Melko suotavana pidin myös sitä että ostopaikka olisi liike, todennäköisesti niillä ei ole vaihtoprätkinä sellasia mistä löytyy sitten sahattua rekisterikilven telinettä ja muuta teiniraiskaustuningia minkä huomaa ehkä vasta kotona. Puhumattakaan siitä että en ehkä olisi kauhean kiinnostunut asioimaan jonkun räkivän teinipoikalauman tai sellaisen puhekyvyttömän pissiksenkään kanssa. Niinkuin nämä kaikki toivomukset olisivat 'helppo nakki' muutenkaan, niin mukaan kun otettiin vielä talouspoliittinen tilanne, ei nettimotosta enää paljoa ilmoituksia löytynyt.
Intternettiä pläräämällä opin että sotanorsuluokan kuljettajan saa kulkemaan paljon helpommin kakstahtisella, joten nelarista tingittiin. Ja onhan tämä mun helppoidenhaukuisuuskin sitä luokkaa että ehkä noi nelarit huolto- ja säätötoimineen ei sitten kuitenkaan oo mun juttu. Prätkä on kuitenkin hommattu vaan leluksi mitä ei huvittaisi ruuvata kuin harrastuksena silloin kun sattuu huvittamaan, ja muulloin vaan vedellään tuppi nurin.
Jokunen viikko takaperin panin sitten merkille että työpaikan naapurissa olisi myynnissä Peugeot JetForce C-Tech (C-Tech=kaasari), joka näytti ainakin kuvien perusteella vähän reilumman kokoiselta vehkeeltäkin. Hinta oli jonkun verran yli putjetin mutta aavistus mahdollisesta tinkivarasta olisi saanut sen ehkä juuri ja juuri siedettäväksi.
Perehdyttyäni aiheeseen intternetin IHMEELLISESSÄ MAAILMASSA!!!!11!!11, ponkaisin sitten paikalle mutta ei se siitä eteenpäin sitten ihan helppoa ollutkaan. Vain yksi myyjä talossa tiesi prätkästä (edes että missä sen on kun ei sitä näkynyt) mutta hän ei juuri nyt ollut paikalla. Odottelin hetken, sitten piti lähteä takaisin työhön. Jätin puhelinnumeron, ja pyysin soittamaan kun ilmestyy paikalle. Kun pääsin autolle niin kyseinen myyntimies porhalsikin perässä, mutta en mä kerennyt enää jäämään. Kerroin vain millä asialla olin ja sanoin palaavani siihen huomenna. Laitoin vielä sähköpostin perään että tulisin huomenna n. klo xx-yy käymään ja kävisin kernaasti koeajolla. Vastauskin tuli että homma ok, joten ei muuta kuin huomenna potta mukaan työmatkalle.
Menin palttiarallaa ilmoittamaani aikaan paikalle, ja kyseistä myyjää ei ollut missään. Tällä kertaa joku muukin tiesi jo kertoa sen verran että se on tuolla takahuoneessa, ja ihmetteli mun koeajohommia kun eihän se lähde käyntiin!! Hetki siinä sitten taivasteltiin tätä myyntimiestä joka myös oli tietoinen tosta 'pikku ongelmasta' mutta kuitenkin oltiin vähän niinqin sovittu koeajokin. Eihän siinä sitten auttanut kuin poistua paikalta tyhjin käsin. Tällä kertaa pääsin kuitenkin jo vähän vilkaisemaankin vehjestä, ja siinä yhteydessä sitten totesin että on jonkun verran rempallaan sieltä sun täältä ja senkin johdosta kiinnostus jo vähän hiipui. Tosi samaisesta vähän väsähtäneestä ulkonäöstä päättelin että tinkivaraa on pakko olla, saman ikäinen, samoilla kilometreillä irtoaa Nettimoton ilmoituksien perusteella yleensä jonkun verran alle tonnilla. Toki eihän niidenkään kunnosta sen enempää voi näkemättä päätellä kuin tästäkään.
Tuon yleisen väsyneisyyden ja noiden sekoiluiden johdosta en sitten enää ajatellut koko asiaa, saati sitten kysellyt perään, mutta muutaman arkipv jälkeen tuli sitten sähköposti että kunnossa on. Ilmoitin tulevani seuraavana päivänä, menin ja löysin sekä myyjän että toimivan skoden ja pääsin koeajolle.
Kuten monesti todettu, en tiedä näistä mitään eikä kokemustakaan ole kuin tuosta ikivanhasta Ovettosta joka lähtee kuin lehmä makuulta ja on muutenkin vähän nuuka kulkemaan. Kun tältä pohjalta lähdin ja väänsin tupin nurin, olin jäädä kyydistä. Tuohan lähti kuin hauki rannasta. Vakioksi myyjä tuota sanoi, ja huiput olivatkin todennäköisesti siinä 44-48 todellista, mutta kiihtyvyys oli ihan törkeä. Tuolla MBK:lla kun 'kiihdytän' niin heittäisin näppituntumalta että siinä vaiheessa kun taulussa on 25 niin Peuseutti oli jo täydessä tohinassa. Muutaman hetken siinä sitten funtsin että joo-o, vaikka näissä Pösöissä lukemani perusteella puhtia onkin niin saattaahan tuo vanha olla vähän väsynyt. Kun tuosta tokenin niin paninkin sittne merkille että vakiopuheista huolimatta tuon kiihtyvyyden lisäksi meteli oli saatanallinen ja kone myös tuntui kiertävän kuin viimeistä päivää. Pakoputkihan tuossa kyseissä yksilössä oli hyvinkin perinteisen pappapöntön näköinen mutta erilainen se kuitenkin oli kuin muiden ilmoitusten pakoputket joten mahdollisesti jonkun sortin viriviritööttööt kuitenkin. Metelistä ja koneen mylvimisestä johtuen olin jo tullut siihen tulokseen että ei oo mun juttu. Ja jos kaikki uudemmat ovat tuollaisia niin sitten mä ajan tuolla vanhalla tai en millään, ei tollasta räyhäämistä ja koneen ulvomista jaksa kuunnella - saati että silä kehtaisi julkisesti ajaa. Heitin kuitenki aikomani lenkin ja totesin että ihan mukavaha pelihän se oli ajella, tosin nuo aika pitkälle taakse vedetyt etukatteet eivät oikein pelanneet kenkieni kanssa mutta siihen varmaan tottuisi. Sitä myös hieman ihmettelin että vaikka toi on selvästi isompaa kokoluokkaa kuin Ovettoni, oli mulla joka mutkassa polvet stongassa kiinni. Tajusin kuitenkin syyn tähän kun koeajelin tuota uutta hankintaani, mutta siitä tuonnempana.
Vein sitten prätkän takaisin ja ihmettelin ääneen tuota menoa ja meininkiä ja juteltiin vielä rivi niitä ja toinen näitä. Neuvoteltiin lyhyesti hinnastakin joka olisi kuulemma tasan tonni. Koeajon jälkeen olin entistä varmempi hintamielipiteestäni, ei ainakaan yhtään enempää kuin nuo nettimoton yksityisten 700-900e hintapyynnit. Itsehän en kyllä olisi ottanut tätä edes viidellä sadalla, hakusessa oli kuitenkin kesälelu eikä yet another remonttikohde.
Samaan aikaan samassa kylässä oli myynnissä myös tämä nyt hankittu Piaggio NRG, mutta olin sen verran uupunut tuosta kaikesta että en sen enempää asiaan perehtynyt vaikka intternettitutkimusten perusteella tuolla olisi saattanut ollakin ihan käypänen peli. Meni muutama viikko, sitten sain kuningasjatuksen. Jospa ostaisinkin samanlaisen kuin tämä vanha, se on kuitenkin ajettavuudeltaan osoittautunut ylläripyllärihyväksi ja ehkäpä uudempi ja räpläämätön kulkisikin paremmin ja ainakin olisi luotettavampi. MBK:nahan noita ei kauheasti olekaan, mutta samaa aparaattia Yamaha Neos -tarroilla löytyy ihan runsaastikin. Ei vaan ollut ihan helppo tie tämäkään. Tonni - joka mulla oli putjetin ylärajana - on mun mielestä liikaa mopedista jonka ainoa ero/etu nykyiseen on luotettavuus, ja selvästi halvemmat olivat sitten jo melkein yhtä vanhoja kuin omanikin ja moneen kertaan 'paranneltu' erilaisilla teinituninkeilla.
Uudet tuollaiset maksavat kai siinä 2.5 tonnin huitteilla, joten kylläpä hämmästyin kun näin että jossain myytiin tuliteraa Neos Easya vain reilulla tonnilla. Se luonnollisesti kiinnosti. Kauhean montaa klikkausta ei tarvinnut tehdä kun lakkasi kiinnostamasta, kyseessähän olikin nimenomaan halvaksi tehty versio parilla pikku nou-noulla.
Sitten tuli pikkuinen lomanpätkä eteen ja ajattelin että koitetaampa hoitaa taas tätä asiaa, ja perehdyin intternetissä tuohon Piaggio NRG:hen joka tuolla työkaupungissa oli edelleeen myynnissä. Hyväksi peliksi sitä monessa paikassa sanottiin, saa ilmeisesti kulkemaan pienellä vaivalla ja ompa jopa tehtaan viralliseksi kuristuksenpoisto-ohjeeksi tituleerattu tiedote olemassa joten ei muuta kun tutustumaan asiaan.
