Purkit Ja yleistä 80 luvun tietoliikenneasiaa Tietokoneista pihallakin olevat tietävät että tää nykyinen internetti ei ole tässä muodossa mikään kovinkaan vanha juttu, mutta monikaan ei tiedä kotitietokoneiden alkuaikojen yhteydenpitosysteemeistä joten muutama sananen niistä tässä. Yhteyttä otettiin silloinkin tiettyyn 'osoitteeseen' (käytännössä puhelinnumeroon) ja yhteys tuli puhelintöpselistä, mutta muuten laitteet ja yhteydenottotapa olivat kuitenkin kokolailla erilaisia. Tarvittavat laitteet Yleisimmässä ratkaisussa ensimmäinen tarvittava asia oli sarjaportti tietokoneessa. Koska useimmissa 80-luvun pikkumikroissa sitä ei ollut, tarvittiin lisälaite sitä varten. Sarjaporttimoduli Commodore kuusnelosessa Kun sarjaporttiasia oli reilassa, tarvittiin johto sarjaportista modeemille. Tuohon aikaan piuhat olivat kaliita, selvästi halvemmalla pääsi kun osti elektroniikkaliikkeestä - joita oli silloin muuallakin kuin Helsingissä - liittimet ja piuhaa ja tinaili niistä haluamansa piuhan. Homma ei ollut ihan läpihuutojuttu, nuorilla silmillä ja vakailla käsilläkin niiden kasailu oli joskus melkoista hermojen kiristelyä kun liittimessä oli pinnejä yleensä 25 ja ne olivat vain muutaman millin päässä toisistaan mutta kyllä niistä yleensä selvittiin.

Näin vuonna 2014 sanoisin asioiden parissa askarteleville että Phoenix Contactsin Subcon on aivan kuningasliitin ikänäköiselle vapinakädelle, ei tarttee tinailla ja kytkentämuutoksien tekokin onnistuu hetkessä. Hinta vaan on useita kymppejä kappaleelta, että ei noita ihan varastoon ostella keskivertopalkansaajan budjetilla :-/

Piuhan toiseen päähän tarvittiin sitten modeemi, niitä oli pääasiassa kahta eri mallia. Ihan ensimmäiset olivat tyypiltään akustisia joihin puhelimen luuri laitettiin ja tietokone sitten kuunteli ulinaa luurista ja vinkui omia juttujaan mikrofoniin. Toinen tyyppi oli sitten 'tavallinen' ulkoinen modeemi jonka käyttö oli jo huomattavasti automatisoidumpaa. Ainakin Commodoreille sai myös 'kiinteää' modeemia joka tuli suoraan koneeseen kiinni, silloin ei tarvittu sarjaporttiadapteria eikä mitään irallisiakaan laatikoita. Modeemityypit edellä kerrotussa järjestyksessä Kuten kuvasta voi jo päätelläkin, akustista modeemia käytettäessä haluttuun puhelinnumeroon piti soittaa itse puhelimella, mutta nuo kaksi muuta osasivat hoitaa soittotoimet automaattisesti. Modeemeja oli eri tyyppien lisäksi myös eri nopeuksisia, ensimmäinen omani oli samanlainen kuin tuo '64 modem' ja sen nopeus oli 300 bittiä sekunnissa (bps, joskus kuulee (kuuli..) käytetyn myös yksikköä baudi, mutta jos pilkunviilauslinjalle lähdetään niin bps ja baudi eivät ole sama asia). 300bps ei varmaan sano monellekaan tänä päivänä mitään, mutta tutkitaampa asiaa vähän. Kun urbaaneissa asuinympäristöissä myydään kiinteätä nettiyhteyttä niin jo täällä pöndelläkin hitain tarjolla oleva taitaa olla luokkaa 2 megaa. Valokuituyhteys on helposti 100 megaa ja paikallinen kaapelifirma taitaa tyrkyttää 200 megaista yhteyttä. Hitain datapaketti kännykkäliittymäänkin taitaa olla jo vähintään 1 megainen. Nykytavalla ilmaistuna tuo 300bps olisi sitten huima 0.0000375 megaa sekunnissa! Kun netistä lataa nykyään vaikka 4 megatavuisen MP3 musiikkitiedoston muutamissa sekunneissa, tulisi se 80 luvun alun nopeuksilla reilussa vuorokaudessa! Luonnollisesti tuohon aikaan tiedostokoot olivat ihan toista luokkaa kuin nyt mutta käytettäköön noita lukuja nyt ihan vertailuna nykypäivään.

