toiselle puolelle. Fiinein vaihtoehto olisi tietysti ollut porata reijät auton pohjaan ja vetää piuhat pohjan kautta, mutta en erityisesti pidä ylimääräisistä reijistä pohjassa ja poratessa on myös mahdollista osua johonkin mihin ei pitäisi niin tämä vaihtoehto ei kelvannut. Funtsin myös johdon vetämistä oviaukon alareunaa pitkin mutta kauhea homma ja silti jää piuhoja näkyviin. Lattiaankin olisi voinut tehdä listan jonka sisällä johdot menevät mutta en pidä lattiassa olevista listoista joiden sisällä menee johtoja. Lopulta sitten kekkasinkin mieleisen kompromissin joka on helppo tehdä, toimiva, huomaamaton ja jälkiä jättämättä poistettavissa. Joskaan ei nyt ihan niin fiini kuin olisin halunnut mutta enemmän plussia kuin miinuksia kuitenkin. Laitoin piuhan siis menemään sänkyä pitkin. Koska sänky on nostettavissa pystyyn isompien tavaroiden kuskaamista varten, tuli toiselle puolelle liittimet jotka saa vaivattomasti irti tarvittaessa. Tuon kuvassa auki olevan kannen ja sen vieressä olevan seinän välissäkin on niin iso rako että johto menee siitä ihan ongelmitta. Liitin teettä tietysti pienen lisäpuhteen mutta 'rahtiasentoon' modattaessa patjat joutuu jokatapauksessa purkamaan niin eihän tuohon liittimeen käsiksi pääsemiseen tarvitse kuin avata enää tuo kansi. Liittimet ovat noita aurinkopanelihommissa käytettyjä MC4 liittimiä joihin saa 6mm2 piuhan eli virrankestoakin niissä on. Äkkiseltään voisi hifistelijä tuumata että 6mm2 on liian ohut johto tuohon väliin, mutta laskennallisesti kuitenkin jopa ylimitoitettu. Suurin virrankuluttaja tässä autossa on toi invertteri, jos siitä kiskoo kaiken irti niin se vie noin 25A joka vaatii 5 metrin piuhalta paksuudeksi noin 9mm2. Ja koska akkuja on kaksi niin vain puolet virrasta tulee lisäakulta joten homma on hoidossa. Ja eihän me kyllä edes oteta invertteriltä meidän kamoilla kuin puolet maksimista eli uskoisin homman ROKKAAVAN. Ja onhan se kyllä rokannutkin. Akkuhan on hihnalla kiinni tuossa alustassa, ja alussa funtsin että mitenhän hoidan tuon pystysuuntaisen kiinnityksen jos sattuu vaikka auto kaatuamaan. No en oikein keksinyt mitään järkevaa joka pidättelisi jopa kahta isoa akkua paikallaan, mutta sitten tulin siihen tulokseen että jos tää nyt sattuu kaatuamaan niin siinä vaiheessa on sitten jo vähän suurempiakin harmeja käsillä joten jätin tuon sikseen. Ja kun tarkemmin ajattelee, eipä ne auton oman asunto-osan akun kiinnikkeetkään kyllä siinä vaiheessa pitele. Mutta jo kotiin ajellessani huomasin että ei tarvitse olla kummoistakaan tälliä tiessä kun satsi kuulostaa jo hyppäävän ilmaan joten jotain tarttis tehdä. No valmiita kulmakiinnikeitäkin on olemassa, mutta niiden kanssa on sitten taas se ongelma että pitää löytää sopivan pituiset ruuvit ettei ne mene läpi ohuiden vanereiden. Niimpä sitten hoidin homman niin päin että ensin tutkin tallilla ruuvivalikoimaa ja sitten tein sen paksuiset kiinnikkeet mitkä sopivat niiden ruuvien ja noiden ohuiden vanerien kanssa :-) Aikamoista kyytiä oli välillä tuolla lapin teillä mutta mitään akunhyppelyääniä ei kuulunut joten