Laitoin myyjälle sähköpostin että tulen huomenna ja menin. Koeajolla totesin heti että kulkee ja kiihtyy odotusten mukaan, selvästi paremmin kuin nykyinen mutta ei mitään sinnepäinkään kuin tuo aijemmin tyyppäämäni Peugeotti. Eipä ollut kyllä metelikään korvia huumaava, ja kierroslukumittari huiteli siinä 9000 kohdilla niinkuin käsittääkseni näissä pitääkin. Melkein tunnin sillä huristelin, kaupunkia, maantietä ja hiekkatietä. Kävin yhdellä parkkiksellakin rulluttelemassa eestaas ilman kypärää kun kiinnosti miltä tuo kuulostaa muiden korviin. Vähän enemmän ääntä tästäkin lähtee kuin Ovettostani (!!) mutta se oli kuitenkin ihan vaan sellasta surinaa joten kaitpa tällä kehtaa ajella ihmisten ilmoillakin.
Kaikki sähköhimmelit toimivat enkä huomannut päällisin puolinkaan mitään sanottavaa, jalkatilan maalaamattomissa muoveissa on toki naarmuja siellä sun täällä mutta katteista niitä ei löytynyt kuin yksi hienoinen toisesta takakyljestä. Special Edition teippaukset nyt ovat vähän yleisnuutuneita mutta ehjiä kuitenkin. Toinen SE:n erikoisuushan on noi aluminiset lattiat, ja ne nyt luonnollisesti on kunnossa. Jalkatilan vaaleanharmaan (ei maalattuja vaan sen väristä muovia) ovat aika eläneen näköisiä mutta kai niillekin jotain on tehtävissä jos haluaa,
Palasin sitten kauppaan takaisin ja lyhyiden ja ytimekkäisen hintaneuvottelujen jälkeen tehtiin paperityöt. Kyselin siinä sitten ohimennen entisestä omistajasta, että millaisessahan käytössä on mahtanut olla kun ikää ei ole vielä ihan kahta vuottakaan ja kilometrejä on kuitenkin tullut jo aika roimasti. Ei ollut käytöstä tietoa mutta jollain tytöllä oli ollut, samasta paikasta uutena ostettu ja vaihtanut taas uuteen tässä kesän korvalla. Ohimennen tuossa laskeskelin että tuollahan on pidetty vielä kovempaa kiirettä kuin tuolla 15v/78tkm Ovettollani :-) Takuutakin tässä on jäljellä vielä pari viikkoa, täytyy nyt kaahata villisti että laukee sitten vielä hyvän sään aikana jos on lauetakseen.
Tilasin samalla uuden öljypumpun hihnan, vaihtoväli sille on 16tkm/3v eli ei olisi tarivnnut vielä, mutta koska tarkoitus on vaihtaa variaattoriin rullat niin menee tuokin samalla. Ja kun systeemi menee auki niin tilasin uuden variaattorin hihnankin, alkuperäisenä koska kevlaria ei saanut. Tilaukseen meni myös isompi suutin kaasariin, ja muistaakseni jotain muutakin jota en juuri nyt muista.
Noi kaikki virityshankinnat perustuvat allaolevaan kuvaan joka on intternettiedon perustella 'Piaggion teknillisen keskuksen antamat ohjeet kuristusten poistoon'.
Jo tuon vanhan skoden aikaanhan olin sitä mieltä että etenkin matka-ajossa on ihan vissi ero sillä onko vauhti 45 vai 55, ja kyllä sen tolla kotimatkalla (reilu 50km) sai taas huomata. Maantiepätkillä sai odottaa suoran loppumista ja taajamissa tiellä ajeltaessa autoja huiski ohitse koko ajan. Varsinkin tuota jälkimmäistä kerkesin oikein miettimään hetken, eihän mun mielestä noita 50 alueella ohittelijoita ollut aijemmin ollut kuin liikennevaloista lähdettäessä kun kesti saada tuo lehmä makuulta ja sen jälkeen ei kukaan enää ohitellut. No sittenhän tajusinkin että sen 53-54 nopeuden sijaan menin nyt 45.
Kotimatka meni tietysti ihan kivasti, ja kyllähän toi aika paljon reippaammin jaksaa ylämäetkin mennä kuin vanha.Kierrokset ovat tasamaalla siinä 9k, nopeusmittari näyttää 49-51 josta voi GPS:n perusteella ottaa pois 5 eli mennään just eikä melkeen lain sallimaa. Alamäessä mittariin sai kuutisenkymppiä jolloin kierrokset nousivat 10k nurkille. Siinä vaiheessa konehuoneestakin alkaa kuulumaan jo sen verran työn ääntä että mielummin himmasin kaasua vähäsen.
Illalla kävin vielä tallilla sutasemassa bumer & trim mämmiä maalaamattomiin mustiin muoviosiin ja tutkailemassa oststa muutekin. Ainoat epäkohdat mitä löysin mitä en päivällä huomannut, oli toisen takavilkun kiinnitys (rautalankaa ja liimaa, huomaa kyllä heti jos katsoo sinne päin) ja yksi puuttuva ruuvi tavaratilasta. Vilkkua ehostin viimeisimällä suosikkiehosteellani, vulkanoiuvalla teipllä. Hyvä siitä tuli noinkin mutta tilasin kuitenkin uuden kun ei se maksanut kuin vajaa parikymppiä. Oikean puoleisen peilin jalan alapäästä puuttuu sellanen kumilerssi mutta edellyttää koko peilin ostamista hintaan 27e joka on ehkä pikkasen jyrkkä hinta pienestä kumislerbasta joten se saa jäädä toistaiseksi.
Noin sadan kilsan jälkeen sanoisin että valot (2x35W H8) on tän nopeusluokan vehkeeseen ihan hervottoman hyvät. Tosta keskiseisontatuesta en oikeen tiedä, vanhassahan on sivujalka joka on kyllä paljon näppärämpi käyttää ja fiksumman näköinen yläasennossa mutta keskituki voittanee huoltohommissa. Pensakorkkihan tässä on kuskin jalkatilassa, en oikein tykkää. Lisäksi siinä reijässä on joku ihme läppäsysteemi että sellasta venäjäntankkaajan tyyppistä varmastituleetäyteen -lirutusta ei pysty tekemään. Peilit ovat luonnollisesti paljon paremmat kuin Ovettossa olevat (vasta nyt tajusin että eihän missään intternetin Ovettoissa - edes vanhimmissa - ole tollasia p*skapeilejä) mutta JetForcessa olivat vielä paremmat. Siinä ne olivat isommat, leveämmällä ja säätö oli paljon fiksumpi. Se mitä Oveottosta oikein kaipaan on ne kahvat siellä takasivuissa. Leikö takapenkkiläisen kiinnipitimiksi laitettu vai miksi, mutta tosi näppärä niistä on nyhtää prätkää sammuksissa operoidessa.
Sittenhän mun piti vielä kertoa siitä polvien osumisesta tankoon jota tuossa vanhssa ei ikinä käy. Kuten sanoin niin Peugeotia tyypätessäni ihmettelin kinttujen kahnaamista tankoon jo loivemmissakin käännöksissä, ja sama ongelma esiintyi tämänkin kanssa. Kovin sitä ihmettelin kun molemmat ovat pykälää isompia kuin tuo Ovetto, mutta kerkesimpä tuonkin tilanteen funtsimaan loppuun saakka tuossa koeajellessa. Tilannehan onkin niin yksinkertainen että tuo Ovetto kun on vähän nafti niin enhän mä oikein edes mahdu siihen niin että koivet olisivat 'korirakenteen sisäpuolla' vaan kokoajan pitää ajaa jalat levällään niin eihän ne sitten kiinni otakaan mihinkään. Näissä isommissa taas mahtuu istumaankin vähän sisemmässä niin tuo ongelma tulee käännöksissä esiin. Tuntuis tosin olevan tottumiskysymys tämäkin 'ongelma', empä muista että tossa iltasella ajelulla olisin enää pannut merkille koko asiaa.
Loppuun vielä muutama sananen tuosta vanhasta ruoskasta. Vaikka minä olenkin kilometrin pitkä tonnin painoinen plösö niin täytyy kyllä sanoa - nyt kun on kokemusta kahdesta uudemmastakin skodesta - että ollaakseen tuollainen pieni, vanha pomminrepimä p niin täytyy sanoa että ei sen ajettavuutta voi moittia. Vaikka siinä nyt nykykunnossa katteet rämisevät kuin viimeistä päivään pienimmästäkin epätasaisuudesta ja pienet renkaat rynkyttävät huonolla tiellä mielinmäärin niin melkeimpä sanoisin että sellaisen ajon jämäkkyyden suhteen se ei kyllä häviä näille kahdelle kokeilemalleni mitenkään. Melkeimpä tekisi mieli sanoa että se Peuseutti tuntui rimpulammalta kuin MBK, mutta eikai sellaista kehtaa sanoa. Pinokkio taas .. No en mene sanomaan mitään, palaan tähän asiaan joku kerta kun on molemmat prätkät samaan aikaan baanalla.