Edellä kerrottu tulos on saatu parilla netistä löytyvällä siirtoaikalaskurilla, mutta niiden antamat tulokset ovat aika paljon optimistisempia kuin omat muistikuvani. Kun latasi Kuusneloseen jonkun ohjelman joka täytti koko koneen muistitilan niin mun mielestä siinä meni aika tasan tunti mutta nuo laskurit antavat tulokseksi noin puoli tuntia..

Modeemitekniikkakin toki kehittyi aikojen saatossa, ja jos en väärin muista niin tuossa 90 luvun alussa oli tarjolla jo ainakin 19200bps (~0.0024mbps) modeemeita, ellei peräti 33600:kin. Alkupään modeemit olivat myös herkkiä puhelinlinjahäiriöille, jos modeemin vihellys puhelinlinjalla jostain syystä häiriintyi, tuli ruudulle erinäinen määrä epämääräistä sotkua ja häiriön hetkellä siirretty data hävisi sen siliän tien. Nopeuksien noustessa myös virheherkkyys lisääntyi joten uudemmissa modeemeissa oli sitten myös virheenkorjaustekniikka joka esti suurimman osan noista häiriöiden tuottamista sotkuista. Kun modeemi sitten oli valittu ja kytketty, tarvittiin enää piuha modeemista puhelintöpseliin ja rautapuoli oli valmis. Kun nykyään klikataan 'intternet explouderia', ladattiin ennenmuinoin terminaaliohjelma. Siitä piti sitten askarrella muutamia säätöjä lähinnä vastaamaan modeemin ominaisuuksia, mutta tietoturvasta tai flash plugineista ei tarvinnut kantaa huolta. Sitten tarvittiin vielä puhelinnumero johon soittaa. Useimmissa terminaaliohjelmissa oli puhelinmuistio joka vastaa nykyisiä kirjanmerkkejä, joten ei tarvinnut valita kuin sieltä haluttu yhteydenottokohde ja ohjelma hoiti loput. Vaikka nykyiset datayhteydet useimmiten tulevatkin puhelintöpselistä, niin yhteydenotto ei enää mitenkään liity puhelintekniikkaan kuten ennen. Silloin modeemi 'nosti luurin', kuunteli että sieltä kuuluu se valintaääni ja soitti sitten ihan normaalin puhelun haluttuun numeroon. Luonnollisesti puhelinlaskukin raksutti kokoajan joten jos puhelu maksoi 7 penniä minuutilta ja roikuit linjalla puoli tuntia niin se oli sitten reilu pari markkaa sileänä. Allekirjoittaneella on tästä puhelinlaskuaaiheesta jokunen juttu kerrotavana, ne tulevat löytymään '1984-1992: Ammoiset ajat' -linkin takaa jahka saan ne joskus sinne kirjoitettua. Ja se mihin se yhteys otettiin, oli sitte se BBS, Bulletin board system, purkki Nykyäänhän useimmat nettisivut ovat firmojen tai muiden yhteisöiden tekeleitä, mutta toki edelleen löytyy yksittäisten henkilöiden aikaansaannoksia kuten esimerkiksi tämä minun sivusto. Tuohon purkkiaikaan systeemit olivat lähes täysin harrastelijapohjaisia ja ne pyörivät ihan ihmisten työpöydillä heidän omissa tietokoneissaan. Erityisesti huomioitavaa on se että tuohon aikaan koneissa ei juurikaan moniajoa ollut, eli kun kone pyöritti purkkia niin sitä ei voinut käyttää sitten mihinkään muuhun. Mikäli taloudessa oli vain yksi puhelinliittymä, purkkia