ilmeisesti onnistunut ratkaisu. Muutenkin lopputulos miellyttää, vaikka toi akkujen välinen piuha nyt onkin vähän mitä on niin koko systeemi on purettavissa niin että jäljelle ei jää mitään muuta kuin yksi pieni reikä sellaisessa paikassa minne ei varmaan kukaan koskaan katso. ** Päivitys Tammikuu 2021 ** : Hyvin on vehkeet kestäneet kyydissä. Ratkaisu osoittautui kyllä niin toimivaksi että olisihan tuon voinut toteuttaa jo aijemminkin.. Reissuun lähdettiin sitten LA 5.9, ja ekaa kertaa (no okei, viimevuonnakin mutta sehän meni ihan vähän pieleen) lähdettiin vähän sillä meiningillä että mennään minne nokka sojottaa ja aikaa on. Ensin haettiin Verkkokaupasta valokuvatulostimeen paperia (me pidetään reissupäiväkirjaa perinteisin menetelmin ja saadaan siihen kuvat samantien) jonka jälkeen oltiin yötä Helsingissä jollain metsäisellä siirtolapuutarhamökkialueen parkkiksella. Maanantaina meillä oli tärskyt Hyvinkään Best-Caravanissa koska hellan taaempi levy oli taas ruvennut sikailemaan niin olin varannut tuon jo etukäteen. Sama vaiva oli viime vuonnakin, vartin putsaamisella tuli silloin kuntoon ja pelasi melkein vuoden. Nyt sitä ropattiin melkein tunti ja suht ok se oli, ei ehkä kuitenkaan ihan täysitehoinen. Hyvinkäällä kävin rautatiemuseossa, siellä sitä oli rautaa tonnitolkulla. Sitten Hämeenlinnaan tsekkaamaan Aulanko kun se on ollut monesti suunnitelmissa, sieltä sitten lähemmäs HML keskustaa koska halusin mennä pyöräilemään sen niiden uuden (?) ulkoirulreitin joka kiertelee siellä sun täällä ja se olikin ihan kiva. Päätettiin sitten jäädäkin sinne keskustan liepeillä olevaan matkaparkkiin jossa oli pari muutakin vaikka oli jo syksy ja arki. Illalla hajosi vessa, ei tullut enää vettä kun huuhteli. Vedet menivät suoraan sinne vessan alle. No ei se suuri ongelma ollut, vessa on kuitenkin ihan käytettävissä kun kaataa vaikka mukilla vettä. Ryhmämme toinen osapuoli halusi kuitenkin vessan kuntoon joten aamulla soittokierros Turun (joka oli suunnitelmissa) Bestikseen (niillä ei oo ikinä aikaa kun kuukausi+ päästä), sitten Hyvinkäälle (ei aikaa tänään joten skipattiin) ja sitten Tampereelle. Tampereelle saatiin aika mieleiselle päivälle. Hyvinkäältä Muurlaan lasitavara(?)kauppaan ja sitten Teijon kansallispuistoon yöksi. Seuraavana päivänä Turkuun keskustan liepeille. Koska tarkoitus oli olla yötä niin ei kehdattu nyt mennä ihan samaan paikkaan kun jouluna koska siellä oli 'vähän enemmän ihmisiä' tällä kertaa ja vain 12h pysäköintikin. Aikarajaton peakkis kuitenkin löytyi Turunlinnan vierestä. Ei mikään äänetön maisemapaikka mutta meille käy melkein mikä vaan. Illalla ajelin varmaan pari tuntia sähköskodella pitkin Turuja ja toreja, se on kyllä fantsua. Turusta mutkien kautta Raumalle leirintäalueelle, Poroholmaan. Tuuli ihan samperisti ja haluttiin vielä kaikista tuulisin paikka kun arveltiin että saadaan olla rauhassa - ja se melkein onnistuikin. Pyykin pesua ja saunaa. Tää on kyllä ihan kiva paikka, varmasti paljon porukkaa sesonkiaikaan. Sitten Tampereelle vessaremonttiin, ei mennyt kauaa eikä maksanut paljoa. Taisi olla