Lisää silloin tai viimeistään kun saan tähän niitä huolto- ja perusparannusosia.
24.6.2015
Vajaa kolmesataa on nyt kruisittu, ja mitta on tullut aika kovasti täyteen tuota 45kmh vauhtia. Ajoin tossa yhtenä päivänä tolla vanhalla ruoskallakin, ja kyllä mun täytyy vaan sanoa että ei se ajettavuudeltaan mitenkään tälle häviä. Pienemmät renkaat tietysti tärskyttävät tälleissä enemmän kun tämä, mutta niin se vaan on että kyllä siinä on kuljettajan konttorissa paremmat tilat eikä se tunnu muutenkaan mitenkään pienemmältä.
Ja sitten asiaan.
Vauhdinparannusosia ootellessa kerkesin värkkäämään penkin alle pari USB reikää puhelimen latausta varten, kun nyt on odotettavissa että tällä tulisi heitettyä joskus jotain pitempiäkin reissuja niin saa sitten puhelimen latinkiin.
Mittasin tuon usb töpselin virrankulutuksen (10 milliampeeria tyhjänä) ja sen puolesta ei olisi katkaisijaa tarvittu, mutta kun tossa näytti nyt olevan ultramoderni sininen valaistus niin halusin kuitenkin laittaa napin siihen. Ei vaan ollut kuin merkkivalollista nappia justiinsa käsillä niin tuli sitten sellanen, on riittävästi valoja. Täytyy kyllä ihmetellä että kuka helvata on ideoinu ton ihan törkeän kirkkaan valon tohon, toi kun on kuitenkin upotettava niin voisi kuvitella että moni kaavailee sitä autoon tai veneeseen ja ei mitenkään kävisi ainakaan mulle. Alkujaan tuossa on sellanen kumikorkki (piti poistaa kun toi katkasija tuli niin lähelle ettei se korkki enää mahtunut) jottei se nyt tyhjänä ihan kamalasti häikäise mutta silti.
Sitten tuli vihdoin ne voimansiirron parannuspalikatkin joten ei muuta kun luukut levälleen.
Jonkun verran enemmän oli puuhaa kuin MBK:ssa, mutta ruuvailemallahan toikin aukesi. Vaikka tarkoitus olikin nyt vain saada lisää vauhtia niin tilasin huolto-osiksi samalla uuden variaattorin hihnan sekä öljypumpun hihnan jotta saan nekin sitten vaihdettua niin ei tarttee erikseen ruveta niitä varten purkamaan joskus.
Hihnassa oli kulumaa millin verran.
Tästä toi rajoitinprikan vaikutus nyt sitten näkyy hienosti, ei veny välitykset ihan niin harvoiksi kuin alunperin on suunniteltu. Nähtävissä kyllä oli että on tuolla voimansiirrossa ennenkin käyty koska..
..rajoitinprikassa luki 'skootterin prikka'. Siitä päätellään että toi on ollu joskus jossain muualla kuin paikallaan. Tosta ylemmän kuvan kulutusjäljestä päätellen prikka ei oo varmaankaan kauaa ollut pois.
Kun koko variaattorisysteemi ja startin bendix oli pois, päästiin öljypumppuasioille.
Hihnalla olisi vaihtoon vielä matkaa 4000 kilsaa tai aikaa vuoden verran, mutta ompahan sekin nyt sitten hoidettu. Ja nyt tätä kirjoittaessani huomaankin että eipä tullut tsekattua tuon pumpun säätöä. Variaattorin kopassa on kyllä sellanen iso kumikorkki noilla nurkilla joten sitä kauttakin säätö onnistunee, onhan se kuitenkin merkitty tehtäväksi joka huollossa joten voisi kuvitella että korkki on sitä varten. Tosin eipä mulla ollut uutta variaattorikopan tiivistettäkään (eikä siellä ollut vanhaakaan) että voisihan tuon ottaa auki jossain vaiheessa vielä muutenkin.
Rikan poiston ja uuden hihnan lisäksi variaattoriin vaihdettiin ohjeistuksen mukaan myös kevyemmät rullat, 6.4 grammaisten tilalle 5.3 grammaiset. Sen jälkeen vaan kamat kasaan ja sitten vaan hinkkaamaan edestakaisin tallin tielle. Muutosta oli selvästi havaittavissa ja tästä riemastuneena ajattelin vielä vaihtaa kaasariin suuttimen. Intternetistä lukemani perusteella aijoin vaihtaa sen 'tavaratilan' alla olevan luukun kautta kun se kuulemma sieltä onnistuu, mutta empä vaihtanutkaan.
Näkemieni kuvien perusteella tuo tosiaan onnistuu tuotakin kautta, mutta koska toi nyt näyttäisi olevan aika sontainen möykky niin katoin paremmaksi vaihtaa sen ihan perinteisin menoin että puran kuoret ympäriltä pois ja putsaan ensin ettei ropise savet sitten kaikkialle. Remontin ollessa kuitenkin jo jonkunlainen, jätin sen tältä erää ja lähdin ajelulle.
Merkittävin ero entiseen on nyt se että kaikki tapahtuu 1500-2000 aikaisempaa matalammilla kierroksilla, niin liikkeelle lähtö kuin ajaminenkin. Ennen tuo tempaisi sen 7000 liikkeelle lähtiessä, nyt sama hoituu 5500 kierroksella. Ajossa toi kiersi ennen 9000-9200 @ 45kmh, ja jos oikein villi alamäki sattui kohdalle niin lukemat olivat 10000/50. Nyt kierrokset ovat siinä 7200 nurkilla ajossa (45-55kmh) ja alamäen huippulukemat ovat palttiarallaa 7700/65.
Kierrokset huomioiden yllärinä ei voi pitää sitä että kiihtyvyys, ylämäki- ja vastatuulisuorituskyky eivät ole ihan tiptopissa, mutta sanoisin että 54-56 on varmaan se vauhti mikä menee ongelmitta sitten kun tuuli ei tuiverra ihan niin tuimasti kuin tänään koeajolla. Seuraavaksi entrataan kaasaria, ja jos se ei paranna tahtia niin taidan vaihtaa sitten vielä rahtusen kevyemmät rullat niin eiköhän se siitä sitten. Virallisen ohjeen (joka löytyy muuten tästä linkistä) mukaan pitäisi vielä poistaa hukkaputket pakoputkesta, mutta koitan ensin ilman sitä. En oikein viitsisi sitäkään pilata (siis jos homma ei sitten pelaakaan niin sitä on vähän hankala entisöidä) mutta en haluisi kyllä mitään viriviritööttöötputkeakaan hommata. Tuolla pakoputken fiksaamisella/vaihdolla vaan saisi ilmeisesti sitä vääntöä lisää ja se tulisi kyllä tarpeeseen.
Ja tässäpä tää nyt taitaa taas ollakin tältä erää.
2.7.2015
'Virallisen ohjeen (?)' mukainen suorityskyvynparannusremontti on nyt saatettu valmiiksi saakka. Kuten tuossa yllä kirjotinkin niin tekemättä oli vielä kaasarin suutimen vaihto ja pakoputkiston parannus jollain konstilla ja näin se alkoi eilisellä:
Höynä ruuvasi MBK:ta (josta asiaan liittyvällä sivulla jahka saan senkin kirjoitettua) ja minä Pinokkiota. Pakoputkihommat kun on helppoja ja suuripiirteisiä niin aloitin ikävämmästä, kaasarin suutimen vaihdosta siis. Aijemmassa päivityksessä mainituista syistä päädyin purkamaan koko hela hoidon vaikka jotkut kovanaamat sen tekevät penkin huoltoluukun kauttakin. Jos MBK:ta ruuvatessa välillä kismitti nuo muovikuoret ruuveineen niin kyllähän tätä vehjettä sai pajoittaa vielä aika paljon perusteellisemmin ennenkun konehuone saatiin käsille, mutta ennenpitkää oli kaikki levällään. Putsasin kaasaria vähän pintapuolisesti ja vaihdoin sitten suutimen. Alkuperäinenhän on se 53, ohjeen mukainen on '+4' eli 57, ja minä olin ostanut valmiiksi 6-kymppisen. Pakoputkisuunnitelmien selkiydyttyä ostin vielä kuusviitosenkin, enkä osannut päättää kumman laitan mutta kun jotain oli pakko päättää niin tuon 65 sinne sitten ruuvasin.
Sitten rupesin kasailemaan taas palikoita paikalleen, ja iloitsin että pääseehän tuohon kaasariin aika hyvin käsiksi kupeesta kun purkaa vain toisen puolen katteet. Vähän enemmän hommaa kuin huoltoluukun avaaminen mutta selvästi paremmat tilat tarjolla.