ei luonnollisesti voinut päiväsaikaan pitää koska puhelinlinjalla oli todennäköisesti muutakin käyttöä. Silloin ratkaisu oli yleensä pitää järjestelmää käynnissä esimerkiksi 21-07. Tämä aiheutti tietysti sen että kaikki eivät tuosta aikarajasta tienneet tai siitä piitanneet joten datapuheluita saattoi tulla pitkin päivääkin, ja silloinhan niihin tietysti vastasi ihminen - ja luonnollisesti turhaan. Jos taas sattui rahaa riittämään niin sitten hommattiin toinen puhelinlinja pelkästään purkin pitämistä varten jolloin se voitiin pitää käynnissä 24h. Tämä tietysti käytännössä vaati myös erillisen tietokoneen tuota varten sillä kuten sanottu, useimmilla 80-luvun harrastelijakoneilla ei voinut tehdä mitään sillä aikaa kun ne oli valjastettu tuohon käyttöön. Toki järjestelmän ylläpitäjä (=Sysop) saattoi piutpaut välittää asiasta ja nostaa luurin pöydälle (eli linja oli varattu ja kukaan ei pystynyt soittamaan) ja pelata vaikka Pacmania koko yön, mutta tuo ei tietenkään ollut tunnollisen Sysopin tapa toimia. Kun tuollaiseen purkkin otti yhteyttä niin ensin kysyttiin oletko uusi käyttäjä ja jos olit niin sitten kyseltiin nimeä ja muita tietoja. Tuohon aikaan jostain syystä varottiin kovin kaikenlaisia feikkikäyttäjiä joten purkiin rekisteröityessä kyseltiin ummet ja lammet, puhelinnumeroa ja jopa sosiaaliturvatunusta myöten ja niitä sitten tutkittiin että onkohan tämä nyt ihan oikea käyttäjä vai kenties joku feikkipersoona. Useimmissa purkeissa oli tuohon aikaan tapana käyttää ihan oikeaa nimeä, jossain tosigurunörttien erikoismestassa saatettiin kuitenkin käyttää jotain nimimerkkejä mistä selvisi esimerkiksi kuuluminen johonkin demoryhmään tai muuhun astetta kovempaan nörttileiriin. Kun järjestelmään kirjautui, tuli alussa yleensä jotain Sysopin tiedotuksia liittyen milloin mihinkin, ja koska järjestelmissä oli yleensä myös yksityisviestien lähetysmahdollisuus niin uusien sellaisten saapuminen tarkastettiin. Sen jälkeen sitten oltiinkin sisällä systeemissä ja päästiin tutkailemaan mitä tarjolla on. Alkuaikoina tarjolla oli lähinnä keskustelualueita jotka toimivat samalla periaattella kuin nykyiset nettifoorumit, ja useimmista purkeista löytyi myös tiedostoalueita josta sai ladata omalle koneelleen ohjelmia ym mitä nyt tarjolle oli laitettu. Alla olevassa videossa esitetään ja selostetaan yhteydenotto purkkiin. Kyseinen purkki pyörii myös Kuusnelosella, mutta yhtä hyvin se voisi pyöriä Amigalla, PC:llä tai Amstradilla sillä yhteystapa oli kaikissa yhteinen eikä oma kone tarvinnut olla samaa merkkiä ja mallia kuin vastapuoli. Video on tekstitetty Englanniksi koska pelkästään Suomenkieliselle videolle ei välttämättä olisi yleisöä senkään vertaa kuin tälle. Siinä olikin sitten kaikki tältä saralta, luulisin että tämä käy peruskurssista 80-luvun tietoliikenteeseen. Takaisin