joku letkunkiinnike magneettiventtiilin yhteydessä mikä oli hajonnut, kuuluu kuulemma asiaan. Sitten käytiin tsekkaamassa Mänttä-Vilppulan lentokenttä mihin on kuulemma tulossa paljon Italialaista rahaa, ei kyllä näyttänyt siltä. Haapamäelle höyryveturipuistoon, tosin käytiin vaan tontilla kääntymässä ja tarkoitus mennä joskus paremmalla ajalla kun siellä on leirintäaluekin samassa. Illaksi TUURIIN! Jipppii! Oltiin yötä parkkiksella mutta siellä oli aijemmista kerroista poiketen niin helvetillinen meno ainakin 01 asti että seuraava yö oltiinkin siellä leirintäalueen puolella. Eli 2 yötä siellä. Tuuristä lähtiessä käytiin tsekkaamassa en muista mikä louhos noin 20km pohjoiseen, aika kiva ja ilmeisesti ihan käypänen puskakin. Sieltä Seinäjoelle lisää krääsäostoksia. Kokkolan liepeillä oltiin yötä jollain lintutornilla ja illan mittaan kävin vähän pyörällä tutustumassa kaupunkiin. Kalajoella käytiin tsekkaamassa hiekkasärkät. On siellä ennenkin käyty mutta nyt ajeltiin sen verran että tällä kertaa hifffattiin siellä olevan aikamoiset turistipaikatkin ja mahdottomasti majoitustiloja. Sieltä Oulun suuntaan, ABC ruokailu :-o Yötä oltiin Koitelin kanavalla ja oli siellä muutama muukin. Aamulla käytiin Oulussa pyöräkorjaamossa kun vaihteet olivat menneet aika pieleen mutta ei heillä ollut aikaa. Yö oli suunniteltu Aavasaksalle joten sinnepäin sitten. Viimeiset sadat metrit olivatkin jo melkoista nousua, sai jurnuttaa ihan kakkosella pitkän pätkää. Alaparkkis ei oikein miellyttänyt kun se oli vähän huono ja siellä oli muitakin joten jurnutettiin ylemmälle parkkikselle. Täynnä sekin oli, mutta aina löytyy paikka PARKKIRUUTUUN MAHTUVALLE!!!1!11 retkeilyautolle. Ja illan tullen parkkis tyhjenikin joten oltiin ihan omillaan. Seuraavana päivänä kohti Äkäslompoloa ja eka kaasupullo-ostos matkan aikana (ei ollut kyllä vielä tyhjä mutta haluttiin pohjoiseen täysillä kaasuilla), oli vähän toinen hintataso kuin Motonetin 19.90 :-) Aijottiin olla ajoissa perillä koska tarkoitus oli mennä leirintäalueelle ja arvio oli että varmasti on muitakin tulijoita. Oltiin perillä kai n klo 15 ja saatiin vielä hyvä paikkakin. Kyseinen Ylläksen Ykköscaravan on ihan siinä Äkäslompolon keskustassa joten Jounin Kaupallakin toki käytiin ja päästiin sitten oikein lehteenkin. Oireita ei tullu ja yli 2 vk on jo takana tosta, mutta just mainittuna ajankohtanahan me siellä oltiin. Kuten varmaan on käyny selväksi aikojen saatossa, mehän ei olla leirintäalueilla oikeestaan ikinä viikonloppumatkoilla vaan lähes poikkeuksetta puskissa. Ei meillä mitään leirintäalueita vastaan oo, ja pitemmillä reissulla niitä tarvitaankin etenkin pohjoisessa kun ei oikein muita huoltomahdollisuuspaikkoja ole. Mut se miksi me lymyillään puskissa kuvastuu aika hyvin tästä kuvasta. Kyllä me voidaan reissussa yksi yö tuolla viettää tarpeen vaatiessa, nutta ei puhettakaan että me mentäisi tuollaiseen paikkaan aikaa viettämään. Tosin tohon kyseiseen lafkaan me ei taidetakaan enää mennä. Alla Googleen kirjoittamani arvostelu keikasta joka meni loppumetreille asti kuitenkin ihan hyvin.