Huoltoluukun kautta vaihtajat kuulemma irroittavat kaasuvaijerin ja löysäävät klemmareita (imukaulasta ja ilmanputsarista) ja kääntävät kaasarin kyljelleen mutta sanompahan vaan että aikamoinen fakiiri täytyy olla että homman saa sillä tavoin hoidettua. Myöhemmässä kasausvaiheessa kävi vielä ilmi että ilmanputsarin asentamiennkin on aika hiinä ja hiinä kun penkki on paikallaan ja päädyinkin sitten lopulta irroittamaan penkin ja kaiken muunkin uudestaan saadakseni sen kiinni. Mutta eipä mennä vielä asioiden edelle.
Vehjes oli nyt suutimen vaihdon jäljeltä taas melkein kasassa, ja ajattelin ottaa tyypit pihamaalla vaikka toi iso suutin vakioputkella ei luultavasti pelaisi juuri mitenkään - eikä se pelannutkaan. Ihan pintakaasulla kulki hissukseen mutta kaikki siitä kunnianhimoisemmat yrittelyt päätyivät vaan boo boo boohon. Funtsin siinä lyhyesti että olikohan nyt niin että näissä 2tahtareissa tolla ilmanputsarillakin on osuutensa toimintaan ja sehän ei ollut nyt ollenkaan kiinni, mutta en asiaan sen enempää perehtynyt kun putkiasia oli ohjelmassa tälle päivälle. Putken ruuvasin vielä irti eilisen ehtoolla, ja siinä kävikin sitten ilmi että siitähän onkin kaikki sisuskalut irti ja kolina on heilutellessa sen mukainen. Olin tänään sitten myyjään yhteydessä että oiskohan tämä nyt sellainen takuuCASE kun takuuta on kuitenkin vielä viikon verran jäljellä. Aavisteli että voisi hyvinkin olla, mutta käyn kuitenkin huomenna vielä näyttämässä sitä. En sentään joutunut ruuvaamaan sitä takaisin kiinni ja ajamaan kaupoille, irtoputkea on kuulemma helpompi ravistellakin.
Tänään sitten ilmestyi työmaalle paketti Saksammaalta.
Se on LeoVince Touring. Päätin sitten kuitenkin pelata varman päälle ja jättää vakioputken modaamatta ettei vaan käy niin että mulla on toimimaton modattu vakioputki enkä sitten tiedä mitä tekisin ja ostaisin. Halusin mahdollisimman vaatimattoman näköisen putken, en mitään käsintehdyn näköistä Giannelliä, enkä varsinkaan mitään koko korttelin herättävää päristintä. Tän Touringin lisäksi samoilla kriteereillä ovat jotkut hankkineet Technigas Silent Pron, mutta musta tuo on jo vähän turhankin onnettoman näköinen tähän prätkään joten valinta oli se mikä oli. Lukemani perusteella tämä on ennemminkin sellainen laajan kierrosalueen vääntöputki eikä mikään vain yhdellä alueella toimiva piikkitehon putki joten siltäkin osin tämä vaikutti käypäiseltä mun tarkoituksiin.
Tämän kirjoitettuani huomaankin että tuossa koeajamassani viimisiään vinkuvassa kauhean metelin Peugeotissahan (sivun alussa) näyttää olevan juuri tämä putki, tai ainakin tarkkaan tehty kopio
Putken mukana tuli 4.8g rullat mutta päätin ainakin ensialkuun mennä noilla variaattorin 'alkuperäistämisessä' 6.4 rullien tilalle vaihtamieni 5.3 kanssa. Mukana tuli johonkin muuhun vehkeeseenkin tarkoitetut, eri kokoiset rullat, jotain mainostarraa, käyttö- ja asennusohje ja sitten vielä joku tarra missä on hyväksyntämerkintöjä tms ja se olisi ohjeen mukaan tarkoitus liimata visssiin prätkän tyyppikilven viereen.
Koska tämä on kaikkien pykälien mukainen rööri, on siinä tietekin alkupäässä kuristusholkkikin.
Päällä oli komiat punaiset teipit joissa kerrottiin monella kielellä että holkkia ei saa poistaa koska ja kun ja jotta että. Hetken tuota mietinkin että mitähän mä tolla teen, kun tarkoitus oli kuitenkin saada tuo vain vastaamaan vakioputkea josta on hukkaputket poistettu. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että ehkä se toimii alkperäisen suunnitelman mukaan kun tuon holkin tuolta työstää pois ja 10 minuutin Dremelöinnin jälkeen se olikin sitten tällainen:
Putken asennuksessa ei ollut ihmeitä, mitoitus oli sen verran spot-on ettei niiltä osin tarvinut jännittää, mutta yhtä noist kannatinraudoista joutui hieman työstämään kun otti johonkin koneen muovikoppaan kiinni. Muistan jostain lukeneeni että tähän on törmätty ennenkin, mutta koska homma hoitui muutaman minuutin lentävähionnalla niin en pitänyt suurenakaan ongelmana. Työstetty kohta ei myöskään näy mihinkään joten eipä sen niin väliä.
Kun putki oli kiinni, oli tietysti kokeilun aika. Tyhjäkäynnillä kuulosti vähän erilaiselta kuin vanha, ei kovemmalta mutta erilaiselta. Sitten pieni koeajo, joka osoittautui ennakko-odotusten mukaiseksi pettymykseksi - pelasi ihan yhtä huonosti kuin eilenkin. Koska toimivuus oli niin huonoa kun se oli, en uskonut että suutin olisi niin pahasti pielessä tälläkin putkella vaan päätin sitten turata ilmanputsarin paikalleen. Ja ou mai kaad. Jopa alkoi lyyti kirjoittamaan. Vaikka mä painankin miljoona tonnia niin veikkaampa että Jenna Kinroad Windbellillään ja Pirkka-Petteri Derbi Sendallaan jäävät liikennevaloissa jalkoihin, ennenhän jäin itse melkeimpä Rekkareiska47:llekin liikkeellelähdöissä, Kulkupuoli tuntui olevan muutenkin vähintäänkin toivotunlainen joten ei muuta kuin takaisin talliin ja kaikki palikat paikalleen.
Kun kaikki muovit ja ruuvit olivat löytäneet paikkansa, se oli sitten tuollainen.
Parinkymmenen kilsan koeajon jälkeen täytyy kyllä sanoa että siitä tuli kokolailla prikulleen sellainen kuin pitkin. Ääntä ei tule sen enempää kuin ennenkään, 50 alueella pysyy liikenteen mukana vaikkei ottaisikaan vauhtia ylämäkiin ja nyt pystyy ylämäissäkin jopa kiihdyttämään. Huippuja tuli luonnollisesti myös lisää, ja nyt niille huipuille pääseekin aika nopsaan. En suoranaisesti kokeillut asiaa mutta kaikesta päätellen arvioisin että tyynellä säällä tasamaalla hätyytellään seiskalla alkavia lukemia. Tollasella vauhdilla ei kyllä tee mitään, mutta 'minkäs sille voi' jos se tulee kaupantekijäisinä kun parantaa tuota 45-55 alueen menoa.
Kun tuossa aijemmin kirjoitin että variaattorin 'vakioimisen' jälkeen kierrokset olivat siinä 7200 kantturoissa lähes kaikilla nopeuksilla ja kaasun asennoilla niin tuohon puoleenkin tuli nyt vähän muutosta vaikka varillehan ei mitään tehtykään. Noiden järjellisten ajonopeuksien kierrokset ovat nyt jossain 6900-7100 nurkilla, mutta edellisestä poiketen nyt kun tilaa lisää vauhtia niin kierrokset nousevat johonkin 8100 nurkille ja vauhti kiihtyy selvästi ripeämmin. Noilla putken mukana tulleilla rullilla kierrokset - ja siten ehkä kiihtyvyyskin - varmaan nousisivat vähän ylemmäs kiihdytettäessä, mutta koska tää on nyt just eikä melkeen sitä mitä haettiin niin en viitsi alkaa niiden kanssa pelaamaan. Siinä yhteydessä varmaan tasaisen ajon kierroksetkin taas nousisivat ja en halua.
Nyt sitten vaan ajellaan ja jonkun ajan päästä pitänee tarkastaa sytytystulppa ja koitetaan sitten tehdä siitä jotain päätelmiä suutimen koon oikeellisuudesta. Pitäisi varmaan koittaa etsiä jostain nopeudenrajoitinkin, tulee turhan kurjaa jos virkavalta totetaa että toi menee seittemääkymppiä vaikken edes ikinä itse ajaisi sellaisia vauhteja. Kierrostenrajoittimiahan on pilvin pimein mutta koska ne rajoittavat sitten kiihtyvyttäkin niin ei se oikein käy. Mutta kahtellaan.
13.7.2015
Kilsoja on kerääntyny nyt vajaan kuukauden aikana 1400, niistä suutin- ja pakoputkivirittelyjen jälkeen varmaan joku 900. Noiden kilsojen perusteella sanoisin että kulkupuoli on kyllä ihan yhtä kohdallaan kun pikaisten ensikokeilujen jälkeenkin kirjoitin. Jos pokkaa riittää niin noilla maanteillä pystyy ihan hyvin pitämään matkavauhtina 60-64 ja vielä jää vähän varaa kiristää jos tarttee kelata vauhtia ylämäkiin. Mutta parasta on kuitenkin se että noilla vähänkin järkevämmillä nopeuksilla (=reiluun viiteenkymppiin asti) pysyy vauhti yllä ja kiihtyvyyskin riittää palttiarallaa joka lähtöön. Kulutus on tietysti noussut tuosta kaikista piheimmästä 'asetuksesta' (etuvarin fiksaus) mutta tiedä sitten johtuuko suoranaisesti noista virittelyistä vai siitä että niitä virityksen tuloksia myös käytetään. Jos kiihdyttäisi kuin lehmä makuulta ja antaisi ylämäissä vauhdin hiipua niin ehkä se kulutuskin olisi samoilla luokilla kuin ennen.