Vastaanoton henkilö hivenen tympeä. Alue sorapintoineen, epämääräisine merkkikeippeineen ja työmaatyylisine sähköpisteineen melko ankea. Palveluiden (auton huoltotoimet, pesu- ym tilat) ihan ok, hintataso sijainti ja ajankohta huomioden myös ihan ok. Homma olisi ollut muuten ihan kolmen tähden suoritus mutta lähtöhetken asiakaspalvelu meni kyllä aivan metsään. Olemme kyllä hyvin tietoisia että leirintäalueiden pitäjät eivät juuri puskaparkkilaisista piittaa, mutta koska olimme kuitenkin käyttäneet tuolla juuri 52 euron edestä palveluita (2 hlö, 1 yö lisäpalveluilla) niin rohkenimme kysyä että myyvätkö tarvittaessa pelkkiä auton huoltopalveluita koska reissusuunnitelmamme perusteella tarvisisimme niitä parin päivän päästä. Olimme varautuneet joko vastaukseen 'ei, vain majoittujille' tai 'kyllä, hinta X euroa' mutta saimmekin niskaan saavillisen sontaa. Moraalisaarna puskaparkkeeraamisesta, kuinka me sotkemme paikat ja kaikki pitäisi saada ilmaiseksi (itsehän olisimme venyneet maksamaan pelkistä huoltotoimista jopa 20e tässä tilanteessa) ja siitä kuinka heidän asuvat asiakkaat sitten kärsivät puskaparkkilaisten palveluiden käytöstä. Jopa puskaparkkilaisten p haisee pahemmalle kuin leirintäasukkaiden (sitten ei ilmeisesti haise jos ovat yötä). Harmitti kovin että oli rouva tiskillä enkä minä itse, olisin kyllä sanonut suorat sanat. Tuon kaiken saarnaamisen jälkeen mahdollisuus pelkkiin huoltotoimiin muutaman päivän sisällä olisi kuitenkin ilmeisesti järjestynyt, mutta eipä me taideta tuolta firmasta haluta enää mitään.

Kun tuolla asti nyt oltiin, päätettiin käväistä vielä Kilpisjärvellä kun ei ole siellä ikinä tullut käytyä. Arvio oli että ajetaan 250 kilsaa johonkin missä ei oo mitään, puskaparkit turvoksissa ja seuraavana päivänä 250 kilsaa takaisin. No just noin se menikin, tosin ei jääty 'viralliseen' puskaparkkiin vaan otettiin oma tila. Illalla samalla parkkikselle 10 metrin päähän tuli pakettiautoDucato jossa joku jantteri majaili ja sillä oli aika koominen lämmitysjärjestelmä. Hämärän jälkeen kateltiin että hitonmoinen savu nousee sen autosta ja kun oikein tirkisteltiin niin nähtiin että kuskin ikkunan tilalla oli levy jossa oli savupiippu ja sieltä piipusta sitten tuprusi puulämmityssavua. Melkoinen. Muita ei tullut ja yö meni hyvin. Aamulla takasinpäin. Sitten käytiin Levillä. Jos Aavasakselle jurnuttaminen tuntui melkoiselta niin tämä oli kyllä vielä vähän toista maata. Monesti ajattelin että kusessa oltaisi jos oltaisi sillä meidän vanhalla autolla joka nosti lämmöt punaiselle jo Kolille kiipeämisen viimeisten jyrkkien satojen metrien matkalla. Tuolta otettiin suunta kohti Inaria koska olin suunnitellut pientä ylläriä tyttikselle. Jäätiin kuitenkin yöksi johonkin rantaan Sirkasta parikyt kilsaa Koilliseen. Olin siinä muiden hommien lomassa järjestänyt saunan Angelista joten mentiin sinne, mutta siellä olikin niin komia torppa pesukoineen ja vehkeineen että soitin tilusten omistajalle (Meidän asiakas joka asuu Inarissa ja korjauttaa autonsa meillä Kotkassa :-)) että otetaankin koko talo. Siellä sitten saunottiin ja oltiin yötä. Tähän väliin kehtaankin mainostaa että noilla seuduin (Inari-Angeli) kohtuuhintaista ja kotoisaa majoitusta ja muita matkailupalveluja www.vaskonhiljainen.fi. Tähän mennessä hellan taaempi levy oli taas ruvennut prakaamaan ja olin etsinyt sille remonttipaikkaa, ainoa missä oli aikaa sopivana ajankohtana oli Hyvinkään Bestis (eli se mistä reissumme oikeastaan alkoi). Se oli varattu loman viimeiselle arkipäivälle ja nyt alko olemaan jo vähän kiirus sitten alas päin. Haluttiin olla pari yötä Posiolla Himmerkissä kun se on meistä kiva paikka joten etelään päin. Karigasniemen kautta kuitenki kierrettiin vaikka suora reitti Inariin olisi ollutkin lyhyempi. Yötä oltiin Sodankylän yläpuolella puskassa, ja sitten kaahattiin ostoksien kautta Himmerkiin. Saunaa ja porokepappia ja pyörälenkki kauppaan 7 kilsan päähän. Tuolta lähtiessämme olikin sitten työpäivä edessä, Posiolta Keravalle (asioita siellä) ja sitten vielä takaisin Hyvinkäälle. Reilu 900 kilsaa tuli, vähempikin olisi riittänyt. Hella tuli nyt kuntoon (on pelannut sen jälkeen) ja autokauppiaskin arvioi autoa näkemättä et noin 30ke täst sais vaihdossa uuteen. Taidetaan ajella vielä tällä. Tuolta sitten kotiin vaikka ensin meinattiinkin että ollaan vielä jossain, mutta alkoi olemaan jo vähän takki tyhjä eikä ollut oikein mitään kohteitakaan jäljellä noilla seuduin. Kotona olikin sitten niin kivaa pitkästä aikaa että yhden yön jälkeen mentiin vielä puskaan kaverin pihalle. 4700 kilsaa tosta tuli, hyvin meni. Ja ei me ihan niin tiukkaan tahtiin ajettu kun tosta tarinasta voisi päätellä, en vaan jaksanu kirjottaa ihan kaikkea niin tarkkaan. Eka 1½ viikkoa taisi mennä että päästiin Raumalle asti, lapissa sitten vähän tiheempi tahti. Luultavasti toi lappi on nyt toistaseks nähty, taidetaan jatkossa pysytellä vähän alempana niin on muutakin näkemistä ja tekemistä kuin ajaminen ja maisemien ihailu. Ja joo, tiedetään että lapissa voi kaikkea mutta ei me silti. Nyt kun talvi on taas tuloillaan ja tollakin reissulla sai noiden kaasupullojen kanssa temmeltää niin on tässä viimeaikoina tullut funtsittua tuota diesellämmitystä asunto-osaan. Nythän tää - niinkun melkein kaikki muutkin kopit - lämpenee nestekaasutoimisella Trumatic Combilla, ja sen tilalle saisi 'heittämällä sopivan' diesellämmittimen. Pitäisi vaan vielä tutkia tuo pakoputken asennus, muita epäselvyyksiä siinä ei nyt enää olisi. Pakoputkea varten kun saattaa joutua purkamaan koko seinän verhoilun ja se on jo aikamoinen savotta jopa verrattuna siihen ettei tarvitsisi kaasujen kanssa pähkäillä. Ja toki se nyt maksaakin reilun 3 tonnia et on sekin jonkunlainen hidaste, mutta saatan kuitenkin joku päivä venyä jos tuo pakoputkihommeli vaikuttaa järkevältä hommalta. Ja juu ei, en laita nykyisen kaveriksi 'kiinalaist vepastoo maksaa reilun satasen'. Ensisijaisesti sen takia että lämppärin pitää olla kytkettynä noihin alkuperäisiin lämpökanaviin että se pitää myös harmaavesisäiliön sulana (siihen asti kun pitää) mutta ei mua myöskään hotsita laittaa enempää laitteita jos vanhan korvaaminenkin on mahdollista. Hyvinhän tuo kaasuvehjekin on toiminut ei siinä mitään, ja vie kai vähemmän sähköäkin (tota dieselajatusta varten toi akkuprojekti pääasiassa tuli tehtyä) mutta silti. Kaikki talvikaravaanarit kyllä tietävät tuon kaasusavotan :-) Noin vuosi sittenhän Kinkki Kiinalaisetkin ovat alkaneet tekemään tuosta kopiota, mutta sen verran monta muuttujaa tuossa hommelissa että tähän autoon en taida sellaista laittaa. Jos olisin omavalmistetta tekemässä niin siihen voisin tuon kinkin laittaa, ero normaaliin 'kiinan vepastoon'han on se että nämä tekevät myös lämmintä vettä ja se on kuitenkin aika kiva juttu. Kinkkilaite ei maksa kuin tonnin mutta mitä olen asiaa tutkinut niin rahdit (lähettävät vain kallilla ja nopealla) ja verohommelit päälle niin hinta alkaa kakkosella jolloin säästö aitoon verrattuna on enää 1/3. Mut katsellaan tuota nyt, seuraavassa päivityksessä se joko on tai ei ole :-)