Suutimen kokoahan tuolla arvoin asennuksen lomassa, ja päädyin pistämään ehkä himpun verran turhankin suuren ja vähän siihen viittaavia oireitakin on esiintynyt. Kylmällä koneella muutamat sadat ensimmäiset metrit vajaalla kaasulla 'prötäävät' aika härskisti, täydellä kaasulla kyllä menee ja tietysti myös sitten kun on edes hieman lämmennyt. Tosta päättelen että soppaa menee ehkä vähän turhan ronskisti. Toinen oire on käynnistyksen lievä muuttuminen, kyllä se kertalaakista ja sahaamatta edelleenkin lähtee mutta kaasua täytyy hieman huitasta siinä samassa yhteydessä. Tämän olen pistänyt sen piikkiin että liikaa soppaa -> tulppa sotkeentuu -> ei lähde käyntiin samalla tavalla kuin ennen.
Noiden lisäksi oon tässä jo jonkun aikaa pannu merkille että tossa 7000 kierroksen kohalla (eli ne kierrokset millä 80% matkasta ajetaan) kone/putki rähisee aika vihaisesti mitä se ei mun mielestä myöskään alunperin tehny. Tätä en sentään arvannut väärän suutimen piikkiin laittaa, lähinnä ajattelin että putki vaan on 'sisäänajautunut' ja mennyt sellaiseksi.
Tänään sitten rupesin ruuvaamaan tulppaa irti nähdäkseni miltä se näyttää, josko siitä voisi päätellä että miten on suutinvalinta onnistunut. Ja mitä mä nyt näistä tiedän niin voihan tosta ehkä jotain päätellä :-D
Näin äkkiseltään voisi varmaan päätellä että pikkasen liian rikkaalle on tainnut mennä vaikka kulkupuolessa ei olekaan ollut valittamista. Täytynee ottaa joku päivä projektiksi sen ensin hankitun 60 suutimen vaihto, mutta en aijo kiirehtiä kun toi nyt kuitenkin ihan pelailee vaikka hurjalta näyttääkin. Uuden tulpan toki veivasin kiinni. Toimivuuteen sillä ei ollut vaikutusta, mutta jonkun aikaa ajeltuani panin merkille että se rähinä @ 7000 oli poissa ja kone surisi tasaisesti kaikilla kierokksilla.
Kypärähankintojakin on tullut tehtyä. Kun tuon edellisen skoden silloin 'vahingossa' hommasin eikä sen kuntoisuudesta ollut tietoa, hain 'jonku vaa' kypärän jonka tärkein ominaisuus oli tietysti hinta. Vaikka pitkällä syksyssä silloin muistaaksnei oltiin, löytyi Robin Hoodista vielä XL potta poistohintaan, oiskohan ollut 49 euroa. Vähänhän se oli nafti mutta vältti siihen tarpeeseen. Nyt kun sitten ostin tämän prätkän ja toi toinen jäi kaverille ajettavaksi, oli vielä se ongelma että sille ei ollut kypärää. Koska omani tosiaan oli hitusen niukka, katselin Motonetin sivuilta itelleni uutta ainoana kriteerinä että se on 2XL ja tietysti halvin mitä siinä kokoluokassa oli. Netistä olin katsovinani että joku 79e potta olisi tossa paikallisessa mutta eipä sitä löytynyt enkä jaksanut myyjääkään ruveta asialla vaivaamaan. Halvin 2XL oli sitten sellaen RXA Explorer, joten sehän se sitten oli otettava. 139 euron (nyt näköjään 149) hintalappu oli kyllä jo aika kaukana siitä mitä alunperin haettiin mutta ei tässä nyt ollut kiinnostusta lähteä muualtakaan etsimään kun palkkapäiväkin oli juuri päällä niin ei oltu köyhiä eikä kipeitä. Kyseinen kypärähän onkin oikein tuollainen avattava, ja mistään mitään tietämättömänä havaitsin että sehän onkin näin rillipäälle todella hyvä keksintö. Jonkun extranappulankin siitä löysin ja kun sitä aikani rämppäsin niin sieltähän tuli oikein 'aurinkolasitkin' eteen, toinen fiitsöri joka rillipäätä ilahdutti kun ei tarttee nyt aina pelata piilarien ja aurinkolasien kanssa jos lähtee vaan pikaiselle kesäpäivän pimppikselle.
Ilahtumisen aiheet vaan loppuivatkin sitten siihen. Itsestäänselväähän on että ei noita sovittamatta pidä ostaa, mutta koska tuo oli se talon halvin 2XL niin ajattelin että kaitpa se sopii kun vanha XL:kin on jo melkein hyvä. Vaan tämähän olikin aivan peevelin piukka, ei ainakaan yhtään tilavampi kuin tuo vanha. Vaihtamaan en siltä istumalta kuitenkaan lähtenyt, enkä nyt tiedä kutistuiko pää vai kypärän vällyt mutta nopeasti siitä tuli ihan käyttökelpoinen ja rillipää oli taas iloinen.
Paitsi sitten kun rillipää tajusi että lyhenkin prätkäilyrupeaman jälkeen oli aika mojovat mustat saisset poskissa siitä leukahihnasta niin sittenhän tuo riemu taas vähän laantui. Hinkkasin hihnoja kostealla rätillä mihin ei kuitenkaan mitään näkyvää paskaa jäänyt, ja ajattelin sitten vaihtoehtoisesti että ehkä se siitä tokenee kun aikansa hinkaa ja ajattelin nyt vähän aikaa sitä kuitenkin käyttää. Kun paskarantut eivät lakanneet ilmestymästä, otin yhteyttä Takuu-Makeen ja kerroin tilanteen. Takuupäätös tuli jo siinä puhelun yhteydessä ja sovittiin että voin vaihtaa sen johonkin muuhun. Tässä vaiheessa mulle ei nyt sitten enää riittänytkään 'joku vaa mikä mahtuu' vaan nyt piti saada avattava ja aurinkolasit. Koska palkkapäivästä oli nyt jo aikaa vierähtänyt ja tunsin oloni vähän (?) köyhäksi niin noi monen sadan potat saivat jäädä tällä(kin) kertaa joten tyydyin laittamaan vain 50 ekeä lisää ja sain tilalle Grex G9.1 Kineticin. Ehkä vähän tilavampi kuin tuo RXA ja 'luukun sulkeminen' toimii paljon paremmin (RXA:ssa se oli ihan peestä, yleensä tartti kahta kättä) joten eiköhän tällä nyt pärjätä. Sitä kyllä ihmettelin kun oli naama jäässä jo muutaman kilometrin jälkeen kunnes sitten hiffasin että noissa aijemissahan on ollut sellainen pieni leukasuoja jota tässä ei ole, lisävarusteena tehdas sitä kuitenkin tekee mutta tuskimpa sellaista on mistään saatavissa. Vaan eipä hätä ollut tämän näköinen, vähän kaksipuolista teippiä ja kaistale ohutta solukumia ja lähes tehdasteikoinen leukasuojakin löytyy.
Nyt kun tuo kypärä on sitten meikäläisen mittapuun mukaan jo jonkun hintainenkin niin tuli uusi onkelma eteen. MBK:n jättimäiseen tavaratilaan mahtuisi varmaan vaikka norsun kypärä, mutta tuossa NRG:ssä se on niin onneton (no okei, ainakin Solifer 50R:ssä näyttäisi olevan vielä vaatimattomampi) että sinne ei mene varmaan kuin pyöräilykypärä, niin jotain tartti keksiä ettei kypärä ihan tuulen mukana lähde parkkipaikalta. Ensin funtsin että hommaan jonkun hihnan - tai mielummin muovipäällysteisen vaijerin - jonka päihin laitetaan jotkut pampulat ja hihna sitten kypärästä läpi, pampulat tavaratilaan ja luukku kiinni. Ennenkun kerkesin tuon toteuttamaan niin päädyin tutkimaan intternettiäkin asian tiimoilta. Yhtä sun toista ratkaisua tietysti löytyi, mutta noi vaijerit riippulukkoineen eivät nyt olleet ihan sitä helppoustasoa että Sellin Paarissa kävästessä jaksaisi niitä alkaa asentelemaan. Vaan sittempä törmäsin nerokkaaseen ratkaisuun, vähän kuin tuo ensin suunnittelemani mutta ilman mitään irto-osia.
Eli eipä muuta kuin leukahihna penkin väliin ja luukku kiinni. Tää on taas näitä juttuja mitkä on liian yksinkertaisia itse keksittäväksi. Tokihan se tuosta saksilla tai puukolla lähtee jos joku haluaa hihnattoman kypärän tai ehkä jopa riuskasti tempaisemalla, mutta ei toi nyt sentään ihan tuulen mukana Rositan hameen allekaan lennä.
Piempiä reissuja ajatellen tilasin myös sellaisen takaboksin kun ei tuonne penkin alle mahdu tosiaankaan juuri mitään ja vaatteita pitää sitten kuitenkin olla mukana kun tämä Suomen kesä tunnetusti on aika vaihteleva. Kaikista halvinta yleismallia en viitsinyt tilata kun en jaksa askarrella kiinnityksen kanssa, mutta monen sadan alkuperäislootat saivat niin ikään jäädä kauppoihin joten tilasin Hollannista halvan merkkikohtaisen.
Ainakin kuvasta päätellen tuon saa sitten myös helposti pois, seikka jota noilta halvimmilta yleismalleilta ei varmaan voi odottaa joten sen puolestakin ne saivat jäädä. Sitä en kyllä tajua miksi tuo heijastin on kirkas eikä punainen..
Takajousen/-iskarin päivitystä olen myös funtsinut, onhan tota painoa kuitenkin aika roimasti niin olisi ehkä kätsää saada joku vähän jämptimpi systeemi nykyisen tilalle. Tarjolla vaan tuntuisi olevan lähinnä alkuperäistä
Loppukevennyksenä voisin sitten raivota vähän aiheesta mopokakaroiden liikennekäyttäytyminen. Sehän tiedetään että ajellessaan Peugeot Kissbeellään Jannice miettii meikkejä ja Vasepookkia enemmän kuin ryhmittymistä ja väistämisvelvollisuutta, ja että Pirkka-Petterin Derbi Senda on joko paikallaan tai tuppi nurin. Mutta tänään näin kyllä sen sortin idiotismia että en oo ennen nähny. Ajoin ison tien (ei saa ajaa mopoilla) vieressä kevyenliikenteen väylää joka sitten laski alemmas ja kääntyi jyrkästi tien alittavaan tunneliin. Nää on siis niitä mutkia missä Jannice vetää täyttää laukkaa sisäkurvin puolta (eli väärällä puolella tietä) tunnellin, ja täysjärkiset ihmiset hidastavat ja koittavat pysyä mahdollismman oikeassa laidassa. Koska vallitsi aika mojova vesisade niin ajattelin että siellä tunnellissa saattaapi olla sateenpitäjiä niin otin sitten vielä normaaliakin hitaammin sinne ja voi jumaleissön sentään. Kyllähän siellä niitä sateenpitäjiä olikin. Reilun kolmen skooterinleveyden tunnelin suulla kaksi saatanan pässiä parkissa skodeillaan VIEREKKÄIN. Joku sieltä tunnelista oli juuri tulossa skodellaan uloskin joten tie oli täysin tukossa ja pysähtyähän siinä sitten piti. Kyllä siinä olisi muovin säpäleet sinkoilleet jos Jannice olisi sattunut paikalle, kaikkien osallisten onneksi se olin vain minä. Hämmästyin tuota tilannetta niin etten edes tajunnut sanoa mitään, mutta tunnelista päästyäni keitti kyllä niin että teki melkein mennä mieli kysymään että viiraako lantussa vai onko sekin jo loppunut. En kuitenkaan mennyt, fiilis oli kuitenkin vähän kuin uitetulla koiralla ja eiväthän ne siitä ois mitään tajunneet kuitenkaan.
Että tällästä tällä kertaa..
LA 18.7.2015
Takaloota tuli, ei se tietenkään tollasenaa mene vaan tarttis ostaa vielä vajaan 50e tarakka. Omituinen käsitys merkki- ja mallikohtaisesta boksista. Taidan tehdä telineen kuitenkin romutavarasta ihan itte nii saan sellasen ku sattuu tulemaan.
Suutin vaihdettu siitä kuusnelosesta siihen alunperin suunnittelemaani 6kymppiseen. Kiihtyvyys järjellisiin nopeuksiin säilyi suhtkoht ennallaan mutta siitä eteenpäin kiihtyy pikkasen verkkaammin eikä jaksavuuskaan ole enää ehkä ihan niin hollillaan. Tässähän saattoi nyt käydä vaan pikkuinen ennenaikainen hoppuilu, tuli vasta suutimen vaihdon jälkeen mieleen että kaasu ja öljynsyöttö ei ole ihan niissä säädöissä missä pitäisi ja kone saa tarpeetttoman paljon öljyä. Tuo säätö oli korjattu ihan parissa minuutissa, mutta olisihan tuo nyt pitänyt tajuta tehdä jo aijemmin/ennen viimisintä suutinremppaa jotta näkisi miten tulppa sen jälkeen karstaantuu. Jahka muistan taas kurkistaa tulppaan niin katsellaan josko vaihtaisi isomman suutimen takaisin, riippuen nyt sitten näyttääkö se liian laihalta, normaalilta vai edelleen liian nokiselta - jolloin en kyllä tieä mitä tekisin. Toimivuudesta päätellen ei se nyt ainakaan sontainen varmaan ole.
Tuli heitettyä myös ehkä jopa oikein reissuksi luokiteltava lenkkikin. Jo viime kesänä funtsin että Kaivariin (se on Helsingissä, minä olen Kotkassa) jätskille prätkällä, mutta jäi menemättä kun ei toi Ovetto viime kesänä ollut ikinä oikein siinä kondiksessa että olisin saanut aikaiseksi lähteä. Tuossa keväällä - ennenkun edes olin ajatellut uuden motskarin ostoa - kuitenkin tutkin vähän reitistöä, ja eilen oli sitten sellainen päivä että oli sekä joutoaikaa että sopiva sääennuste joten ei muuta kun menoksi.
Näiden 'lähiseutujen pitempien reissujen' perusteella olen aina laskenut matka-ajat keskinopeudella 45 ja se on pitänytkin hyvin paikkansa, ja sen perusteella odottelin että Kehä III ois kohdalla reilun 2½ tunnin päästä mutta ei ihan onnistunut. Välillä piti vähän heilutella jalkoja, piti tankata ja piti ajaa vähän harhaankin (kuvittelen aina että vanha tie Porvoosta HKI:iin lähtee siitä Mäkkärin kohdalta mutta eihän se niin mene) joten keskinopeus oli siinä 40 luokkaa, ja piirun vaille kolmen tunnin päästä oli matkaa kehälle vielä viitisen kilsaa. Helsingissä kuitenkin jo oltiin.
Kehä 3:lla koin sitten fiksummaksi vaihtaa kevyen liikenteen väylille, ja siitä se riemu sitten alkoikin. Koska olin tuota reittiä tutkaillut jo etukäteen niin ihan muutamilla pikku erheillä pääsin Itäkeskuksen - vai onko se nykyään Itis, niin siinä seinässä luki - risteykseen (Kehä 1 / Vanhanlinnantie) ja siitäkin eteenpäin melko vaivattomasti Herttoniemeen (?) saakka mutta sitten alkoi jo hieman lämmittämään kehoa ja mieltä. En nyt noista paikan nimistä niin tiedä mutta vähän teetti työtä löytää reitti Herttoniemestä Kulosaareen ja siitä vielä keskustaan päin, kun mikään ei oikein näyttänyt siltä että kehtäisi prätkällä ajaa. Kun sitten Xnnen kerran pysähdyin suorittamaan navigointia niin meni kaksi prätkää ohi ja päättelin että kaitpa siitä sitten voi ajaa mistä ne ajoivat, ja kyllä siitä selvittiin. Tässä vaiheessa olin jo hyvin pahoillani etten ole saanut asenneltua tuota vanhassa motskarissa ollutta Photonavia vielä tähän, olisi ollut aika paljon helpompaa kun kaivella aina muutaman risteyksen välein puhelinta taskusta. Kun Kulosaaresta oli päästy pois, oli seuraava ongelma jo edessä. Siinä Kalasatamassa oli jos jonkunlaista tietyötä menossa ja kevyenliikenteen väylät jotain ihan muuta kuin kartoissa, mutta kyllä niistäkin selvittiin.
Kun Sörnäisten rantatie vihdoin oli edessä ja mopoille sallitut pyörätiet vetelivät viimeisiään, loppuivat ongelmat siihen kun pääsi luvan kanssa autotielle ja ne tiet on sentään tuttuja entuudestaan. Täytyy kyllä sanoa että kun mä olen aina sanonut tota että pitäs olla sen verran puhtia että pysyy 50 alueella liikenteen mukana, niin tuonne ei olisi ollut kyllä mitään asiaa vakioskodella. Mutta koska toi ei ookkaan vakio niin en kokenut olevani mitenkään teiden tukkona. Vähän oli kuitenkin tekemistä reilun puolen kilometrin matkalla tuossa kauppatorin kodin kun siinä on sitä nupukiveä ja autojen tahtiin piti kuitenkin rytyyttää, onneksi liikenne oli kuitenkin kohtalaisen katkonaista niin ei tarttenut mitään pitkiä siivuja rynkytellä.
Kauppatorin nurkilla oli ihan sikkenään ihmisiä ja liikenne sellasta kun se nyt on, ja kyllähän mua vähän potan sisällä hymyilytti kun funtsin että kuin ruuvit löysällä tässä oikeen ajellaan tällässtä reissua. Ensin ajelin vaan rantatien läpi Hernesaareen ja lepattelin siellä vähän jalkojani ja postailin muuten vaan.
Tuosta toivuttuani sitten pari kilsaa takaisin ja prätkä asianmukaiseen parkkin.
_resize.jpg)
Sitten vaan 'kaks palloo 5.60e' omnomnom - tavote saavutettu.
Paluumatkan navigointi onnistui suurinpiirtein yhtä hyvin kuin menokin, välillä sieltä mistä oli tultukin/aikomuskin ja välillä sitten taas vähän jostain muualta. Kehälle asti ajoin taas noita hitaasti hinkaten -reittejä, ja siitä eteenpäin sitten teitä pitkin. Sää oli koko matkan sellanen kuin fmi.fi kertoikin, aamupäivällä ja päivällä kaunista, iltapäivällä pilvisempää. Sade tuli vasta joskus reissun jälkeen. Menomatka otti kaikkine sekoiluineen aika tasan neljä tuntia, paluu onnistui sitten puolisen tuntia nopeammin. Reilu 8 tuntia meni koko reissussa, matkaa tuli 290 kilsaa.
Vaikkei toi viimisimmän suutinremontin jälkeen ihan niin riehakkaasti kuljekaan niin kyllä tolla ihan reisun heittää. Penkin 'puolen sentin pehmuste' aiheutti kyllä melkoista puutumusta takalistoon paluumatkalla, siltä osin tuli iksupoksu MBK:ta jonka jakkara on kuin pehmeä sohva. Aikaisemmat ennätysajoni ovat olleet kai jotain 230-250km luokkaa, mutta kyllä ne sellaisina vaihtelevina sekalaisajeluina ovat olleet aika paljon mielekkäämpiä kuin tälläinen jatkuva porottaminen mutta tulipahan nyt tämäkin kokeiltua!
Loppuun vielä vauhtigrafiikka paluumatkalta Kehä 3:lta siihen asti kun poistuin isoilta teiltä täällä päässä, palttiarallaa 113km
KE 22.7.2015
Jäi tossa edellisessä kertomatta että panin takaisinpäin ajellessa merkille että kun ajaa esim sillan kaiteen vieressä josta ääni hyvin kaikuu, kuului joku uusi ääni. Sellainen omituinen räpinä ja pärinä. Tuota sitten ihmettelin seuraavana päivänä.
Alkajaisiksi avattiin vaihteisto.
Kytkinakselin laakerissa oli selvä klappi joten pääteltiin äänen tulevan siitä. No eihän se tietenkään tullut, eihän se kytkinakseli edes pyöri jos rengas ei pyöri (ja sehän ei pyöri kun paikallaan jarrua vasten kierräteltiin).
Samalla huomioitiin että aijemmin spekuloimani kytkinpalojen varmuudenvuoksivaihtoidea on turha, pintaa on.
Tehtiin myös jännittävä havainto kaikista vaihdeiston rattaista, niissä on kaikissa tollaset omituiset, selvästikin tekemällä tehdyt 'jäljet'. Mikä lie ideana.
Laakerin vaihdosta ei siis ollut apua. Näin myöhemmin tuli mieleen että voisikohan ne olla takavarin neulalaakerit, nehän pyörivät villisti kun konetta kierrättää. Vielä myöhemmin tuli mieleen että ei ne kyllä nekään oo koska ajettaessahan ne eivät pyöri koska variaattori pyörii samaa vauhtia kun se akseli mihin ne on laakeroitu. Etuvarista ei myöskään löydy mitään mainittavaa. Se variaattorin kaikista takimmaisin osa (johon rullat painavat) on kampparin booreille ihan yhtä väljä kuin ennenkin, mutta eihän se nyt ylikään voi hyppiä koska vehje kuitenkin kulkee ja variaattorissa on boorit siinä vastakkaisessa puoliskossakin. Ja luulisi että ajossa - ja etenkin kiihdyttäessä - kaikki klappikin olisi eliminoitu joten tuskin se väljyyttäänkään siellä hakkaa. Vastikään vaihdetut rullatkin olivat luonnollisesti tiptopkunnossa.
Koitin myös päristää moottoria ilman hihnaa jolloin takavari ei pyöri, mutta eipä siitäkään oikein osannut sanoa juuta eikä jaata koska kuten aijemmin jo kirjoitin niin ainahan tuota ääntä ei saa kuulumaan yhtä selvästi kuin edelläolevassa videossa. Ja nyt se ei siis pitänyt ihan niin samanlaista mekkalaa.
Jostain luin joskus että startin bendix jää joskus rämisemään joten otin sen pois ja käynnistin polkimesta. No sillä kertaa kuuluikin aikavan tolkuton kalkatus ja kilkatus, ei arvannut edes käyttää kuin hetken - saati sitten kierrätellä. Laittelin vehkeet kasaan ja sitten se taas pelasi samalla tavalla kuin ennen tuota kokeilua.
Tuon jälkeen sitten ajattelin että f it ja teen samalla tavalla kuin ton maasturinkin kanssa oon vihdoin oppinu tekemään; antaa olla vaan jos vikaa ei löydy, ajetaan vaan niin kyllä se vika joskus suurenee niin että löytyy. Toijjota se vaan vipattaa ja tekee muita omituisia temppujaan vuodesta toiseen eikä laukea, saa nähdä miten tämän kanssa käy. Sen verran kuitenkin kävi vielä mielessä että olisikohan edellinen suutimenpienennysoperaatio mennyt liiallisuuksiin ja koneen laakerit porsineet tolla pitkällä matkalla liian laihan seoksen takia mutta tulppaa kun katsoi niin eipä taida oikein siitäkään olla kyse.
Ja muutenkin, noinkohan koneen runkolaakereistakaan ihan tuollaista ääntä ulos kuuluisi, luulisi että neki olisivat kuormituksen alla sen verran piukalla että ihan tollasta selvästi 'löysää pärinää' sentään kuuluisi?
Eikä siinä vielä kaikki! Tänään koeajon yhteydessä panin merkille ihan uuden featuren!
HUUUUUUUOOOOH................ Tuleeko mun kaikista vehkeistä Lada Nivoja?
KE 24.8.2015
Viimisen päivityksen jälkeen on taas rällätty, kolme tonnia on jo kirkkaasti rikki.
Tolle edellisessä päivityksessä mainitulle räminälle ja pärinälle löytyi syykin, pakoputki olli löystynyt. Etupäänhän siitä jo joskus kirrasinkin eikä auttanut mitään, mutta sitten jälleen kerran paikallään hurisuttaessa pantiin merkille että löysällähän se on. Ei niin löysällä että näppituntumalla olisi huomannut mutta löytyi se sittenkin. Joku sata kilsaa lisää niin pärisi taas ja taas kiristin. Vähän auttoi mutta ei täydellisesti. Nyt putki rämisee jo todella härskisti ja olin myyjäänkin yhteydessä. Kehoittivat avaamaan pöntön (se on perästä kasassa muutamalla pultilla) ja tsiikaamaan sieltä. Olisin sen jo tehny aijemminkin mutta ajattelin ettei ehkä ole hyväksi takuunalaiselle vehkeelle joten jätin toistaiseksi tekemättä mutta täytynee nyt sitten joku pv tarkastaa. Tosin voihan se takuu olla mennyttä jo muutenkin kun tuli se kuristusholkki poistettua sieltä alusta.
Tuon lisäksi myös aijemmin kertomani mittaristo-ongelma on laajentunut, nyt kiekkamittarikin on ruvennut sekoilemaan ja välillä se jää näyttämään jotain lukemaa ja nollautuu vasta kun virrat laittaa seuraavan kerran päälle.
Koska uusi maksaa 300+ ekeä ja takuu on mennyt vastikään vanhaksi, lähetin etanapostia maahantuojalle ja kerroin asiasta ja elättelin toiveita että josko he tulisivat edes osittain asiassa vastaan. No nyt pariin viikkoon ei ole kuulunut mitään, taidan lähettää uudestaan. Englannista kyllä löysin uuden mittariston alle 150e kuluineen mutta koitetaan vielä jos voisi päästä halvemmalla. Vähän tuota tangon kuorisysteemiä jo purin nähdäkseni johtosarjan, se kun tunnetusti hinkkautuu aikaa myöten pilalle yhdestä kohtaa mutta päällisin puolin näytti vielä ehjältä. Eikä sen nipun heiluttelukaan vaikuttanut toimintaan tavalla eikä toisella.
'Ajotietkonesysteemiäkin' jo tuossa vähän mallailin ja sijoitus tulee olemaan kuvan mukainen sitten kun päästään asiassa eteenpäin.
Tulee siis kiekkamittarin päälle ja on luonnollisesti helposti irroitettavissa. Lopullinen kiinnityssysteemi on vielä vähän hakusessa mutta idea on jo. Lähinnä tuon projektin edistämistä haittaa latauspistokkeen puute (akkuhan ei kestä kuin puoli tuntia enkä taida vetää piuhaa penkin alle tehdystä laturista..) ja sen valmistamisen vaikeus. Tarkoitus olisi laittaa tuohon kaljakassikoukun syvennykseen usb töpseli alla kuvatusta aparaatista työstäen.
On vaan sen sortin katteidenpurkuoperaatio tuon toteuttamiseksi että taitaa jäädä talviseisokin aikana toteutettavaksi.
Kilometrit ovat kertyneet lähinnä vajaan sadan kilsan sekalaisista paikallis-huruajeluista + parista vähän pitemmästä päähänpistolenkistä, mutta tulipa tuossa viime viikonloppuna käytyä oikein suunnitellussa reisussakin. Käytiin Höynän (joka ajoi Ovettolla) kanssa Porvoossa ja Pellingissä.
Reissu meni ihan kivasti vaikka Pinokkion kulutus ja tankin koko on kyllä sellanen yhdistelmä että vähän etukäteen jänskätti että miten pääsen Kuninkaantien ABC:ltä Pellingin kautta Porvooseen, mutta jäihän tavaraa vielä 'kolmen palkin' verran kun oltiin taas ihmisten ilmoilla.
Paluumatkalla kävi vielä vähän hilpeä episodikin ton lossin jälkeen. Oltiin Höynän kanssa eturivissä ja meidän takana jonossa 4 vähän isompaa prätkää. Ajattelin että kun tuosta päästään niin vedän tuppi nurin samantien ja ajelen prätkien kanssa sen aikaa kun pysyn mukana. Näin tein, mutta ei niitä prätkiä näkynytkään missään. Ajoin ja ajoin vaikka kuin kauan kunnes vihdoin yksi motskari ilmestyi perään ja meni hetken päästä ohi. Ei kauaakaan kun se oli pysähtyneenä pysäkille ja minä porhalsin villisti ohi. Taas sain ajaa jonkun aikaa ja joku toinen prätkä meni musta ohi. Kun olin ajanut tuota kimuranttia sellaisen kuutisen kilsaa, piti mun pysähtyä odottamaan Höynää että se tietää mistä pitää kääntyä. Vajaa minuutti siinä meni kun prätkäletka sitten huristi ohi, ja Höynä tuli sitten joskus vasta pitkän ajan perästä. Koin tilanteen hivenen hilpeäksi.
Löysin myös tollasen kulutuksenseurantaÄPIN puhelimeen, ja oon nyt hetken pitäny kirjaa noista tankkailuista kun tuo kulutus on tuntunut aikamoiselta. Ja kyllähän se aikamoiseksi on osoittaunutkin.
Menee kyllä aika vahvasti noiden virien piikkiin toi, sillä nyt 120 kilsaa tankilla on sellanen saavutus että mittari on näyttänyt nollaa jo pitkän matkaa, kun taas sillon vakiona mutta ilman rikkaa olisi päässyt arviolta ainakin 170 kilsaa (en sillon vielä uskaltanut ajaa tankkia nollille vaan tankkasin jo 150 kohdalla). Vaikka lukema nyt onkin suht härski mopolle niin ei se mua muuten haittaisi mutta kuten tuolla jo kirjoitinkin niin tankillisen toimintasäde on aika rajoittunut ja se vähän kismittää.
Tehtyäni vähän laskelmia tässä niin voinkin todeta että olihan mulla ton Ovetton kanssakin toimintasäde aika tarkkaan tota luokkaa ja tankin kokokin on muutaman desin tarkkuudella sama eli suht saman sekin mulla vei vaikkain huonommalla suorituskyvyllä. Höynällä taas näyttäisi Ovetto vievän karkeasti 30% vähemmän mutta se onkin sellanen tuulen n*****a vinkuheinä :-)
Eikä vissiin nyt sen enempää tällä kertaa..
MA 28.9.2015
Reilu neljä tonnia on mittarissa näin ajokauden lopun ollessa käsissä, ja vähän on tullut askarreltuakin.
Pakoputken alituinen pärinä ja räminä on vihdoinkin selvitetty, ropleema oli sellanen 'pusla' jossa oli kumia vain pari milliä ja se meni aina pipariksi.
Aluksi koitin tilkitä tota vulkanoituvalla teipillä mutta eihän se kestänyt kasassa kuin vajaan sata kilsaa aina. Kun sitä joku kerta kasailin niin kävi selväksi miksi se meni niin nopsaan huonoksikin.
Sen verran pielessä toi sovitus että joutuuhan siinä pusla koville, ja kun ei sitä alunperinkään ollut kuin pari milliä holkin ja ulkokehän välissä nii eihän se nyt kauaa voi kestääkään. Kun olin tuon pari keraa korjannut lyhytaikaisesti teipillä, piti keksiä jotain uutta.
Ensin holkki pois, kuminjämät pois. Puslan ulkokehä ulos jotta tuo reikä tuli mahdollisimman suureksi. Sitten armottomalla venyttelyllä pätkä 8 millistä polttoaineletkua ton sisemmän 12 millisen holkin päälle ja pienellä bodaamisella paikalleen.
Sitten vaan kamat kasaan ja baanalle, ja nyt se on kestänyt jo monta sataa kilometriä. Aika näyttää tuliko hyvä noin vai ratkeeko joku paikka nyt jostain kun tossa sovituksessa on kuitenkin jonkun verran tota edellä kuvattua vääntöä.
Vielä totakin ikuisempi rojekti on ollu toi takalootan kiinnitys, lootahan tuli ostettua jo kesällä. Vaikka se loota olikin olevinaan merkkikohtainen niin ei siinä sitten tullutkaan kiinnityskamoja mukana joten sellanen piti tilata erikseen. Ei se nyt kovin häävi ole, mutta en viitsinyt alkaa näpräilemään itse sitä vaan laitoin melkein 50 ekeä haisemaan ja tilasin valmiin ratkaisun.
Toimitusajaksi tolle luvattiin viikko 'tehdastilaukselle' ja vajaa viikko toimitukseen, mutta pari viikkoa tilauksesta tuli sitten sähköposti että tavaraa ei ole ja toimitusaika on täysin avoin. Viikon verran vielä odottelin, sitten peruin tilauksen ja hain etolasta palan sopivaa muovia. Kun vihdoin sain aikaiseksi ottaa homman työn alle, ei siinä kauaa mennytkään. Ensin mittasin prätkästä telineen kiinnityspulttien välit, siitä sain jonkunlaisen mittakaavan tuohon ylläolevaan tuotekuvaan ja niiden perusteella sitten leikkelin suhtkoht samanlaisen palan muovia. Kuten sanonta kuuluu, 'itse kun tekee niin saa sellasen ku sattuu tulemaan', ja niin täsäskin kävi. Ei toi nyt oo oikein mistään kohdin ihan aijotun mitoituksen mukainen mutta välttää kuitenkin.
Alunperin oli tarkoitus tehdä noi kiinnityksetkin uppokantasilla ruuveilla kuten 'alkuperäisessäkin', mutta oli niin hyvä vauhti päällä että pistin tavallisilla pulteilla. Alapuolelle tein putken pätkistä pienet välipalat, mallikuvan mukaan.
Ja tällänen siitä sitten tuli.
Muuten ihan hyvä mutta en oikein ajatellut kaivertaessani tilaa tolle pultin kannalle joten vetelin läpireijän siihen kohtaan vaikka pelkkä alapuolen kairaus olisi riittänyt. Toisen pultin kohdalla jo tuon tajusin joten se jäi nätisti näkymättömiin. Sen verran tuo mittojen otto mallikuvasta meni pieleen että alalevystä tuli liian pitkä ja tossa takareunassa olevan reijän (johon boksi tulee pultilla kiinni) kohdalle piti vielä jälkeenpäin porata reikä siihen alalevyyn.
Voilà!
Kaikista mitoitus- ja ajatuskömmähdyksistä huolimatta lopputulos on ihan ok. Lootan lukkomekanismissa on sen verran säätö (no, ei siinä mitään säätöä edes ole) pielessä että kansi kolisee ajaessa mutta se nyt hoituu kumipalalla.
Eikä sitten sen kummempaa taas tällä kertaa.
Motskari myyty.
Toissakesänen ajelukaveri e o ollu enää toissakesän jälkee käytettävissä nii jääny ajelut aika vähiin. Möin sitten työkaverille joka o jo toista vuotta vinkunu tätä. Isä ja poika olivat laadukkaasta Pinokkiosta - ja kai etenki kulkevuudesta - ku ovat tottuneet vaa johonki kinkkikiinalaisee ruohonleikkuriin mikä ei yleensä edes lähe napista käyntiin.
Oiskohan tolla nyt 7 tuhatta ja risat tullu ajeltua ja oli kyllä hyvä peli. Penkki ei ehkä näin 193 senttiselle oo paras mahollinen, häntäluu painaa siihen kohtaan missä se nousee takapenkkiläistä varten. Mut noin muuten ei voi kun suositella. Sen jälkeen kun noi virityshommelit sain hoidettua (lähinnä se suutimen valitseminen) nii ei tarvinnu muuta ku ajaa vaan ja tonnin välein lisäillä öljyä.
Että sen pituinen se.